Piikevän kummitukset

Piikevä on ilmeisesti kuollut talli. Se on kaikkien aikojen lempitallini, tai oikeastaan oli. Sen taika kesti niin kauan kun pystyin ihailla sitä silmät kirkkaina ja sanoa etten ikinä pystyisi tuollaiseen tarinankerrontaan ja noin juonelliseen toimintaan. Enkä IKINÄ jaksaisi kirjoittaa joka päivä tallimestari Jumpen päiväkirjaa niin kuin Rosette teki.

Ja sitten Piikevä oli minun. Pystyin sellaiseen. Kirjoitin tarinoita, seurasin juonia jotka olin piirtänyt etukäteen aina puoleksi vuodeksi kerrallaan. Odotin varsojen syntymää pitkät kuukaudet ja kirjoitin melkein joka päivä tallimestari Jumpen päiväkirjaa. Niin kuin Rosette teki. Siinä katosi Piikevän hohto, jotai ihailin, mutta rakkaus säilyi. Enkä minä ikinä osaisi itse rakentaa sellaista tallia tyhjästä!

Annoin Piikevän pois jotta se saisi uuden paremman elämän, mutta sen sijaan kaikki hevoset katosivat bittiavaruuteen, paitsi ne jotka möin (näin muuten Cute N Coolin kisoissa :DD). Ja talli luiskahti puolivahingossa haudan lepoon. Vaikka Piikevä nousisikin, se ei enää koskaan olisi sama.

Ajattelin etten enää törmää Piikevään missään, mutta kuten sanoin, näin Cute N Coolin kisoissa. Sivuja en ole vielä löytänyt, mutta on MAHTAVAA että hevonen elää. Se oli ensimmäinen kummitus, joka liihotteli lempitallini raunioilla. Toinen tuli vastaan tänään kun siivosin mailiani. Vauhti-Paavon varsan kasvattaja kyseli, että missä Pave-heppa mahtaa olla.

Vauhti-Paavo on elänyt jo pitkän aikaa vihkohevosmaisesti tiedostossani koneeni työpöydällä. Se on odotellut pääsevänsä takaisin nettiin, mutta en ole saanut aikaan. Pelastin romahtavasta Piikevästä vain puolenkymmentä hevosta, ja onneksi Pave oli siinä porukassa. Se itse viruu hylättynä Oresaman pimeässä tiedostojen luolassa, mutta sen varsa näköjään voi hyvin. Olen onnellinen Paven ja Piikevän muiston puolesta! Ja kiitos varsan kasvattajalle, joka ei hylännyt varsaa vaikka isä onkin ollut jo kauan kateissa virtuaalimaailmasta.

Piikevä, ihana Piikevä, 190212

Hyviä uutisia! Piikevän nykyinen omistaja harkitsee tuovansa takaisin ensirakkauteni. Ainoan todellisen kultani. Mussukkani. Rakkaimpani. Aarteeni. Ylpeyteni. Piikevän ratsastuskoulun.

Olen muutaman kerran kitissyt täälläkin Piikevästä. Kuinka annoin sen hyviin käsiin, kuinka se alkoi nopeasti parantaa. Kuinka se pääsi ylös kuopasta, johon olin sen pelkällä ajanpuutteellani ohjannut. Myöhemmin siitä, kuinka se meni tauolle. Kuinka tauko venyi. Kuinka Piikevä ei palannut puoleen vuoteen. Kuinka se ei palannut vuoteen. Kuinka uskoin, että se on heitetty roskiin ja hylätty, vaikka tein sen eteen aikanaan kaikkeni, ja etsin sille paremman omistajan, kun en enää jaksanut. Vaikka yritin varmistella, että uudenkin omistajan häivyttyä Piikevä jatkaa ja jaksaa.

