IKÄVÖIN TEITÄ!!

Kirjaudun bloggeriin usein muuta tekemään kuin tänne kirjoittamaan. Ja näen seuraamieni virtuaaliblogien jutut etusivulla muiden mukana. Ja luen ne. Ja olen jo avaamassa veritiara.orgin tai ht.netin ennen kuin saan pysäytettyä itseni huutamalla sisäisesti, että LUE ORESAMA TAI ET PÄÄSE KOULUUN! MUUTAMA PÄIVÄ VIELÄ ORESAMA! LUE!

Uskokaa tai älkää, minulla on teitä monta monta monta monta kertaa enemmän ikävä kuin hevosiani. Ne pärjäävät, ja minä en enää ensiviikolla tiedä mitä virtuaalimaailmaan kuuluu. Koska te porhallatte niin nopeasti.

Dataan kyllä koko junamatkan Helsinkiin!!! :(

Entisistä hoitohevosista & niistä joille olen kirjoittanut, 220312

Minua tuli tänään vastaan Mêl Serenistä lähtenyt hevonen. (Kirjoittelen tallilla h-y-v-i-n epäsäännöllisesti.) Se on ollut suosikkini miljoona IRL-vuotta, ja se paiskattiin minulle päin näköä, kun tulin tallille ensimmäisen kerran. Se oli vähän niin kuin hoitoheppa, vaikka en olekaan hevosenhoitajana.

Yhden hevosen hoitaminen käy aina tylsäksi aikaa myöten, kun se heppa nyt yleensä on joka päivä samanlainen. Eikä tämäkään ollut poikkeus: siksi en ollut ollenkaan katkera, kun heppa lähti kävelemään tallista. (Sitä paitsi sieltä tallista löytää aina uusia lempihevosia.) Tänään kuitenkin vahtasin hevosta suu auki.

Sata ja yksi tarinaa. Monta vuotta. Tuntikausia. Päänsärkyä, kirjoittamisen iloa, päivieni piristystä. Niin paljon annoin ja sain sellaisten tarinoiden eteen ja sellaisista tarinoista, joissa se tamma oli pääosassa. Kirjoitin ja kirjoitin, oikoluin ja korjasin, kirjoitin lisää. Mitä on jäljellä? Ei mitään. Tyhjänpuoleinen sivu, jossa lukee parilla lauseella hevosen luonne. Sekin sillä tavalla kuvattuna, että se hevonen ei vain elä enää. Siitä on tullut virtuaalihevonen, ja ennen se oli minun muusani, minun pohjatekstini, minun aineistoni ja vähän niin kuin päiväkirjani. On tarinoista aikoinaan ollut hyötyä ja iloa toivottavasti muillekin kuin minulle, mutta ehkä oli aika vetää turhat riimit vessasta alas.

Sitten aloin miettiä muita hevosia. Koska kirjoitan paljon, tekstiä häviää valtavasti. Inhoan sitä, että Oresamaluonne katoaa. Olisi antanut sen pois, ei poistanut! Myydäkin niitä saa, ja hei, niistähän saa vaikka sijoituksia... Eikä duuni olisi mennyt hukkaan.

Mutta luonteiden häviäminen ei todellakaan ole sitä pahinta mahdollista hävittämistä, vaan nimen omaan tarinoiden. Niitä minä elän!! On rikollista, että olen ihan itse tuhonnut suurimman osan heppatarinoistani. Muutaman päiväsakon saisi antaa siitäkin, että joku muu ei huoli esim valmennuksia mukaan hevosen kanssa, kun sen ostaa. Siitä pitäisi saada meikämannen elinkautinen, kun kerran vahingossa poistin hevoseltani peruuttamattomasti päiväkirjan, joka oli lähes yhtä komea kuin Agata Jewelin.

Nyt on aika mennä nukkumaan. Tekstistäni katosi pointti joskus kolme kappaletta sitten.

Rakas päiväkirja, 220312

Oikeassa elämässä...

