20210110

Kisatulosten ilmoittamisen tuska

 

 Kun harrastaja järjestää VRL:n jaoksen alaiset kilpailut, hänen tulee tulokset tehtyään ilmoittaa ne myös VRL:oon. Jos ei keskustella porrastetuista kilpailuista tai mahdollisista erityistapauksista (cupit, tarinakisat), kuinka tarpeellista tämä tulosten ilmoittaminen oikeasti on?

Tulosten ilmoittaminen VRL:oon vie aikaa. Jos harrastajan ei tarvitsisi ilmoittaa tuloksia, hän ehtisi käyttää säästyneen ajan muuhun: vaikka kilpailuiden järjestämiseen. Näin yksi harrastaja ehtisi ja jaksaisi järjestää kaksinkertaisen tai ainakin puolitoistakertaisen määrän kilpailuita samassa ajassa.

VRL:ssa kalenterityöntekijän on hyväksyttävä tulokset. Myös tämä vie aikaa. Lisäksi se on mielestäni melko turhaa työtä. Olen kalenterityöntekijänä kauan kaikissa kalentereissa paitsi ARJ:ssa ja olen hylännyt koko aikana vain sormilla laskettavan määrän tuloksia. En ole pitänyt kirjaa hylkäämistäni ja hyväksymistäni kutsuista, mutta oikeastaan kaikki tulosvirheet ovat joko aloittelijoiden pikkuvirheitä (esim. ratsastajan VRL-tunnus puuttuu) tai copypaste-virheitä (jonkun luokan tulokset on vaikka ilmoitettu kahdesti). Ensimmäisen kaltaiset virheet olisi hyvä nipsiä pois, koska niistä harrastaja voi oppia jotain, ja ehkä jokaisen lajin ensimmäiset 10 tai 20 tulosta olisi hyvä kuljettaa tarkastusjonon kautta. Jälkimmäiset virheet puolestaan ovat vahinkoja, eikä harrastaja opi niiden korjaamisesta mitään, joten korjauttaminen vie turhaan harrastajan ja hyväksyjän aikaa ja energiaa. Lisäksi, kuten sanoin,  kumpiakin virheitä on ää-rim-mäi-sen vähän! Olen hyväksynyt ihan varmasti satoja tuloksia kalenteriin, ehkä tuhansia, ja hylännyt alle 10. Tämän perusteella sanoisin siis, että tarkastuksessa löydettävien virheiden määrä on mitätön: tuhansien vuosittaisten tulosten joukossa olevat kaksi virheellistä tulosta eivät haittaisi oikeastaan ketään. Kannattaako tarkastukseen siis käyttää aikaa?

(Aiemmassa blogitekstissäni kehotin kaikkia kynnelle kykeneviä hakeutumaan kalenterityöntekijöiksi. Tämä ajatukseni ei ole muuttunut miksikään. Lajin uusien harrastajien ensimmäisten kisakutsujen tarkastaminen on minusta vieläkin tärkeää, vaikka tulosten tarkastaminen on mielestäni suurimmaksi osaksi kaikkien ajan haaskaamista.)

Jos tuloksia ei ilmoitettaisi VRL:oon, rankingista täytyisi luopua. Joidenkin harrastajien mielestä se olisi negatiivinen asia. Rankingia ei kuitenkaan käytetä virtuaalimaailmassa juuri mihinkään. Meillä ei ole esimerkiksi sellaista perinnettä, jossa juhlittaisiin kuukausittaisen tai vuosittaisen rankingin voittajahevosta tai -VRL-tunnusta. Ilmeisesti nykyään ranking-pisteillä voi korvata sukulaisten kisamenestystä joissain laatuarvosteluissa, mikäli sukulaisen sivut ovat kadonneet. Tämä on hieno asia -- mutta harvoin käytetty mahdollisuus. Onko tämä harvinainen, vain muutaman ihmisen käyttämä hyöty kaiken tulosten ilmoittamiseen ja hyväksymiseen laitetun ajan ja vaivan arvoista? Lisäksi rankingissa on virheitä. Ranking-pisteet siis kertovat ainoastaan sen, että hevonen joko mahdollisesti on tai ei ole kilpaillut lajissa tätä määrää sijoituksia. Rankingin hyöty on siis, hmm, tulkinnanvarainen.