Mutta nyt se ehkä palaa. Ja sitä on kannattanut odottaa, ja sitä kannattaa odottaa edelleen. Millainen tahansa se on takaisin tullessaan, se on täydellinen joka tapauksessa. Se on aina ollut! Ja minä rakastan sitä, niin kauan kuin se pysyy samana tallina - tarinapainotteisena ratsastuskouluna.

En aio kritisoida uutta omistajaa hänen valinnoistaan tallin ylläpidossa, niin kauan kuin toiminta pysyy samantyylisenä kuin aina = tarinapainotteisena. Olen tottakai surullinen kun esim Lento-tamman annettiin kuolla, mutta ei sekään valinta ole huono, vaikka pidinkin hevosesta. On oikein, että hevoskantaa uusii jatkuvasti, tasaisesti, ja tottakai on joskus luovuttava jostain. En varmaan koskaan jaksaisi sitäkään, jos tallimestari Jumpe saisi potkut, mutta vaikka sellainenkin katastrofi sattuisi, se olisi ylläpitäjän ratkaisu, oikea ratkaisu. Ei minulla ole sananvaltaa, koska luovutin sen, enkä haluaisikaan sanoa mitään, kunhan tarinatoiminta pysyy.

Piikevä. Tervetuloa takaisin!

Jos vain olisin tiennyt... 160111

Piikevä, joka siis ei enää ole minun, on käynyt läpi muodonmuutoksen. Osoite on sama (http://www.rausku.org/piikeva), mutta koko talli on täysin eri. Olen edelleen suuresti mustasukkainen tallista, vaikka en saisi - minua ei enää tarvita siellä.

Kun luovutin lempitallini pois, se hyppäsi uudelleen elävien kirjoihin niin kauniina ja ihanana, kuin vain olla ja saattaa. Vanha keltainen, yksinkertainen (monesti sekä mailitse että viekun kautta ihailtu) ulkoasu jäi, mutta muutettiin lempeän siniseksi. Hevosista suurin osa jäi, ja tunnit polkaistiin uudelleen käyntiin. Olin niin onnellinen, että päästin irti. Piikevä ansaitsi täsmälleen tuollaista hoitoa.

Seuraavaksi vaihtui ulkoasu. Minä ja suurin osa muista on aina rakastanut vanhaa, mutta kuten olen moneen otteeseen sanonut, vihaan tuota nykyistä. Se on ahdas, tylsä, venyttynyt ja vaikka mitä - mutta pahinta kaikesta on, ettei se ole ollenkaan sellainen, millaisena minä Piikevän näen. Piikevä on punainen, pieni talli aavistuksen repsottavine mutta täysin turvallisine hakoineen ja kenttineen. Siellä paistaa aina aurinko. Tuosta ulkoasusta tulee mieleen vain teennäisen fiini piha ja ikuinen, harmaa talvi.

Viimeksi kun kävin, suosikkiosani Piikevää oli vielä jäljellä. Tallin perustaja, Rosette, lisäsi esittelysivulle rotankokoisen koiran, jonka nimi oli Paksukallon Piut Paut Poks, eli Pirppa. Se oli maailman ihanin, ja hoitajatkin rakastivat sitä, koska se näkyi ainakin viidessäkymmenessä prosentissa tarinoista. Pirppa on nyt kuitenkin ilmeisesti lähtenyt. Samoin kissat, joita oli aikamoinen määrä - ja jotka myös olivat tarinoissa jatkuvasti.

Miten kävi hevosten? Kun minä jätin Piikevän, tallin mukana jäi täydellisiä tuntihevosia: oli kolme alkeiskurssiratsua, viisi keskitason hevosta ja neljä sellaista huippua, joilla voi valmentautua tai mennä vaativilla tunneilla. Lisäksi oli pari nuorta tuntihommia opettelevaa, äärimmäisen kilttiä hevosta, ja lisänä pari ravihevosta. Mitä on jäljellä? Aivan oikein - ei yhtäkään vanhaa hevosta. Se ei tietenkään kuulu minulle, mutta yleisesti voin arvostella Piikevää tallin tasolla: sen hevosista ei ole ratsastuskoulukäyttöön.