Arkiaskareitteni jälkeen, tänään poikkeuksellisesti jo kolmen maissa, avasin kuukauden vanhan läppärini ja ryhdyin majailemaan sen kanssa sohvan nurkassa nettijohdon päässä. Seuranani oli Saku-koira, kupillinen kylmää kahvia ja taustameluna telkkari.

Lähetin kaksi palkkaluonnetta mailitse ensimmäisenä. Tein tulokset (pahasti myöhässä...) taas yhteen KRJ-kutsuun, kun aikaa oli, ja siirryin sitten päivittämään kaikki laukkakutsuni. Olisi pitänyt vielä tehdä kahdet (nekin myöhästyneet) KRJ-tulokset, mutta en viitsinyt. Sen sijaan menin läpi kenttä- ja lännenratsujeni kisakalenterit, vilkaisin ht.netin kolme ensimmäistä sivua ja tulin tänne kirjoittamaan.

Seuraavaksi teen vielä ainakin yhdet KRJ'n alaiset tulokset.

***

Hämärässä virtuaalimaailmassa...

Heräsin aamulla kuuden maissa, ja puoli seitsemältä olin työhuoneessani puhelimessa. Soitin läpi joka ainoan tallini. Miten meni Red Reasonin kilpailu eilen? Joko Famous Neverheard on todettu kantavaksi? Mitä eläinlääkäri sanoi $ochial Riot Machinesta? Joko Meren Karkkinääri varsoi? Ovatko Crimson Ninji ja Crimson Marilyn varmasti kunnossa ensi kesän kisakautta varten? Onko joka tallilla kaikkea rehuista satulahuopien ja lääkekaappien sisällön kautta tietokoneiden virustorjuntaan?

Yhdeksältä ajoin Crimsoniin seuraamaan nuppuni, Crimson Carmencitan harjoitusta ja katsomaan itse Please-Pleasen kipeää jalkaa. Taputtelin ja harjasin Magic Sensen ihan vain huvin vuoksi, se kun on lempihevoseni, ja ikivanha. Magic Sense jäi hakaan, kun kaasutin noin tunnin päästä Erkinheimojen toimistohuonetta kohti.

Erkinheimoissa tapasin kaksi uutta hevosenhoitajaa, jotka tallimestari oli haastatellut ja valinnut. En pitänyt toisesta, mutta minun työhöni ei kuulu enää valita Erkinheimojen hevosenhoitajia. Tallissa oli aikamoinen vajaus. Neljä hevosta oli jo raveissa, neljää muuta pakattiin parhaillaan toiseen jättikuljetusautoon ihan toisia raveja varten. Kolme oria ja neljä tammaa olivat Ruotsin puolella. Vain eläkeläisori MW Punasilmä seisoi tallikäytävällä Erkinheimojen lasten harjattavana, ja sitä, suokkisuosikkiani, silitin. Erkinheimojen vanhin oli lähdössä kävelyttämään oria maastolenkille.

Puhelin soi. Erkinheimoissa asuva Egokulissi oli voittanut karsintalähtönsä, ja jäisi suosista asumaan Helsingin suuntaan vähäksi aikaa ennen päälähtöä. Kolmea muuta olisi ollut kalliimpaa siirtää kotiin kuin jättää Egokulissin kanssa muualle, joten nekin saivat jäädä. Lähdin autolla kotiin ja kohti työhuonetta. Matkalla puhuin Yorcan väen kanssa, ja sinne oli kuulemma syntynyt kaksi varsaa. Nimesin ne Mayan Reasoniksi ja Hey-Ho Jackiksi.

