Keskustassa joskus puhuttiin, että VRL:n valvontaa saisi höllentää. Osa epäili, että vilppi voisi sitten lisääntyä. Minä epäilen, että vain rehelliset kämmit lisääntyisivät. Se, että jollakulla on esim 200 etuuspistettä lajin x kisoissa ei tarkoita, että kaikki aina sujuisi hyvin. ...seuraa siis anekdootti...
Anoin ERJ:n alaiset kisat, joihin jokainen osallistuja saa tuoda 5 heppaa joka luokkaan, ja luokkaan mahtuu 50 osallistujaa. Eli ihan oikein meni. Sitten aikaa kului... Ja kului... Päivitin osallistujat ja olin ihan innoissani: jes, kerrankin kaikki luokat täynnä, eli joka luokassa 30 osallistujaa! Niin pieniä kisoja yleensä järjestin, enkä muka millään huomannut, että osallistujamäärän pitäisi olla 50.
Ei siinä mitään. Jos en olisi arponut tuloksia jo ennen viimeistä ilmoittautumispäivää. Ja jättänyt viimeiseksi osallistuneelta kahta hevosta pois, kun "ei mahdu mukaan". Onneksi en ole poistanut vielä osallistumisviestejä mailistani. En ikinä poista ennen kuin tulokset on hyväksytty. Ja onneksi VRL:n tarkkaavainen kalenterityöntekijä edes huomasi, miten tällä kertaa tuli ryssittyä kaikista etuuspisteistä huolimatta.
Nyt on sitten selviteltävä, onko epäoikeudenmukaisempaa pitää tulokset noin kuin ne nyt ovat, vai ottaa pari lisähevosta mukaan ja arpoa kaikki uusiksi. Onneksi kenenkään harrastus ei varmana muutamaan kisaan kaadu, vaikka varmasti jollekulle tuleekin paha mieli, ihan sama miten tämä ratkaistaan. Olisi kivaa, jos en ikinä mokaisi, mutta tulipa nyt TÄLLAINENKIN kämmäröinti tehtyä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ongelmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ongelmat. Näytä kaikki tekstit
20170628
20161008
Virtuaalihevosesta luopumisen vaikeus
Minulle KUOLLUT SILLOIN JA SILLOIN -tekstin laittaminen hevosen sivuille on yleensä vaikeaa. Nuorempana saatoin aivan hyvin toteuttaa jonkinlaisen joukkomurhan tappamalla puolet virtuaalihevosistani "tallipalon" tai "tuntemattoman epidemian" takia. Silloin harrastin eri tavalla: otin hevosia heräteostoksina ja vaikka kivojen kuvien takia, tajusin etten saa kuvia mukaan tai hevonen alkoi kyllästyttää, ja joukkotuhoase käyttöön. Nyt on toisenlaista..
1. Puolivalmiiden hevosten tappamisen vaikeus
Hmm, tällä on palkinto jo YLA:sta ja ERJ:sta ja lisäksi kolme hienoa varsaa. Eikös se riittäisi tämän hevosen kohdalla, eihän kaikilla tarvitse olla ihan KAIKKIA rotu- ja lajikohtaisia laatispalkintoja? AHAHA, hyvä vitsi, kyllä tarvitsee!! Seisotanpa tätä vuosikymmenen tekemättä mitään, jotta sen vuoro koittaa mennä kaikkiin muihinkin laatiksiin! Ei tätä voi tappaa!
2. Valmiiden hevosten tappamisen vaikeus
Tällä on jo kaikki lajikohtaiset laatispalkinnot, rotulaatiksen palkinto jne, eikä tämä voi saavuttaa enää mitään. Varsatkin on jo tehty. En tee hevosella mitään, kukaan ei halua siitä tilausvarsoja, mutta en tapa sitä kahdesta syystä. Ensinnäkin, tallinihan täytyy näyttää mahdottoman hyvältä, kun hevoslistauksessa on juuri Tämä Hevonen ja Sen Kaikki Palkinnot. Toisekseen, mitä jos keksitään joku uusi laatis, josta en voi saada palkintoa jos merkkaan tämän kuolleeksi!!!