Heppoja on kahdeksan. Shettiksestä kirjoitetaan näin: "hieman hapan ja irvistelee hoitajilleen turhista asioista. Se on mieluummin yksin", mikä minusta ei kuulosta ponilta, jonka tulisi olla jatkuvasti myös lasten läheisyydessä. Ratsastuskoulun hevoset valitaan kaikkein tarkimmin. Toinen shettis olisi kiltti - mutta jostain syystä ei käy tunneilla. No mitäs se tunneille paremmin sopiva sitten tekee? On kuulemma maskotti. Piper-niminen kolmas poni taas käy tunneilla, mutta ei kulje pukittelematta. Minä en laittaisi ketään sellaisen selkään ratsastuskoulussa. Balloon saa hoidettaessa "aina kaiken haluamansa", eli uhkailee hoitajaa. Ratsastaessakaan se "ei ole helpoimmasta päästä", eli ei sovi lapsille. Koska se on pieni poni, harva aikuinenkaan sen selkään nousee. Minä olisin ottanut sen tilalle kiltin suokin tai jonkin KUNNOLLISEN ratsastuskouluponin. Mimosan olisin minäkin ottanut ratsastuskoululle, ja se on ihan totta ainoa hyvä hevonen tallissa tuihon käyttöön. Inka on kyllä taitava ja kiltti, mutta en pilaisi tuollaista löytöä tunneilla, vaan antaisin jonkun ostaa sen kisaponiksi tms. Fjojordia kuvaillaan näin: "mitään ei neiti välillä suostu tekemään", ja se saa myös jokaisen ratsastajan jalat tutisemaan. Kuulostaako tuntihepalta? Tamminka taas pelkää kaikkea ja kaikkia, eikä näinollen sovi yhdellekään tuntiratsastajalle, koska koululla turvallisuus on tärkeintä.

Siinä missä Piikevä oli ennen erilainen (toiminta kokonaan tarinointia, hoitajat pääosassa, tarinatunteja), on se uponnut nopeasti massaan. Nyt siellä kasvatetaan islanninhevosia (vaikka ratsastuskoulun hulina ei liene hyväksi kasvaville kaviokkaille, eivätkä uhmaikäset varsat hyväksi kuusivuotiaille tuntiratsastajille), ja hoitajatoiminta näyttää nyt sysätyn sivualalle. Minulla ei ole ennustajanlahjoja, kun tämän sanon, mutta voin vaikka lyödä päästäni Pirun kanssa vetoa, että Piikevä ei enää kauaa ole ratsastuskoulu. Siitä tulee kilpatalli ja issikkasiittola. Massaan uponnut läjä hevosenlantaa.

Ei saisi haukkua kenenkään tallia, mutta onneksi kritiikkiä saa esittää. Piikevä on monen mielestä edelleen hieno paikka, ja siellä on edelleen hienoja hevosia - mutta minä olen nähnyt sen todellisen loiston. Minä olen nähnyt, millainen on täydellinen virtuaalinen ratsastuskoulu. Piikevä ei enää ole sitä. Se on luotaantyöntävä kuoleva ratsastuskoulu-nimellä toimiva issikkasiittola täynnä tuntikäyttöön sopimattomia hevosia.

En silti ottaisi sitä takaisin. Miksen? Siksi, että en saisi nostettua sitä suosta. Jos se tulisi takaisin juuri siinä kunnossa, mihin sen jätin, saattaisin onnistua. Silloin se oli täydellinen talli - mutta ei toiminut. Nyt se on kuin sotkuun mennyt lankakerä, mutta saahan siitä lankakerästäkin vain vedettyä lankaa, jos ei jaksa selvitellä solmuja. Ei ikuisesti... ...mutta ainakin metrin, eikös?