Kotona tein niitä paperihommia, joita tallit eivät hoida itsenäisesti. Soitin muutaman orin omistajan perään. Soitin kolmesta myytävästä hevosesta, joista vain kahta halusin loppujen lopuksi lähteä katsomaan. Sain puhelun R-Coresta, jossa kysyttiin, lopetetaanko Teardrops, kun se ontuu pahasti eikä ole ennen loukkaantumistaankaan kunnolla juossut. Sanoin, että lopetetaan. Mitä minä teen rikkinäisellä rahakoneella, kun minulla on muitakin? Asia olisi ollut eri, jos olisivat soittaneet vaikkapa Mafia Princessistä. Silloin olisivat saaneet vaikka huumata hevosen, jos se olisi pitänyt sen hengissä ja antanut parantua. Mutta Mafia Princess onkin erityinen, niin kuin Magic Sense. Käskin siis laittaa liimatehtaalle. Ja sanoin, että jos Infra-Red ei seuraavassa lähdössä ryhdistäydy, se saa mennä viikoksi myyntiin, ja ellei mene kaupaksi, niin Teardropsin perässä teurastamolle. Ei tarvitse häiritä minua soittamalla erikseen.

Satuin vilkaisemaan kalenteriani tarkemmin. Siskontytär tulossa ratsastamaan. Soitin Erkinheimoihin, että ottaisivat Serenin Staffimiehettären sisään, ja tulisin illalla uudelleen käymään pikkulikan kanssa. Ei sovi, tammalla on lomapäivä. Sanoin, että lomapäivä saa nyt luvan siirtyä.

Soitin Saksaan Zurückiin ja lepertelin puhelimen kaiuttimen kautta Roki-hevoselleni. Sitten maksoin muutaman laskun ja lähdin hakemaan siskontyttöä Erkinheimoihin. Siellä meni aikaa kaksi tuntia. Ratsastin seurana Sikahertalla, joka on oikeastaan ravihevonen, mutta jolla ratsastelemisesta pidän.

Kun tyttö oli palautettu kotiin, laskin työpäiväni päättyneen. Menin hoitamaan omassa pihassa asuvia hevosiani, joita en tahtonut päästää silmistäni. Toinen, Sayonara Suckers PA sai minulta vain perusteellisen harjauksen ennen kuin pääsi takaisin hakaan. Borislav VB'llä lähdin ihan ratsastamaan. Oikein pitkälle lenkille.

***

Jos kaikki olisi totta...

Jos tallini olisivat oikeita, makaisin vain masentuneena sängyssä aamusta iltaan. Liikaa draamaa, itsellä hevosalan tylsin mahdollisin duuni, ja hevosista on kadonnut se, mitä niissä rakastan. Se, että ne ovat hevosia, jonkun lemmikeitä. En voisi koskaan olla oikeasti hevosalalla, koska en pysty näkemään elävää, hengittävää hevosta rahakoneena. Olisin itkenyt Teardropsin kuolemaa kuukausikaupalla, jos se olisi elävä hevonen, mutta virtuaalihevosena sen kuolemasta olin vain helpottunut. Vihdoinkin sen sai heittää hittoon!

Pieniä piristyksiä, 090312

Kaikkein pienimpiä kivoja asioita virtuaalimaailmassa, joista minä tulen hyvälle tuulelle.
- "Kiitos" kisaosallistumisen perässä
- "Kiitos" muualla
- "Viimeinen hevosesi Wii-Mii Doll U ei mahtunut mukaan. (Ihana nimi hevosella!)"
- Kun joku kysyy jalostukseen hevosta, jota ei ole kovaan ääneen mainostanut joka puolella
- Virtuaaliset shirenhevoset. "Surkeimmatkin" niistä.
- Se, kun joku soittaa naamaa foorumilla, ja joku toinen on ehtinyt jo puolustamaan parilla sanalla ennen kuin itse sattuu huomaamaan
- Se, ettei osa ihmisistä kanna kaunaa ikuisesti
- Vieraskirjaviestit, silloin kun minulla vielä oli viekku
- Hoitotarinat
- Se, että joku kommentoi hoitotarinaa / tarinaluokan osallistumista edes muutamalla sanalla
- Se, että voitin ERJ-Cupin tarinaluokan, erityisesti kun vastassa oli UPEITA tarinoita!