3. Raakojen, turhien hevosten tappamisen vaikeus
Tässä on tämä welshtamma, jonka toin itselleni vuonna 2008 kun kiinnostuin welsheistä ja valjakkoajosta. Tämä ei ole ikinä kisannut, eikä tällä ole tekstejä, kuvia tai varsoja. Tämän hevosen tappaminen, tai jopa poistaminen ei vaikuttaisi mitenkään minun tai kenenkään muun harrastamiseen tai hevosiin. ENPÄ TAPA TÄTÄ, voinhan minä vuonna 2028 vaikka kiinnostua uudelleen welsheistä ja valjakkoajosta! ...miksen muuten tuo silloin uutta tammaa? Ai niin, olenhan laiska keksimään sukuja! Säästetään siis tämä!
1. Puolivalmiiden hevosten tappamisen vaikeus
Hmm, tällä on palkinto jo YLA:sta ja ERJ:sta ja lisäksi kolme hienoa varsaa. Eikös se riittäisi tämän hevosen kohdalla, eihän kaikilla tarvitse olla ihan KAIKKIA rotu- ja lajikohtaisia laatispalkintoja? AHAHA, hyvä vitsi, kyllä tarvitsee!! Seisotanpa tätä vuosikymmenen tekemättä mitään, jotta sen vuoro koittaa mennä kaikkiin muihinkin laatiksiin! Ei tätä voi tappaa!
2. Valmiiden hevosten tappamisen vaikeus
Tällä on jo kaikki lajikohtaiset laatispalkinnot, rotulaatiksen palkinto jne, eikä tämä voi saavuttaa enää mitään. Varsatkin on jo tehty. En tee hevosella mitään, kukaan ei halua siitä tilausvarsoja, mutta en tapa sitä kahdesta syystä. Ensinnäkin, tallinihan täytyy näyttää mahdottoman hyvältä, kun hevoslistauksessa on juuri Tämä Hevonen ja Sen Kaikki Palkinnot. Toisekseen, mitä jos keksitään joku uusi laatis, josta en voi saada palkintoa jos merkkaan tämän kuolleeksi!!!
3. Raakojen, turhien hevosten tappamisen vaikeus
Tässä on tämä welshtamma, jonka toin itselleni vuonna 2008 kun kiinnostuin welsheistä ja valjakkoajosta. Tämä ei ole ikinä kisannut, eikä tällä ole tekstejä, kuvia tai varsoja. Tämän hevosen tappaminen, tai jopa poistaminen ei vaikuttaisi mitenkään minun tai kenenkään muun harrastamiseen tai hevosiin. ENPÄ TAPA TÄTÄ, voinhan minä vuonna 2028 vaikka kiinnostua uudelleen welsheistä ja valjakkoajosta! ...miksen muuten tuo silloin uutta tammaa? Ai niin, olenhan laiska keksimään sukuja! Säästetään siis tämä!
20120404
Kasvattajan luvalla kuoppaan & myyntiehdoistani taas, 040412
Avasin tuossa ht.netissä erään myyntitopan, jossa sanottiin erään hepan menevän kuoppaan, jos se on kasvattajalle ok. En usko, että juuri tässä tapauksessa oli kyse sellaisesta kitisevästä kasvattajasta, mutta asia tuli mieleeni. Onhan sellaisiakin kasvattajia, joiden hevoset eivät vain saa kuolla ennen sitä ja sitä hetkeä...
Miksei oman hevosen saa antaa kuolla? Keksin yhden syyn, jonka hyväksyn, ja josta kasvattajalla (minun himokisausmaailmassani) on varaa vikistä. Se, ettei ostaja ole lähimainkaan täyttänyt ostotarjouksessaan tekemiään lupauksia. Luvattu on YLA'n ja painotuslajin laatikset ja vielä VPA. Jos hyvät kuvat löytyvät, myös näyttelyistä saatavia arvonimiä. Vähintään kolme varsaa, joista ainakin yksi kotiin. Kuu taivaalta. Sitten omistaja heittää kuoppaan hevosen, jolla on sivuillaan kahden rivin luonne ja perustiedot, sekä tietenkin yksi päiväkirjamerkintä, jossa hevonen tulee tallille vuoden 2009 toukokuussa. Ei hyvä. Oma asia, jos muuta ei olla luvattukaan, ja silloin se koni PITÄÄ saada tappaa. Mutta jos on oluvattu kuu taivaalta, pitää tuoda edes muutama tähtönen.