Hevosmäärä on kova! 050710

Kauhistelin taas kerran sitä, miten ihmeessä aikani riittää kaikkiin hevosiin, kun niitä on satoja ja taas satoja - mutta rentouduin hulluudestani siinä samassa. Monta tallia ja monta hevosta on nimen omaan siksi, että yhteen lajiin on vain sopiva määrä hevosia ja pystyn kokeilemaan useampaa hommaa samaan aikaan! Silti päivittelin vähän hevostilastoja:

-

Joushou Gaidoun hevoset (yht=orit+tammat[+ruunat])
dwb: 10 (=3+6+1)
fwb: 3 (=0+3)
kwpn: 1 (=0+1)
sh: 16 (=10+6)
ban-ei: 5 (=3+2)
fri: 1 (=0+0+1)
she: 2 (=1+1)

Koulupainotus: 3
Estepainotus: 11
Yleispainotus: 11
Ravipainotus: 12

Yhteensä hevosia: 37
-

Zurückin hevoset (yht=orit+tammat[+ruunat])
hann: 5 (=3+2)
fwb 1 (=0+1)
trak 2 (=2+0)

Koulupainotus: 3
Estepainotus: 4
Yleispainotus: 1

Yhteensä hevosia: 8

-

Visualizmin hevoset (yht=orit+tammat[+ruunat])
holst: 11 (=4+7)

Koulupainotus: 11

Yhteensä hevosia: 11

-

Crimsonin hevoset (yht=orit+tammat[+ruunat])
lv: 17 (=10+7)

Ravipainotus: 17

Yhteensä hevosia: 17

-

R-Coren hevoset (yht=orit+tammat[+ruunat])
xx: 14 (=8+6)
rbsh: 10 (=4+6)

Laukkapainotus (sprinter): 8
Laukkapainotus (semistayer): 7
Laukkapainotus (stayer): 6

Yhteensä hevosia: 24

-

Piikevän hevoset (yht=orit+tammat[+ruunat])
til: 3 (=0+1+2)
rp: 1 (=0+1)
sh: 8 (=5+3)
fwb: 5 (=1+2+2)
wf: 1 (=0+1)
ic: 1 (=0+1)
lv: 2 (=0+3)

Tuntihevonen: 11
Koulupainotus: 1
Estepainotus: 1
Ravipainotus: 6
Ei painotusta: 2
Leasingissa: 1

Hevosia yhteensä: 21

-

Yksittäiset yksityishevoset:
xx: 1 (ori, laukat)
rbsh: 1 (ruuna, yleis)

-

Yhteensä
Hevosia: 120
Koulupainotus: 18
Estepainotus: 16
Yleispainotus: 13
Ravipainotus: 35
Laukkapainotus: 25
Tuntihevosia 11
Ei painotusta 2
Leasingissa 1

-

Kun kaiken sanoo niin, että minulla on tasan 120 hevosta, olen kuolla sen taakan alle. 120! On kirjoitettu ja kirjoitettavana yhteensä 120 luonnetta, 120 sukuselvitystä! On oltava 120 täydellistä hevossivua netissä, kilpailtava 120 hevosta ja saatettava laatuarvosteluihin 120 lemmikkiä. On istuttava koneella 120'n hevosen verran.

Onneksi tosiasia on paljon, paljon rennompi. Minulla on 47 kilpailevaa ratsua. Vain 28 hevosta pitää ilmoittaa estekisoihin ja vain 31 koulukisoihin. Se on helppoa, ja melkein joka kerta kaikki hevoseni mahtuvat kilpailemaan.

Laukkahevosiakin on vain 25, ja vaikka määrä kasvaakin koko ajan, laukkahevosilla nyt ei paljoa kilpailla tarvitse. Sen lisäksi luonteet voivat olla puolet lyhyemmät kuin ratsuilla, eikä sukuselvityksiä tarvitse kirjoittaa ollenkaan. Jos hevonen starttaa maidenissa viisi kertaa tai enemmän, sen voi heittää surutta myytävien kohtaan. Tällä hetkellä siellä on vain yksi, sekin varattu, ja senkin laskin mukaan tähän tilastoon.