Tulosten ilmoittamisesta on ihan oikeaakin hyötyä. Uskon, että kun tulokset kerätään, ne tulee myös tehtyä hieman paremmin ajallaan ja hieman varmemmin ylipäätään. Vaikka pelko etuuspisteiden menettämisestä on aikuisten oikeasti turha, silti ajatus siitä jäytää montaa harrastajaa. Toisaalta mietin kuitenkin, tekisikö yhteisön paine saman työn kuin tulosten ilmoittamispakko? Keskustassa on topa, jossa huudellaan puuttuvien tulosten perään. En ainakaan itse kehtaisi viivytellä unohtuneiden tulosten kanssa, kun nimeni napsahtaisi sinne kaikkien näkyville. En myöskään haluaisi nimeäni sinne toistuvasti. Jos tuloksia ei tarvitsisi ilmoittaa, olisi siis varmaan muutama tulosten kanssa myöhästelevä tai ne tekemättä jättävä tyyppi enemmän, mutta ei merkittävää määrää. Taas kysyisin, onko näiden parien tulosten hieman aiemmin tuleminen niin tärkeää, että sen vuoksi kannattaa tuhlata kaikkien aikaa tulosten ilmoittamiseen ja arkistoimiseen?

Toinen oikea hyöty tulosten ilmoittamisesta on VRL:n tulosarkisto. Olen itse laiska muotoonlaittaja ja joskus laitan hevosen sivulle sijoituksia vasta vuosia kisojen jälkeen. Silloin osa kutsuista on kadonnut. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen: ne löytää tulosarkistosta! Siltikään en enää kaivele tulosarkistoa niin kuin ennen. Olen huomannut, että on paljon nopeampaa ilmoittaa hevonen muutamaan uuteen kisaan ja kerätä uudet sijat parin kadonneen tilalle tarvittaessa. Tuloksia on arkistossa ihan mieletön määrä, joten oikeiden tulosten etsiminen pelkän osoitteen avulla vie tosi paljon aikaa. Nykyään kaivelen arkistosta ainoastaan tarinakisojen ja cuppien kutsuja, jos ne ovat hukassa. Mitä jos siis säästettäisiin kaikkien aikaa sekä sivutilaa ja arkistoitaisiin vain tärkeimmät kutsut? Silloin se cup-tulosten etsiminenkin kävisi nopeasti. Onko muutaman kadonneen kutsun säilyminen siis harrastajien ja kalenterityöntekijöiden näkemän vaivan arvoista?

Olen jo jonkin aikaa järjestänyt VMRJ:n alaiset kilpailut joka lauantai. En ole aikoihin harrastanut sellaisia jaoksia, jotka eivät ole VRL:n alaisia. Miten virkistävää onkaan, että kun tulokset on tehnyt, kisat ovat ohi! Olisipa sellaista aina!

Tuloksia on kerätty oikeastaan aina. On siis ilmiselvää, että niiden kerääminen on tärkeää. Ei sitä muuten tehtäisi. Nyt kun VRL on uudistumassa taas, olisikin hyvä keskustella tulosten ilmoittamisesta hieman eri näkökulmasta kuin yleensä. Ei keskustella tällä kertaa siitä, onko tulosten ilmoittaminen absoluuttisesti tärkeää vai ei. Keskustellaan siitä, onko tulosten ilmoittaminen niin tärkeää, että se on kaiken vaivan ja ajan arvoista! Jos se ei ole kaiken tämän arvoista, mitä jos luovuttaisiin siitä? Itse ainakin ottaisin onnellisena vastaan muutaman kadonneen kutsun, pari virheellistä tulosta ja pari myöhästelijää, jos minun ei tarvitsisi enää ikinä ilmoittaa tuloksia VRL:oon.

Teksti sisältää vain oman perustellun mielipiteeni. On mahdollista, että en tiedä jotain syytä tulosten keräämisen takana. Jos tällainen tarpeeksi tärkeä syy on olemassa, saatan muuttaa mielipiteeni tulosten lähettämisestä ja tarkastamisesta.

20210103

Loppuvuoden 2020 palkitut

 ERJL:ssa palkitut loppuvuonna 2020

Another Weasley ERJ-II on hauska heppa ratsastella. Niin hauska, että sillä on päiväkirjassaan pelkkiä valmennuksia! Yleensä inhoan niiden kirjoittamista enemmän kuin päiväkirjan, mutta Ronin kanssa se on ollut oikeasti kivaa. Ehkä voisin kuvitella Ronin oikeaksi hevoseksi vahvemmin kuin muut tusinahevoset.

