20170813

Heinäkuun laatiskuulumiset


YLA1, ERJ-I, KRJ-III



© Tomasz Siergiej

Kolmospalkinto KRJ:n laatiksesta ja taas on yksi tamma KERJ:n palkintoa vaille valmis.

***


YLA1, ERJ-III, KRJ-III



© Tomasz Siergiej

Tämä on vähän niin kuin edellisen kaksoissisko: tuotu samaan aikaan, kisattu samassa tahdissa ja nyt palkittu samassa KRJ:n laatiksessa samalla palkinnolla. Myös YLA:n ykkönen tuli tässä kuussa, mikä on etenkin evm-sukuiselle mielestäni aina upea saavutus. (YLA:n muista palkinnoista tuonnempana.)


***


ERJ-II, KRJ-III

´

© Suomen Hippos

ERJ:n laatis meni Yorcan hevosilla paremmin kuin KRJ:n. Terokin sai kakkospalkinnon tässä kuussa.


***

ERJ-II, KRJ-III


© Alla K.

ERJ:n kakkospalkintojen sarja jatkuu. Olen jo kauan odottanut, että tulisi tämän hevosen vuoro mennä kaikkiin laatiksiin, ja nyt se alkaa olla käsillä. Too Many Ghostsilla on minusta ihana nimi, jonka annoin sille sellaisen kappaleen mukaan, jota tapasin teininä kuunnella sängylläni maaten ja haaveillen.


***


KERJ-III



 foto-vik.ru

Tämä on samaa sarjaa kahden ensimmäisen tamman kanssa: Yorcan ensimmäisiä tammoja. Tämän piti olla alun perin pelkkä kenttäratsu, mutta taas nousi pissaa Oresaman päähän ja kytevä suuruudenhulluus leimahti. Tämäkin tamma on siis menossa kaikkiin laatiksiin.


***


KERJ-II



© Suomen Hippos / Pirje Paananen

Pitäähän siitä kakkospalkinnosta olla ylpeä. Meillä ei KERJ:n laatiksista paljoa muuta ole, kuin kolmosia. Nyt on jo pari kakkostakin. Ehkä joskus vielä ykkönen?


***

YLA1, XLA-I, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-II


Final Turn Gallery

Olli-poikani kävi viimeisessä laatiksessaan, KERJ:n omassa tietenkin. Yleensä kun virtuaalihevonen valmistuu, tuntuu samalta kuin silloin, kun päättelee viimeisen langan kutomistaan sukista: tulipa hieno, nyt on valmista, onnistuinpa hyvin, mitä neuloisin seuraavaksi? Ollin kanssa olo on ennemminkin samanlainen kuin silloin, kun luki viimeisen Harry Potterin loppuun ensimmäisen kerran silloin satoja vuosia sitten: OH NO KAIKKI ON OHI MITÄ NYT VOIN TEHDÄ MIKSEN HIDASTELLUT? Olli on vaan jotenkin niin ihana tuhkimotarinoineen. Ostin sen epäonnisena laukkurina, ja nyt se on menestyvä maailmanmies, jonka jälkeläiset ovat lukuisia kuin taivaan tähdet ja niin poispäin, ainakin melkein. Lisäksi hevonen Ollin kuvissa näyttää ihan siltä, että sen nimi voisi oikeastikin olla Olli. :D


***


YLA2, SLA-II, ERJ-II



© Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä

SLA tarjosi meille kaksi kakkospalkintoa tällä kertaa. Toinen on Kollin.


***

SLA-II, KRJ-I


© Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä

Veikko on edelleen yksi suosikkioreistani Erkinheimoissa Muskettianubiksen ja uudemman Rölli-Peikon Residenssin ohella. Harmi, että se oli vain kakkosen arvoinen SLA:ssa.


***

YLA2, ERJ-II



© Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä

Gotta Be Charlie, eli Yorcan Charlie Numero Kaks sai YLA2-palkinnon. Charliessa parasta on sen kuva ja se, että se on Charlieitten jaloa sukua. Sen tekstit eivät ole häävit, eikä se hevospersoonana ole minusta mukavin. Joskus aiemmin olin hyvin innoissani myös Charlien luonteesta, enkä enää ymmärrä miksi.


***


YLA2, ERJ-III, KRJ-III



© Benny de Ruiter Stables

Anna on Yorcan esiäitejä kahden ekan hevosen tapaan, ja nyt silläkin on YLA:n palkinto. Tammasta itsestään minulla ei ole mitään jännää kerrottavaa, mutta annetaan sen silti jäädä joidenkin mieliin kertomalla hevosesta seuraavaa. Ensimmäinen oikea työpaikkani oli verrattaen kurja: aamuisin oli järkyttävä kiire ja piti tehdä hommia niin, että melkein oksensi. Illalla taas ei ollut mitään tekemistä (siis kirjaimellisesti: ei voinut tehtä YHTÄÄN mitään), ja silti piti esittää koko ajan, että on kiire. Aamut pärjäsin kyllä, mutta illalla oli hirveää. Eräänä iltana keksin tuonnin nimeltään All About Our Anna. Tein sille suvun ja luonteen, piirsin kuvankin. Alkuperäinen tuonti katosi ja työpaikkaakin vaihdoin tosi äkkiä, mutta Annan nimi jäi.