Ravihevosista pidän enemmän, ja vaikka niitä onkin paljon, niiden hoito ei vie samalla tavalla aikaa. Se on helppoa, se on nopeaa, ja sitä HALUANKIN tehdä. Tällä hetkellä kisakalentereiden päivitys on hieman huonolla tolalla lomailuni vuoksi, mutta onneksi rento ikääntyminen (6kk=1v tai 3kk=1v) helpottaa aikataulua ihan mielettömästi. En laskenut mukaan Star Monkey -oria, jonka osaomistaja olen tätä nykyä.

Painotuksettomat hevoset tarkoittavat reaali-ikääntyviä varsoja ja tuntihevoset Piikevän ratsuja. Uskokaa tai älkää, vaikka tuntihevoset eivät kilpaile kuin erittäin satunnaisesti ja vain huvikseen, niissä on kovin päivittäminen. Sivuille ei tarvitse vaihtaa kuin ikä vuoden välein, mutta hoitajien teksteihin on kirjoitettava pitkät ja kattavat vastaukset vähintään joka toinen päivä. Tuntihevosten vuoksi kirjoitan myös Jumpen päiväkirjaa Piikevässä, ja vaikka se ei enää olekaan jokapäiväinen homma, se on raskaampaa kuin kisakalenteripäivitys viidelle hevoselle.

Leasingtammallani en kilpaile, koska se on Piikevässä yhden IRL-vuoden, vain varsomista varten. Sillä ei tehdä mitään muutakaan näkyvää, vaan se vain mainitaan Jumpen päiväkirjassa. Se ei aikaani vie sekuntiakaan, paitsi silloin, kun tein sille väliaikaiset sivut. So not so big deal, huh.

Olen aina kauhistellut hevosmäärääni, mutta näin paperille laitettuna työmäärähän on ihan pikkupikkuruinen! Ei kun vain tuomaan muutama laukkuri taas lisää, eikä suomenhevosiakaan ole koskaan tarpeeksi!

Piikevän hoitohepat 110610

Piikevän hurmaavia hevosia on taas aika mainostaa, koska kato on käynyt hoitajalistalla. Tallista kerromme sen verran, että Piikevä on ratsastuskoulu. Se ei kuitenkaan rajoita menoa millään muotoa - meiltä löytyy myös ravihevosia, kaksi kilparatsua ja jopa yksi pikkuvarsa, joka vasta opettelee tavoille. Varsamme Juuso ei vielä tarvitse omaa hoitajaa, mutta onhan tuollaista kiva käydä katsomassa! Piikevässä infoa asioista löytää aina Jumpen päiväkirjasta, koska tuo tallimestarimme näyttää aina olevan niin perillä kaikesta. Hän jopa horinoi tallin omistajan ja ratsastuksenopettajan salaisesta suhteesta ennen kuin se ihmisille kerrottiin - ja tiesi häiden tulevan ennen kuin pari itse sitä tiesi.
Tärkeä juttu on se, että vaikka hoitajat saavatkin ratsastaa hoitohevosillaan aitauksessa valvovan silmän alla ilman mitään kursseja, yksin ratsastamaan tai maastoon ei ole asiaa ennen alkeiskurssin hyväksyttyä suorittamista Piikevässä tai muualla. Tämä sääntö on voimassa turvallisuussyistä.

Sitten menkäämme hevosiin. Ensin esittelen kahdeksasta tuntihevosestamme ne, jotka vielä ovat niin sanoakseni vapaalla jalalla, ja jotka etsivät itselleen hoitajaa.