Virtuaali-suomi-virtuaali, 290212

Virtuaalimaailman oma kieli on kuin mikä tahansa hyvin opittu vieras kieli. Jokainen osaa käyttää sitä ainakin kohtalaisesti, mutta huomaa kyllä sen eron oman äidinkielensä, tässä tapauksessa suomen kielen, kanssa. Oletko koskaan ajatellut tätä:

Kun ht.netissä hevosen myyntitopiikissa viestiisi vastataan "harkinnassa", se ei yleensä tarkoita myyjän harkitsevan, möisikö hevosen sinulle. Lähes aina se tarkoittaa, että olet huonohko ostajaehdokas, mutta kelpaat paremman puutteessa: saat hevosen, ellei parempaa tarjousta tule. Joskus "harkinnassa" tarkoittaa ihan suoraan sitä, että sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia, mutta olisi rumaa sanoa se päin naamaa. Harkinnassa-sössötystä käyttää itse kukin. Minä myös. Kyllä minä joskus oikeasti harkitsen, mutta hyvin harvoin...

Virtuaalihevosten ja -tallien ylläpitopäivitysrutinaa, 220212

Virtuaaliharrastuksesta saa väännettyä jotain hauskaa melkein kaikenlaisille heppaihmisille. Se, joka haluaa erityisen paljon kirjoittelua, harrastaa tarinapainotteisesti. Kunnianhimoiselle sopii aika hyvin laatispalkintojen metsästys. Laukkahevoset ovat joko jännitystä kaipaavan tai laiskan ratkaisu, kummallekin harrastajatyypille sopiva. Ravimaailma on monin kerroin virtuaalisten kouluratojen liepeitä realistisempi maailma niille, jotka tahtovat leikkiä omistavansa ihan oikeita hevosia. Toki ratsujakin voi harrastaa halutessaan realistisesti.

Mutta joka tavassa on jotain mätää. Virtuaalihevosten sivujen ylläpitopäivitys on kuin ventyttelytuokio lenttistreenien jälkeen: en pidä siitä, mutta se kuuluu ehdottomasti harrastukseen. Voisin jättää ylläpitopäivityksen väliin, mutta silloin kukaan muu ei näkisi hevosteni todellista arvoa ja sitä, mitä olen niiden kanssa tehnyt. Voisin jättää venyttelyn väliin ja mokata pelin, tai ainakin muutaman pisteen yhdessä erässä olemalla kuolemankankea yrittäessäni iskeä parhaastakin passauksesta.

Mitä onkaan ylläpitopäivitys.
- Hevosten iät: syntymäpäivä & ikääntyminen riittäisi, mutta on ihanaa, kun vierailija näkee iän yhdellä vilkaisulla. Sitä paitsi osa hevosistani ikääntyy miten sattuu, enkä muistaisi niiden ikiä itsekään, ellen merkitsisi niitä sivuille.
- Kisakalenterit: jokainenhan ymmärtää, että kisakopun kalenteri on oltava suurin piirtein kunnossa. Minä inhoan tätä niin, että päivitän vasta viime hädässä kaikki paitsi laukkurit. Lämpöiset päivitän ennen varsakautta kyynel silmässä ja ahdistuneena. Ratsuillani on noin 80 sijoitusta per lärvi enemmän kuin sivuilta näkyy. Päivitän ne ennen kuin tarjoan oreja jalostukseen, ennen kuin varsa syntyy tai ennen laatiksia. Kasvattajat kuvittelevat, että hevoset eivät ole edes kisanneet. Hei bill, Devilish Dragon Ashesilla on noin 30 tai 40 sijoitusta, samoin kuin Roboromancella. Moi Hawering, kyllä molemmat Mörkövaaran veljekset ovat kilpailleet kunnolla. Terve nica, ML Embry voi oikeasti hienosti, ja Serenin Staffimiehetär ei ole tuollainen turhake.
- Jälkeläislistat: päivitettävä heti, tai unohtuu, ja hermo menee. Ei ole kova homma, mutta jotenkin repii sieluani.

