20240528

Suunnitelmat muuttuu (ja miksi se on ihanaa)

 Tässä ovat hahmoni Oskari Susi ja Alexandra Tiederberg. 

 


Oskarilla ja Alexandralla piti olla selvät sävelet, kun heidät loin niin kuin kristinuskon Jumala, joka loi omat hahmonsa omiksi kuvikseen. :D Yhtä pöljä luoja kun olen, minäkin annoin hahmoilleni kuitenkin vapaan tahdon ja nyt nämä kaksi ovat kääntäneet kaiken päälaelleen -- ja se on ihanaa!

Oskari ja Alex luotiin sivuhahmoiksi. Oskarin oli määrä käydä läpi pari hevosta, mielellään hankkia rakas ystäväpiiri ja kuolla niin, että muut saavat kriisiytyä. Hänen kuolinpäivänsä kuitenkin oli ... ja meni ... ja sitten yritin saada hänet hengiltä paria vuotta liian myöhään, vaikka hänellä ei mitään ystäväpiiriä ollutkaan. Kun Oskari sitten makasi kuolinvuoteellaan ja taisteli, Alex oli jo paikalla ja kasvattanut sielun.

Alex on myös sivuhenkilö. Hänen tarkoituksensa oli muuttaa päähenkilö Inarin suuntaa Hopiavuoressa. Inarihan tutustui Alexiin Instassa ja kuvitteli Alexin olevan lyhenne Alexanderista tai jostain sellaisesta, kun kerran Alexin olemus viittasi siihen suuntaan kaikissa hänen heppakuvissaan. Toisin kävi, ja Alex oli pettymys. Sen sijaan, että Inari olisi kyseenalaistanut itseään ja olemistaan ihan kauheasti, hänen elämänsä kuitenkin jatkoi urillaan kohti tuhoa, jolta häntä yritin säästää, ja Alex kasvatti sielun Ilonan kirjoittamien tarinoiden avulla. Nyt Alex on Hopiavuoren hevostallilla. Inari ei.

Alexista ja Oskarista tuli nopeasti erottamattomat. He ovat tarinassa ystäviä pitkältä ajalta, mutta ennemminkin he kasvoivat yhteen ja yhdessä minun päässäni.

Kun minulta on kysytty, kuka minä olen, olen vastannut aina kertomalla rakkaasta työstäni, rakkaista lemmikeistäni, saavutuksistani ja harrastuksistani. Minä olen vaikka kirjoittaja. Olen hemmetin hyvä kirjoittaja. Olen hemmetin hyvä, joskin ilmeisen itseäni (kirjoituksellisesti) täynnä oleva kirjoittaja. Kun nämä kaksi hahmoa kasvoivat omin päin, se oli jotenkin terapeuttista. En ole Oskari, enkä ole Alex, mutta minussa elää Oskari ja minussa elää Alex niin kuin kuulemma jokaisessa on kaksi sutta. :D Miten siis voisinkaan pysyä suunnitelmissani ja tehdä näille pahaa niin kauan, kun he eivät itse ajaudu henkiensä kanssa umpikujaan? Silloinkin, jos ei ole enää muuta vaihtoehtoa, suren näitä kahta niin kuin lempikirjojeni hahmoja ja oikeita ystäviä.

Jos joskus käy niin, että Hopiavuoren hevostallin tarina päättyy vaikka minun terveyteni päättymiseen, kaipaisin jokaista hahmoani. Näille kahdelle toivoisin sellaista onnenpotkua, että joku muu kirjoittaisi ne vielä kauan senkin jälkeen. Itsekkäistä syistä toki toivon samaa kaikille rakkaille hahmoilleni: on ihanaa, kun saa jakaa parhaat lelunsa muiden kanssa. On mitä suurin kunnia, kun joku toinen valitsee minun hahmoni kirjoittaakseen siitä kuin omastaan.

20240506

Mun kisojen lempiosallistujat

 Olen taas järjestänyt jaoksien alaisia kilpailuita, vaikka olin sitä mieltä, että en enää järjestä. Samaan aikaan Keskustassa on käsitelty sitä, tapaavatko harrastajat kiittää osallistumisissaan kisanjärjestäjää. Näiden kahden seikan myötä aloin miettiä, mikä olisi paras konkreettinen kiitos mun kaltaiselle, maailman laiskimmalle ihmiselle kisajärjestäjänä. Keksin heti: se olisi se, että tekisi mun työstä niin helppoa kuin sillä kertaa on mahdollista olemalla mun lempiosallistuja kisoissa.

Miten mun lempiosallistuja sitten toimisi?
- Osallistuisi kerralla koko kutsusarjaan. (Onneksi tätä on saanut jo muutaman vuoden vaatia! <3)
- Osallistuisi samalla kokoonpanolla kaikkiin mahdollisiin samanlaisiin luokkiin. (Saispa tätäkin vaatia vaikka edes silloin, kun rypäs on yli 10 kutsua. Puolittaisi meinaan tulostentekoajan.)

Hetkinen, siinä se. Nykyään vaaditusta muodosta ei poiketa niin paljoa, että aika menisi sen korjailemiseen niin kuin ennen. Otsikointikin onnistuu niin hienosti, ettei viestejä katoile mihinkään vääriin rööreihin sähköpostissa. Eipä tässä tarvitse siis enemmästä haaveillakaan!