Ensimmäisenä Harri. Tämä ruuna on arabiristeytys ja sen verran siitä vielä virtaa ja tulisuutta löytyy liikaa, että se käy vain vaativimmilla tunneilla. Komea Harri on hoidettaessa kuitenkin aivan mukava hevonen, eikä aiheuta sen kummempaa häslinkiä. Mukava hevonen sellaiselle hoitajalle, jota kiinnostaa lähteä alkeiskurssin jälkeen jatkokurssille, koska Harrin kanssa ratsastellessa voi kehittyä vaikka minkälaiseksi konkariksi!

Ponitammamme Matsku on kiltti ja reipas hevonen. Maastossa se on koko Piikevän parhaimmistoa, ja kentällä mitä mukavin opetushevonen. Tämä tamma on tuntiratsastajien lempihevosia, ja siksi sen hoitajan pitäisi jaksaa talutella tunneilla silloin tällöin ja neuvoa loputtomiin kaikenlaisia ratsastuskoulun asiakkaita. Tämäkään hevonen ei todellakaan vaadi hoitajaansa pukeutumaan panssaroituun haarniskaan!

Okku, yksi omista suosikeistani, on sekä ihailtu että vihattu. Tunneilla se on niin jäärä, että ratsastajan on ihan oikeasti ratsastettava saadakseen herraan liikettä, mutta maastossa tämä ruuna sitten piristyy. Ruunan paha tapa on käyttää hampaitaan vähän muuhunkin kuin ruokaan, mutta varovaisen ja sinnikkään hoitajan työ palkitaan. Omia ihmisiään Okku kun kohtelee kuin prinssejä ja prinsessoita.

Hunkki on juuri sellainen hevonen, jollaista jokaiseen ratsastuskouluun hingutaan. Tämä puoliveriruuna on tarpeeksi suurikokoinen aikuisratsastajillekin, eikä todellakaan ole automaatti. Se tekee niin kuin käsketään, mutta vain, jos käsketään oikein. Jos hoitaja tahtoo ratsastella Hunkilla, hän saa muuten kunnon takapuolitreeniä, niin pomppivat askeleet tällä suurella hevosella on.

Supersuloinen tilastotamma Rai on 160cm korkea ja todella vauhdikas hevonen. Sen hoitajalle suositellaan myös jatkokurssin käymistä alkeiskurssin lisäksi, koska tämä hevonen ei ole niitä kaikkein helpoimpia ratsastettavia. Lasten tunneille Rai ei lähde ollenkaan, mutta aikuisten keskuudessa se on oikea supersuosikki. Ehkä se löytää vielä oman, rakastavan hoitajan itselleen?

Ruupus on ehdottomia suosikkeja kaikilla tunneilla. Sen luonne on mitä parhain varsinkin alkeiskursseille, ja Piikevän hevosista juuri Ruupuksella onkin ollut eniten hoitajia jonossa. Tämä 15 täyttävä tilastoruuna on mitä mainioin hoitohevonen - se kuuntelee ilot ja surut, antaa halata, hörisee omalle rakkaalle hoitajalle ja sitä rataa. Parasta kaikesta on, että sen selässä saa aina olla rento ja rauhallinen.

Esittelyyn pääsevät seuraavaksi tuntihevosen elämää vasta harjoittelevat kaverukset. Ne ovat joko liian nuoria, kokemattomia tai koulimattomia kaikille tunneille, mutta käyvät myös asiakkaille silloin tällöin. Mukana on myös kaksi oria, joista toinen on kilpahevonen ja käy yksityisillä kouluvalmennuksilla ratsuna, ja joista toinen on vielä niin vauhtihullu, että on vain kokeneiden ratsuina myöskin yksityistunneilla. Kumpikaan oreista ei koskaan mene suuremmassa ryhmässä, kuin yhden ruunan mukana.

Peki menisi muuten tuntiratsusta, mutta sen vauhti pakkaa välillä olemaan hieman liian huimaa. Tämän tamman hoitajalle ei voi kuin suositella lämpimästi sitä jatkokurssia alkeiskurssin jälkeen. Hevonen on myöskin kovin hidas lämpenemään uusille ihmisille, ja vaatii siksi hoitajaltaan suoraa selkää, kärsivällisyyttä ja paljon, paljon aikaa.