Minä en itse ole tarkka kuin harvoista kasvateistani. Ja ilmoitan erikseen, mistä. Esim Crimsonin hevoset ovat tähän asti kaikki lähteneet myyntiin niin, että minä vaikutan vain yhteen asiaan niiden elämässä. Siihen, että niillä on sivu ihan ihan aina. Teen itse niille uuden sivun, jos vanha katoaa. (Ts otan takaisin. Ja sitten hevosensa saa taas hakea, jos vähäsen selittää.) Katson kyllä suurin piirtein, täyttääkö ihminen lupauksensa, ja uusia hevosia myynkin sen mukaan. Jos joku lupaa Crimsonin varsalle kilpailutusta 11-aikaiseksi asti (ravimaailmassa ei luvata niin, mutta teoriassa) ja vie hepan viiteentoista starttiin, jättää ajaksi 15,jotain, se on minulle ihan tarpeeksi. Jos kisoja ei oltaisi koskaan nähtykään, en varmaankaan möisi hevosta ainakaan seuraavasta varsarykelmästä heti uudelleen...
Harva nimimerkki saa silmissäni sellaisen leiman, että tuolle ei vain voi hevosta myydä. Joka ainoa sivu katoaa. Tällä hetkellä mielessä on yksi, joka on kadottanut kuusi hevostani. Hän sai uuden mahdollisuuden, koska vaihtoi nimimerkkiä ja tajusin vasta liian myöhään, kenelle hevoseni lupasin. Tiedän, että se katoaa. Siksi vierailen sen sivuilla useammin varmuuskopioimassa. Muiden kasvattien "varmuuskopioiksi" riittää ihan tavallisessa mapissa oleva a4'n yksi osa, jossa lukee syntymäaika, väri, säkäkorkeus, nimi ja suku.
Avasin tuossa ht.netissä erään myyntitopan, jossa sanottiin erään hepan menevän kuoppaan, jos se on kasvattajalle ok. En usko, että juuri tässä tapauksessa oli kyse sellaisesta kitisevästä kasvattajasta, mutta asia tuli mieleeni. Onhan sellaisiakin kasvattajia, joiden hevoset eivät vain saa kuolla ennen sitä ja sitä hetkeä...
Miksei oman hevosen saa antaa kuolla? Keksin yhden syyn, jonka hyväksyn, ja josta kasvattajalla (minun himokisausmaailmassani) on varaa vikistä. Se, ettei ostaja ole lähimainkaan täyttänyt ostotarjouksessaan tekemiään lupauksia. Luvattu on YLA'n ja painotuslajin laatikset ja vielä VPA. Jos hyvät kuvat löytyvät, myös näyttelyistä saatavia arvonimiä. Vähintään kolme varsaa, joista ainakin yksi kotiin. Kuu taivaalta. Sitten omistaja heittää kuoppaan hevosen, jolla on sivuillaan kahden rivin luonne ja perustiedot, sekä tietenkin yksi päiväkirjamerkintä, jossa hevonen tulee tallille vuoden 2009 toukokuussa. Ei hyvä. Oma asia, jos muuta ei olla luvattukaan, ja silloin se koni PITÄÄ saada tappaa. Mutta jos on oluvattu kuu taivaalta, pitää tuoda edes muutama tähtönen.
Minä en itse ole tarkka kuin harvoista kasvateistani. Ja ilmoitan erikseen, mistä. Esim Crimsonin hevoset ovat tähän asti kaikki lähteneet myyntiin niin, että minä vaikutan vain yhteen asiaan niiden elämässä. Siihen, että niillä on sivu ihan ihan aina. Teen itse niille uuden sivun, jos vanha katoaa. (Ts otan takaisin. Ja sitten hevosensa saa taas hakea, jos vähäsen selittää.) Katson kyllä suurin piirtein, täyttääkö ihminen lupauksensa, ja uusia hevosia myynkin sen mukaan. Jos joku lupaa Crimsonin varsalle kilpailutusta 11-aikaiseksi asti (ravimaailmassa ei luvata niin, mutta teoriassa) ja vie hepan viiteentoista starttiin, jättää ajaksi 15,jotain, se on minulle ihan tarpeeksi. Jos kisoja ei oltaisi koskaan nähtykään, en varmaankaan möisi hevosta ainakaan seuraavasta varsarykelmästä heti uudelleen...