20170808

Dystopia: vapaasti kopioitavia tekstejä virtuaalihevosille

Eikö niin, että suurin osa virtuaalihevosharrastajista ei enää kirjoita tekstejä omaksi ilokseen, vaan vain laatiksia ajatellen? Niin minäkin periaatteessa teen. Nautin kirjoittamisesta, mutta jos laatiksilla ei olisi väliä, tekisin vain lyhyet luonteet, en sukuselvityksiä ja valmennuksia ollenkaan, ja rutosti tarinamaisia päiväkirjamerkintöjä. Joillekin kuitenkin ihan kaikki heppakirjoittaminen on tuskaa.

Luin vasta tänä aamuna Ionicin, Gin Ahaltekin ja Pinkin blogista aika vanhan tekstin Pärjäisikö rahalla laatuarvosteluissa? ja aloin ajatella kummia. Entä jos rahalla voisi tosiaan ostaa tekstejä? Nyt voi ostaa kuviakin, niin kuin tekstissä sanotaan. Toisaalta jotkut harrastajat ovat perustaneet vapaasti kopioitavien kuvien sivustoja, jottei välttämättä tarvitsisi maksaa kuvista. MITÄ JOS joku perustaisi vapaasti kopioitavien tekstien sivuston?

Olisihan se ihan outo ajatus, että hevosella ei enää olisikaan mitään omaa persoonaa, mihin yksilöllisellä luonnekuvauksella siis pyritään. Mutta pitääkö olla? Hevoset ovat nytkin jo toistensa kopioita. Sitä paitsi, suurin osa harrastajista kopioi surutta sukuselvityksetkin, Toisaalta suku ei ole sen ja sen hevosen ikioma, vaan myös sen sukulaisten oma. Ehkä sukuselvityskin pitäisi silti olla yksilöllinen, koska saahan siitä pisteitä laatuarvosteluissa. Vai onko reilua, että yhdestä tekstistä voi saada pisteet moneen kertaan, kun sen ämppää kaikkien sukulaisten sivuille? Jos sukuselvityksestä voi saada pisteet moneen kertaan, miksei yhdestä luonteestakin voi saada? Kuka määrää, että virtuaalihevosen tulee olla yksilöllinen?

Entäpä vapaasti kopioitavat päiväkirjamerkinnät sitten? Niiden puolesta voisi puhua samoin kuin vapaasti kopioitavien luonteiden. Sitä paitsi tämän tyylistä toimintaa näkyy jo ainakin YLA:ssa, eivätkä säännöt kiellä sitä. Eräässä tilaisuudessa olisin halunnut antaa hevoselle nolla pistettä päiväkirjamerkinnästä, johon oli kirjoitettu kaikkien tallin hevosten kuulumiset tosi nopeasti. Vaikka merkintä oli satoja sanoja pitkä, se oli jokaisen tallin hevosen sivulla ja arvosteltavasta hevosesta kerrottiin vain muutama sana. Jouduin kysymään neuvoa tuomarointiin tällaisen tekstin kanssa, ja toiminta oli aivan sallittua. Se on sitten eri asia, onko hevonen ansainnut nuo ilmaiset pisteensä. Miksei, jos vanhempien sivuilta kopioidulla sukuselvitykselläkin saa parhaassa tapauksessa täydet pisteet?

***

Mutta ollaanpa lopulta vielä hetki tosissaan. Entä jos tekstit olisivat oikeasti vapaasti kopioitavissa? Ainakaan minä en pitäisi kovin hyvänä sellaista hevosta, jolla olisi vaikka luonne ko. sivustolta, oli sillä laatuarvostelupalkintoa tai ei. Tekstit jokainen voisi tehdä itse, tai sitten maksaa niistä tarpeeksi. Miksikö? Siksi, että joka ainoalla on mahdollisuus kirjoittaa, vaikka kaikki eivät omistakaan esim. kameraa kuvia ottaakseen. Kaikki eivät ole hyviä kirjoittajia, mutta uskokaa pois, kirjoittamalla joka ikisestä tulee hyvä. (Miksi sitten maksaminen on OK? Siksi, ettei harrastuksessa kaikkea halua tehdä itse. Yleensä joku muu kehrää ne langat, joista käsityöharrastaja tekee sukat.)

Myöskään yhteisö ei taitaisi arvostaa hevosta, jolla on vapaasti kopioitavat tekstit sivuillaan. Ne kiellettäisiin laatuarvosteluissa aika vikkelästi (vaikka ensimmäiset ehtisivätkin niistä hyötyä) ja ehkä evm-sukuinen vapasti kopioidulla sukuselvityksellä ei olisi kenenkään mieleen jalostuksessa. Hoitohevosena (joita ei paljoa enää ole) ketään ei kiinnostaisi hevosrukka vaikka omaa hevoskohtaista persoonaa.

Jos joku perustaa vapaasti kopioitavien tekstien sivuston, seuraan sitä ärsytyksensekaisen mielenkiinnon vallassa. Aikoinaan se olisi tehnyt hyvää minun ja muutaman muun aiheuttamalle luonteiden hinnan nousulle, mutta nyt luonteita saa aika halvalla. Ehkä sellainen sivusto itse asiassa nostaisi luonteiden hintoja? Olisi A-luokan harrastajat, jotka tekevät itse, B-luokka kirjoituttaisi muilla ja kurjat kastittomat reppanat kopioisivat luonteensa... :DD