Kun on näin vaikeaa, miksi harrastankaan virtuaalihevosia? Ai niin. Siksi, että ylläpitopäivitys on vain kymmenen prosenttia harrastuksestani. Loput 90% ovat hauskoja juttuja. Harrastin lenttistäkin vuosikaudet, vaikka pitikin venytellä.

HURRAA! HIENOA! HYVÄ!! 180212

On ollut kuulkaa niin negatiivista ja vmäistä tekstiä viimeaikoina, että nyt on aika pistää ihkutusta peliin. Peruskakkamaisena aloitan itsestäni ja jatkan vasta sitten tavallisiin kuolevaisiin.

HYVÄ ORESAMA! Sait laukkuriesi sivut kuntoon, muistit ladata kamerasi akun ja laitoit herätyskellon soimaan, jotta ehdit kuvaamaan raveja sjoelle huomenna.

Sitten jatkuu:
HYVÄ VRER, rakastan teitä aina ja ikuisesti. Olette virtuaalimaailmani autuus ja valo. Ette ole mitään sillä tavalla erityistä juuri nyt tehneet, mutta joka ikinen hetki menee niin jösseksen hyvin. Uusi (nyt jo vanha) ulkoasu on tosi pirteä ja sivut ovat parantuneet sitten Sinisten Aikojen, vaikka olivat jo silloin hyvät.

HYVÄ BILL, teikäläinen sen ERJ-cupin tarinaluokan taisi ideoida, se on edelleen loistava.

HYVÄ RE-ELECT, otat ihan sairaan hienoja kuvia! Voisin ostaa vaikka kaikki!

HYVÄ HELTSU, Kind Trotters on aivan sai-raan hieno, yksi ehdottomista lempitalleistani. En selaa talleja näin yleisesti, mutta siellä viihdyn! Hyvässä kodissa ovat myös sinne lähteneet kasvattini!

HYVÄ SOREL, möit minulle joskus maailman ihanimman hevosen, joka on tietenkin Demon Trottersin Derek Demo. Se on yksi parhaista jalostusoreistani nykyään, ja on ihana luottaa siihen, ettei sen suku katoa! Itse talli on myös ihana.

HYVÄ KISAKALENTERIEN PÄIVITTÄJÄT, monikaan ei hommaanne jaksaisi kunnialla hoitaa.

HYVÄ RHL, tämä pelasti koko virtuaaliharrastukseni, kun tuli. Ihan tosi. Olin jättämässä koko roskan jo taakseni.

HYVÄ NICA., olet koko porukan parhaita piirtäjiä.

HYVÄ LATU, samasta syystä & persoonallisista hevosista.

HYVÄ TIERRA, kovaa duunia monen asian eteen.

HYVÄ ENNA ja JILLIAN kun löysitte täydelliset orit rakkaalle Vilmalleni.

Ja sitten miljoona muuta asiaa, joita en muista edes listata, ja joista joku pahoittaa mielensä & rutisee joko kavereilleen tai minulle. :D

Rakkauksista, sekä heräte- ja sääliostoksista, 130711

Melkein jokaisella virtuaaliharrastajalla näyttää olevan yksi tai muutama hevonen ylitse muiden. Silmäterä. Mamin tai isin kulti. Siihen yhteen heppaan varataan eniten aikaa, se kenties kilpailee eniten, ja joskus siitä voi nähdä jopa unta.

Jokainen, joka vähänkään on puuhiani seurannut virtuaalimaailmassa, osaa tottakai kertoa, että edesmennyt Agata Jewel oli Se Hevonen minulle. Nyt kun Agata on kuollut (ja on muuten edelleen rakkainpani), elävistä hevosista ehdottomat suosikkini ovat xx-tamma Qiana Ring, sh-ori Mörkövaaran Leijonaraita ja ensimmäinen ravihevoseni, Magic Sense.