Harva nimimerkki saa silmissäni sellaisen leiman, että tuolle ei vain voi hevosta myydä. Joka ainoa sivu katoaa. Tällä hetkellä mielessä on yksi, joka on kadottanut kuusi hevostani. Hän sai uuden mahdollisuuden, koska vaihtoi nimimerkkiä ja tajusin vasta liian myöhään, kenelle hevoseni lupasin. Tiedän, että se katoaa. Siksi vierailen sen sivuilla useammin varmuuskopioimassa. Muiden kasvattien "varmuuskopioiksi" riittää ihan tavallisessa mapissa oleva a4'n yksi osa, jossa lukee syntymäaika, väri, säkäkorkeus, nimi ja suku.
20110904
Laiskuudesta & tyhmyydestä, 040911
Olen laiska. Tiesittehän te sen? Kun luovuin Piikevästä, otin sieltä ravihevoset mukaan. Sain ensimmäiselle niistä tehtyä sivut vasta tänään. (Toisaalta en ole ainoa laiska: Piikevä on koko vuoden ollut "tauolla", ts se on lopettanut. JOS VAIN olisin tiennyt. Ottaisin sen takaisin, jos olisin säilyttänyt tiedostot. Olin idiootti enkä säilyttänyt kun "kylhän uus omistaja sit huolehtii.") Vielä 2 lämpöistä odottaa sivujaan. Olin vähällä jeesustella, että teen ne kohta, mutta fakta on, että niillä tuskin on sivuja vielä ensiviikonlopun jälkeenkään.
Sitten uudet hepat & kasvatit. Suunnittelen ne aina paperille, siis ihan ruutupaperille. Tuonneille keksin nimen, perustiedot ja sukutaulun. Kasvateille keksin nimen ja perustiedot, ja kirjoitan ylös olemassa olevan sukutaulun. Mitäs sitten? Ennen siirsin kolmen kuukauden sisällä hevosen kilpailutuksen aloittamisesta hevoset kuvineen ja luonteineen nettiin. (Minulla ravimaailmassa n 3kk = 1 virtuaalinen vuosi.) Nyt minulla on 3-vuotiaita lämminverisiä ja jopa 5-vuotiaita (!!!!!!!) suokkeja ilman sivuja. Uskomatonta! En laita sivuja nettiin ellei niillä ole luonnetta yms, ja arvatkaa huvittaako kirjoittaa. No ei. Jos tekstit olisivat valmiina, sivut olisivat jo netissä. Mutta en todellakaan esim ota muiden tekemiä luonteita. Ja itse olen l-a-i-s-k-a!!
Ja kisat! Tapasin aina suunnitella etukäteen, mitä kisoja milloinkin, ja merkitsin ne ihan tavalliseen paperiseen vuoden kestävään kalenteriin, vähän sellaiseen kuin koululaiskalenterit ennen. Joo, nytkin on merkintöjä kalenteri täynnä, mutta kun iskä kuoli ja muita pienempiä vastoinkäymisiä sattui, into jotenkin ihmeellisesti lopahti. Vähän aikaa sitten aioin tarttua toimeen, mutta HUPPISTA, alkoi uusi vastoinkäymisten sarja. Ei huvita, ja silloin kun huvittaisi, ei jaksa - silloin menen ihan oikeasti nukkumaan seitsemän tunnin yöunilleni ennen kuin pitää herätä viideltä jotta ehtii töihin kello kuudeksi.
***
***
Tänään kun oli inspiraatiota ja kerrankin AIKAA tehdä niitä sivuja, kisoja ym ym ym, kenkkuili sivujen ulkoasu. En tiedä, mitä tapahtui, koska idiootti ja sakea olen. Crimsonin heppasivut ovat n viikon ajan menneet aivan KÄSITTÄMÄTTÖMÄÄN epäkuntoon aina, kun edes yhden kirjaimen muokkaa. Olen aina kun on aikaa ollut kokeillut vaikka mitä poppakonsteja ja yrittänyt selvitä avuttomine koodaustaitoineni. Tänään sain päänsärkyäkin kun otti niin lujaa nuppiin sivut. Istuin yhdestätoista yhteen räpläämässä kaikkea mahdollista sivujen muokkaukseen liittyvää... ...ja hups. Voi jessus. Sivut alkoivat itsestään toimia. Korjasin virheet, jotka tulivat aina väkisin tallentaessa takaisin, ja yhtäkkiä niitä ei tullutkaan. Kaikki toimi just eikä melkein niin kuin viikko sitten. Ja sain yhdet sivut tehtyä.