Vohvelieläin ERJ-I on minusta kivanniminen tamma. Harmi, etten osannut värittää sille sellaista kuvaa, jolla pärjää. Nyt osaisin ehkä korjata tuon, mutta mielikuvissani Ellu näyttää jo juuri tuollaiselta. Olen kuitenkin yhä ylpeä kuvasta virheineen kaikkineen. Tämä on kuva, jossa onnistuin väreissä ekaa kertaa senhetkisen taitotasoni ylärajalla.

Ellu: line Tea, muu mä

Horcrux ERJ-II on shire. Olenko sanonut, että pidän shireistä? Olenko sanonut, että tykkään aina vain Harry Potterista? Olen ehkä maininnut. Noin kuusisataa kertaa. Olisipa Horcrux oikea. Se on täydellinen hevonen nimestä kuvaan ja luonteeseen. Jos minulla olisi oikea shirenhevonen, taatusti harrastaisin silläkin maahankaivettuja esteitä shettiksiä ja kolmivuotiaita tyttöjä vastaan ja pitäisin sitä muutenkin sotaratsunani niin kuin virtuaalishirejäni. Harmi, ettei shireillä ole suurta suosiota virtuaalimaailmassa, sillä tätä olisi kiva käyttää laajasti jalostukseen.

Ton-Tongue Toffee ERJ-I ei tullut ihan sellaiseksi kuin toivoin sitä tehdessäni. Noh...

Queen's Never Late ERJ-II on tamma, jolla on minusta ihana nimi ja kamala kuva. Kuvasta huolimatta hevonen on minusta kaunis. Kamala kuva ei ole menoa haitannut, sillä tamma on pullauttanut maailmaan kauniin jälkeläisen!! Se on kuin emänsä... ...mutta sillä on kaunis kuvakin. Tämä on tuonti, josta tällä hetkellä pidän kovasti.

Good Luck Charlie RR ERJ-I on Charlie-linjan toisiksiuusin vesa. Tykkään ihan hulluna kaikista Charlieistani. Tämä Charlie on nyt tarjolla jalostukseen myös ulkopuolisille tammoille, vaikka olen pitänyt tähän asti kaikki Charliet melko tiukasti hyppysissäni. Vain yksi Charlie on aiemmin myyty pois.

Get Schwifty ERJ-I sai palkintonsa. Meh. Harmi, että tein Rick&Morty -linjassa sellaisen nimivirheen, että meni motivaatio niihin kaikkiin. Koko homma kuitenkin alkoi hyvin.

Kettupolun Kiirus ERJ-II -palkittiin.


KRJL:ssa palkitut loppuvuonna 2020

Qiana Ring KRJ-I on heppa, johon olin aivan lääpälläni silloin 2010, kun sen ostin. Olin varma, että siitä tulee hyvä monen puoliverisen jalostukseen. Vieläkin se on minusta hieno heppa, mutta jalostustavoitteeni ovat muuttuneet. Harmi.

Atheist Afterlife KRJ-I on taas niitä hevosia, joiden nimeä rakastan. Kun tällä on laatikset käytynä, en taida malttaa luopua tästä vielä. Hieno heppa!

Google Me KRJ-I on tietenkin aiempaa kahta hienompi heppa, sillä se on tarinahevonen. Google Me oli aluksi komea ori, mutta pikku hiljaa se alkoi oiria mystisesti. Se oli heikko ja kipeä ensin. Nyt kun se on saanut kuntonsa paremmaksi, se on käynyt varoittamatta kimppuun. Mikähän sen on..? Olen odottanut syyskuusta asti, että saan kertoa loppuratkaisun. Siihen tarvittaisiin kuitenkin, että YLA heräisi taas henkiin, sillä Google Me on tarinahevosen lisäksi myös laatishirmujeni esi-isä ka tarvitsee YLA:sta Kelvollinen-palkintonsa. 


Google Me, tehnyt kokonaan ylpeä Minä



Digital Sweetheart KRJ-II on musta naurettavan suloinen tamma! Se oli aluksi ihan massaa ja tusinaheppa niin kuin tuhannet muut. Sitten väritin sille kuvan. Se ei ole rakenteen kukkanen, mutta... Aijje... Voiko heppa olla noin söpö? Noin pehmeän näköinen? Olisipa minulla oikeasti yhtä kaunis hevonen. 

Digital Sweetheart, line s1088/dA


Kornknarr KRJ-II on minulle nykyään vähän  mysteeri. Sen suvussa on Siniketun Pilfink, joka aiheutti ruotsinlintujen invaasion virtuaalisuokkien nimiin, ja joka on musta siksi mielenkiintoinen hevonen. Näyttää kuitenkin siltä, että mielenkiintoinen esiäiti ei riitä tekemään hevosesta mielenkiintoista.

