20121207

Piikevän kummitukset

Piikevä on ilmeisesti kuollut talli. Se on kaikkien aikojen lempitallini, tai oikeastaan oli. Sen taika kesti niin kauan kun pystyin ihailla sitä silmät kirkkaina ja sanoa etten ikinä pystyisi tuollaiseen tarinankerrontaan ja noin juonelliseen toimintaan. Enkä IKINÄ jaksaisi kirjoittaa joka päivä tallimestari Jumpen päiväkirjaa niin kuin Rosette teki.

Ja sitten Piikevä oli minun. Pystyin sellaiseen. Kirjoitin tarinoita, seurasin juonia jotka olin piirtänyt etukäteen aina puoleksi vuodeksi kerrallaan. Odotin varsojen syntymää pitkät kuukaudet ja kirjoitin melkein joka päivä tallimestari Jumpen päiväkirjaa. Niin kuin Rosette teki. Siinä katosi Piikevän hohto, jotai ihailin, mutta rakkaus säilyi. Enkä minä ikinä osaisi itse rakentaa sellaista tallia tyhjästä!

Annoin Piikevän pois jotta se saisi uuden paremman elämän, mutta sen sijaan kaikki hevoset katosivat bittiavaruuteen, paitsi ne jotka möin (näin muuten Cute N Coolin kisoissa :DD). Ja talli luiskahti puolivahingossa haudan lepoon. Vaikka Piikevä nousisikin, se ei enää koskaan olisi sama.

Ajattelin etten enää törmää Piikevään missään, mutta kuten sanoin, näin Cute N Coolin kisoissa. Sivuja en ole vielä löytänyt, mutta on MAHTAVAA että hevonen elää. Se oli ensimmäinen kummitus, joka liihotteli lempitallini raunioilla. Toinen tuli vastaan tänään kun siivosin mailiani. Vauhti-Paavon varsan kasvattaja kyseli, että missä Pave-heppa mahtaa olla.

Vauhti-Paavo on elänyt jo pitkän aikaa vihkohevosmaisesti tiedostossani koneeni työpöydällä. Se on odotellut pääsevänsä takaisin nettiin, mutta en ole saanut aikaan. Pelastin romahtavasta Piikevästä vain puolenkymmentä hevosta, ja onneksi Pave oli siinä porukassa. Se itse viruu hylättynä Oresaman pimeässä tiedostojen luolassa, mutta sen varsa näköjään voi hyvin. Olen onnellinen Paven ja Piikevän muiston puolesta! Ja kiitos varsan kasvattajalle, joka ei hylännyt varsaa vaikka isä onkin ollut jo kauan kateissa virtuaalimaailmasta.