Mutta nyt hajoaa silti pää. Olen ollut tässä koko päivän lukuunottamatta paria lenkkiä ja vessataukoa. Koko päivän. Nyt kyllä syön, hörppään jotain ja lähden ULOS. Vihaan virtuaalihevosia. Ai että, kuinka vihaankaan niitä.
Olen laiska. Tiesittehän te sen? Kun luovuin Piikevästä, otin sieltä ravihevoset mukaan. Sain ensimmäiselle niistä tehtyä sivut vasta tänään. (Toisaalta en ole ainoa laiska: Piikevä on koko vuoden ollut "tauolla", ts se on lopettanut. JOS VAIN olisin tiennyt. Ottaisin sen takaisin, jos olisin säilyttänyt tiedostot. Olin idiootti enkä säilyttänyt kun "kylhän uus omistaja sit huolehtii.") Vielä 2 lämpöistä odottaa sivujaan. Olin vähällä jeesustella, että teen ne kohta, mutta fakta on, että niillä tuskin on sivuja vielä ensiviikonlopun jälkeenkään.
Sitten uudet hepat & kasvatit. Suunnittelen ne aina paperille, siis ihan ruutupaperille. Tuonneille keksin nimen, perustiedot ja sukutaulun. Kasvateille keksin nimen ja perustiedot, ja kirjoitan ylös olemassa olevan sukutaulun. Mitäs sitten? Ennen siirsin kolmen kuukauden sisällä hevosen kilpailutuksen aloittamisesta hevoset kuvineen ja luonteineen nettiin. (Minulla ravimaailmassa n 3kk = 1 virtuaalinen vuosi.) Nyt minulla on 3-vuotiaita lämminverisiä ja jopa 5-vuotiaita (!!!!!!!) suokkeja ilman sivuja. Uskomatonta! En laita sivuja nettiin ellei niillä ole luonnetta yms, ja arvatkaa huvittaako kirjoittaa. No ei. Jos tekstit olisivat valmiina, sivut olisivat jo netissä. Mutta en todellakaan esim ota muiden tekemiä luonteita. Ja itse olen l-a-i-s-k-a!!
Ja kisat! Tapasin aina suunnitella etukäteen, mitä kisoja milloinkin, ja merkitsin ne ihan tavalliseen paperiseen vuoden kestävään kalenteriin, vähän sellaiseen kuin koululaiskalenterit ennen. Joo, nytkin on merkintöjä kalenteri täynnä, mutta kun iskä kuoli ja muita pienempiä vastoinkäymisiä sattui, into jotenkin ihmeellisesti lopahti. Vähän aikaa sitten aioin tarttua toimeen, mutta HUPPISTA, alkoi uusi vastoinkäymisten sarja. Ei huvita, ja silloin kun huvittaisi, ei jaksa - silloin menen ihan oikeasti nukkumaan seitsemän tunnin yöunilleni ennen kuin pitää herätä viideltä jotta ehtii töihin kello kuudeksi.
***
***
Tänään kun oli inspiraatiota ja kerrankin AIKAA tehdä niitä sivuja, kisoja ym ym ym, kenkkuili sivujen ulkoasu. En tiedä, mitä tapahtui, koska idiootti ja sakea olen. Crimsonin heppasivut ovat n viikon ajan menneet aivan KÄSITTÄMÄTTÖMÄÄN epäkuntoon aina, kun edes yhden kirjaimen muokkaa. Olen aina kun on aikaa ollut kokeillut vaikka mitä poppakonsteja ja yrittänyt selvitä avuttomine koodaustaitoineni. Tänään sain päänsärkyäkin kun otti niin lujaa nuppiin sivut. Istuin yhdestätoista yhteen räpläämässä kaikkea mahdollista sivujen muokkaukseen liittyvää... ...ja hups. Voi jessus. Sivut alkoivat itsestään toimia. Korjasin virheet, jotka tulivat aina väkisin tallentaessa takaisin, ja yhtäkkiä niitä ei tullutkaan. Kaikki toimi just eikä melkein niin kuin viikko sitten. Ja sain yhdet sivut tehtyä.
Mutta nyt hajoaa silti pää. Olen ollut tässä koko päivän lukuunottamatta paria lenkkiä ja vessataukoa. Koko päivän. Nyt kyllä syön, hörppään jotain ja lähden ULOS. Vihaan virtuaalihevosia. Ai että, kuinka vihaankaan niitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)