Kuhdon Jassoo KRJ-II, jonka ostin nimen takia. Vieläkin sillä on ihana nimi. En kuitenkaan enää osta laatisheppoja ulkopuolelta raaoista suvuista, sillä niille suku on bonuksen sijaan laatiksissa rasite. On kiva kun on nyt tosi monta erisukuista heppaa tallissa, mutta ei inspiroi saada kovemmalla vaivalla niille huonompia palkintoja. Tarinaheppojen kanssa asia on eri.

Kettupolun Kiirus KRJ-II on myös ostettu nimen takia. Voiko kivempaa tuontia enää edes olla?

Pepper Imp KRJ-I on heppa, jolla on kiva suku ja kiva nimi. Persoonanakin se on sellainen, että erotan sen massastani. Tälle pitäisi saada lisää varsoja, sillä koen, että tällä on jotain annettavaa.

Another Weasley KRJ-II on esitelty aiemmin.

Loppuvastus
KRJ-I on uusinta linjaa Erkinheimoissa. Meininki on ollut vähän sellainen, että uusi linja alkaa kasvaa noin joka toinen vuosi ja kehittyy pikku hiljaa eteenpäin. Videopelihevoseni syntyivät kuitenkin kaikki tiheästi vuoden 2020 lopussa ja ovat alkaneet laatismarssinsa huvin vuoksi väärästä päästä: pitkäsukuisimmasta lyhytsukuisimpaan. 


KERJL:ssa palkitut loppuvuonna 2020

Horror Movie Host KERJ-I oli aikoinaan musta hassu heppa. Nyt siinä on hassua ainoastaan se, miten paljon olen kehittynyt hevosten kuvien tekemisessä lyhyessä ajassa. Hessu kuoli mystisesti heti kun sai viimeisen palkintonsa.

Ronkeli Rinkeli KERJ-I jatkaa ykkösriviään. Vielä VVJL-palkinto puuttuu. Tuntuu että tämän hepan kanssa on hinkattu iäisyys!! No, ainakin sillä on musta ihana nimi ja se on söpö.

Jummijammi KERJ-I on vuoden 2017 linjasta. Tykkään isälinjan jokaisesta yksilöstä tosi paljon: tästäkin.

Wannabe Coca-Cola KERJ-I syntyi vuonna 2012. Koska idea hevosesta nimeä myöten oli olemassa jo 2008, tuntuu kuin olisin tätäkin raahannut mukanani ikuisesta ikuiseen. Tämän hevosen oli korkea aika kuolla. Onneksi se ymmärsi tehdä sen. Se oli kiva heppa, mutta pyöri rasittavasti vuosisadan verran mukana kuin takiainen.

Jeskamandeera KERJ-I on Jummijammin kanssa samaa linjaa ja yhtä rakas.

Skylla KERJ-I on saavuttanut kaiken, mutta en malta lopettaa sitä. Sen nimi on tavallinen, ja niin on koko heppakin, mutta ai miten söpö taas! Skyllan kuva on yksi onnistumiseni, olkoonkin etteivät tuomarit pidä siitä.


Skylla. Line Tea. Muu mä.

Pullagallup KERJ-I on taas täydellinen tuonti! Miten söpö! Mikä nimi!

Google Me KERJ-II esiteltiin aiemmin.

Toxic Fox KERJ-I on tavallinen laatishevonen. Hyvä perusheppa.

Elly Jelly KERJ-I on tuonti, jonka ostin taas nimen takia! Mieleni tammasta ei ole muuttunut miksikään. Voi veljet, miten on hyvä hevonen. Elly Jelly on taas niitä heppoja, jotka ottaisin kernaasti itselleni oikeassakin elämässä.

 

VVJL:ssa palkitut loppuvuonna 2020

Kapteeni Kiukku VVJ-III kuoli mystisesti. Mikähän sen nyt tuli? Ihmeellisiä heikkoja hevosia nuo tuonnit ja lyhytsukuiset...

Jatsin Taika-Aika VVJ-II meni heti perässä. Olikohan jokin epidemia?

Abraham VVJ-I selviytyi noiden kahden seurassa matkasta. Se varmaan johtuu siitä, että Abraham on tosi söpö, ja ylivertaista shirenhevosten sukua.


Abraham. BlackVeilIllusion /dA, muu mä


Pullagallup VVJ-I on esitelty aiemmin.

Kettupolun Kiirus VVJ-II samoin.