Rakkauksista, sekä heräte- ja sääliostoksista, 130711

Melkein jokaisella virtuaaliharrastajalla näyttää olevan yksi tai muutama hevonen ylitse muiden. Silmäterä. Mamin tai isin kulti. Siihen yhteen heppaan varataan eniten aikaa, se kenties kilpailee eniten, ja joskus siitä voi nähdä jopa unta.

Jokainen, joka vähänkään on puuhiani seurannut virtuaalimaailmassa, osaa tottakai kertoa, että edesmennyt Agata Jewel oli Se Hevonen minulle. Nyt kun Agata on kuollut (ja on muuten edelleen rakkainpani), elävistä hevosista ehdottomat suosikkini ovat xx-tamma Qiana Ring, sh-ori Mörkövaaran Leijonaraita ja ensimmäinen ravihevoseni, Magic Sense.

Mutta omaa kultaansa ei virtuaalihevostenkaan maailmassa etsimällä löydä. Olen ostanut kerta kaikkiaan upeita hevosia, mutta ne eivät ole koskaan merkinneet yhtään mitään Agata Jewelin (/Qiana Ringin ja Mörkövaaran Leijonaraidan) rinnalla. Olen tehnyt loistavia kauppoja täydellisistä jalostushevosista ja metsästänyt ihanimmat suvut oman tallini katon alle, mutta yksikään niistä hevosista ei miellytä samalla tavalla, kuin tämä kolmikko.

Missä on syy? Siinä, että kolmikko koostuu kahdesta heräteostoksesta ja yhdestä säälin vuoksi ostetusta hevosesta. Muiden ostamista suunnittelin, mutta nämä kolme ovat niitä, jotka herättivät (virtuaalihevosten tasolla) tunteita. Siis muita tunteita kuin onnistuminen, että jes, sain vihdoinkin tuon ja tuon sukuisen talliini.

Agata Jewel tuli talliin kylkiäisinä. En oikeastaan edes tahtonut sitä, mutta kun joskus 2004 sen ostin, tahdoin vain sen kuvat. Ne sai kuulemma mukaan kaupassa, ja lapsena halusin oikeassa elämässä ihan Agatan näköisen hevosen. Huomasin, että kuvat olivat vapaasti kopioitavissa, mutta kun omistaja ilmoitti Agatan menevän teuraaksi ellei joku sitä tahdo, minun kävi sitä sääliksi kuin oikeaa hevosta. Agata oli toisen tanskalaisen (jonka tapoin vuoden sisällä) kanssa pakettiratkaisu. Molemmat piti ostaa samaan kotiin - 2004 se oli muotia niissä "huonommissa piireissä", joissa minä liikuin.

Qiana Ring ja Leijonaraita taas olivat niitä OMG! PAKKO SAADA!! -hevosia. Täykkäriä etsiskelinkin pv-jalostukseen, mutta pitkäsukuisempaa tai kokonaan tuontisukuista. Qiana Ring vain oli itse täydellisyys, joten otinkin sen ja päätin suunnitella projektini uudelleen vain yhden hevosen vuoksi. Leijonaraidalla taas ei olisi ollut sinänsä MITÄÄN käyttöä tallissani, koska omistan sen nuoremman täysveljen, Partajehun, mutta tottahan minä Leon otin, kun olin kateellisena sitä katsonut sen syntymästä asti. Olisin halunnut hepan sekä nimen että suvun vuoksi, mutta koska nimeä en saanut, tein kompromissin ja tyydyin sukuun. Partajehunkin nimestä pidän, ja se on myös suosikkiheppojani, mutta Leijonaraita on aina Leijonaraita...

Ei kaikista heräteostoksista tule mussukoita, ei missään nimessä! Ostin ravihevoseksi BT Champion's Toy-Boy -nimisen shettisorin, ja taas kerran huomasin, että sen emä kuolisi, ellei joku huolisi sitä. En ole koskaan pitänyt poneista, en yhdestäkään, itse asiassa vihaan pienikokoisia hevosiakin. En tiedä, mitä ajattelin, kun otin mukana Ebony-emän... Kilpailin sillä kunniakkaasti ja tapoin. En koskaan pitänyt Ebonysta, vaikka niin onkin tosi rumaa sanoa sen tamman kaltaisesta, kiltistä, ihanasta ponista.

Jatkuvasti kysellään, mikä tekee hyvän virtuaalihevosen, ja olen sen nyt tajunnut itse. Hyvä virtuaalihevonen on se, jota ajattelee itse usein kuten esim ajattelee sitä ensimmäistä hoitoheppaansa, jota ei ole nähnyt kahteenkymmeneen vuoteen, mutta jolta oppi hevosjuttujen kaikki perusteet.