Mutta omaa kultaansa ei virtuaalihevostenkaan maailmassa etsimällä löydä. Olen ostanut kerta kaikkiaan upeita hevosia, mutta ne eivät ole koskaan merkinneet yhtään mitään Agata Jewelin (/Qiana Ringin ja Mörkövaaran Leijonaraidan) rinnalla. Olen tehnyt loistavia kauppoja täydellisistä jalostushevosista ja metsästänyt ihanimmat suvut oman tallini katon alle, mutta yksikään niistä hevosista ei miellytä samalla tavalla, kuin tämä kolmikko.

Missä on syy? Siinä, että kolmikko koostuu kahdesta heräteostoksesta ja yhdestä säälin vuoksi ostetusta hevosesta. Muiden ostamista suunnittelin, mutta nämä kolme ovat niitä, jotka herättivät (virtuaalihevosten tasolla) tunteita. Siis muita tunteita kuin onnistuminen, että jes, sain vihdoinkin tuon ja tuon sukuisen talliini.

Agata Jewel tuli talliin kylkiäisinä. En oikeastaan edes tahtonut sitä, mutta kun joskus 2004 sen ostin, tahdoin vain sen kuvat. Ne sai kuulemma mukaan kaupassa, ja lapsena halusin oikeassa elämässä ihan Agatan näköisen hevosen. Huomasin, että kuvat olivat vapaasti kopioitavissa, mutta kun omistaja ilmoitti Agatan menevän teuraaksi ellei joku sitä tahdo, minun kävi sitä sääliksi kuin oikeaa hevosta. Agata oli toisen tanskalaisen (jonka tapoin vuoden sisällä) kanssa pakettiratkaisu. Molemmat piti ostaa samaan kotiin - 2004 se oli muotia niissä "huonommissa piireissä", joissa minä liikuin.

Qiana Ring ja Leijonaraita taas olivat niitä OMG! PAKKO SAADA!! -hevosia. Täykkäriä etsiskelinkin pv-jalostukseen, mutta pitkäsukuisempaa tai kokonaan tuontisukuista. Qiana Ring vain oli itse täydellisyys, joten otinkin sen ja päätin suunnitella projektini uudelleen vain yhden hevosen vuoksi. Leijonaraidalla taas ei olisi ollut sinänsä MITÄÄN käyttöä tallissani, koska omistan sen nuoremman täysveljen, Partajehun, mutta tottahan minä Leon otin, kun olin kateellisena sitä katsonut sen syntymästä asti. Olisin halunnut hepan sekä nimen että suvun vuoksi, mutta koska nimeä en saanut, tein kompromissin ja tyydyin sukuun. Partajehunkin nimestä pidän, ja se on myös suosikkiheppojani, mutta Leijonaraita on aina Leijonaraita...

Ei kaikista heräteostoksista tule mussukoita, ei missään nimessä! Ostin ravihevoseksi BT Champion's Toy-Boy -nimisen shettisorin, ja taas kerran huomasin, että sen emä kuolisi, ellei joku huolisi sitä. En ole koskaan pitänyt poneista, en yhdestäkään, itse asiassa vihaan pienikokoisia hevosiakin. En tiedä, mitä ajattelin, kun otin mukana Ebony-emän... Kilpailin sillä kunniakkaasti ja tapoin. En koskaan pitänyt Ebonysta, vaikka niin onkin tosi rumaa sanoa sen tamman kaltaisesta, kiltistä, ihanasta ponista.

Jatkuvasti kysellään, mikä tekee hyvän virtuaalihevosen, ja olen sen nyt tajunnut itse. Hyvä virtuaalihevonen on se, jota ajattelee itse usein kuten esim ajattelee sitä ensimmäistä hoitoheppaansa, jota ei ole nähnyt kahteenkymmeneen vuoteen, mutta jolta oppi hevosjuttujen kaikki perusteet.