Koulukonkari ja kilparatsu Santtu on uusin ostos. Se on luonteensa puolesta vaikka kuinka hurmaava tuntiratsuksikin, mutta oikeasti hieman liian taitava niihin puuhiin. Santtu kiertääkin kilpakenttiä pääasiallisena toimeentulonaan, ja palvelee tuntiratsastajia vain erittäin kokeneiden kouluratsastusvalmennuksissa. Santun hoitajan tulisi olla valmis lähtemään myös kisamatkoille hoitohevosensa tueksi, turvaksi ja avuksi.

Kati ei oikein osaa erityisesti mitään, mutta on lempeän luonteensa vuoksi aivan mainio hevonen ainakin talutustunneille. Tamma rakastaa ihmisiä, varsinkin pieniä, ja toimii siksi Piikevän harvinaisissa kilpailuissakin talutusratsuna. Katin hoitajalla tulisi olla aikaa myös talutella tammaa ahkerasti kaiken maailman tapahtumissa Piikevässä.

Alun perin aloitin Piikevässä hoitajana, ja Pave oli hoitsuni. Siitä onkin tullut koko virtuaalimaailman suosikkihevoseni. Tässä on hoitohevonen nimen omaan tytöille, koska jostain syystä ori pelkää mielettömästi miehiä. Aluksi meillä Piikevässä kuviteltiin, että hullu se on koko hevonen, mutta naisten käsittelyssä tämäkin poika on aivan täysin mukava.

Jottei hauskuus loppuisi millään kesken, on Piikevässä myös kuusi urheaa ravihevosta. Niistä kolmella on hoitajat, mutta vielä omaansa kaipailevat kaksi suomenhevosoria ja yksi lämminveritamma.

Tallimestari Jumpen suosikiksi on nyt noussut Pauke. Ori ei ole kaikkein helpoin mahdollinen hoitohevonen, mutta lujaa sillä kyllä todellakin pääsee! En suosittele tätä oria sellaiselle, jolla ei ole aikaisempaa ravikokemusta, mutta kunnon ravimimmi tai -kundi varmasti rakastuu tähän suomenhevoseen. Nelivuotiaan orin ennätys ei vielä ole häävi, mutta treenaten ja harjoitellenhan sitä parannetaan.

Nami puolestaan on Pave-kaveriaan vaaleampi ja arempi. Se on huomattavasti helpompi pitää aisoissa ja ajaa, mutta kolikolla on kääntöpuolikin. Ori nimittäin pelkää kamalasti kaikkea uutta. Tämän hoitaja ei kyllä aikaisempaa ravihevoskokemusta sen kummemmin tarvitse, mutta rohkeutta ja rauhallisuutta saisi olla senkin edestä, jottei lähde mukaan Namin säikkymiseen ja pelleilyyn.

Lämppäritamma Jonna tuli Piikevään silloin, kun olin vielä hoitaja, ja olin mukana sitä hakemassa. Se on nelivuotias hassuttelija, ja vaatii välillä kunnon ojennusta. Ei tamma ole koskaan tarkoittanut pahaa tempuillaan, mutta välillä hevosenleikki on liikaa ihmiselle. Jonnan hoitaja voisi myös olla apuna nyt, kun tammaa on alettu opettaa myöskin ratsun tavoille.

Viimeisenä, mutta ei vähimmäisenä, esittelemme niisanotut möllötyskaverimme. Tämän kategorian hevoset ovat liian vanhoja tai nuoria tunneille, joten hoitaja saa liikutuksen lähes kokonaan kontolleen. Tällä hetkellä hoitaja on kaikilla, paitsi vuokrahepalla, jolle ei hoitajaa otetakaan - ja pahamaineisella Yuukilla.

Yuuki ei ole niin paha, kuin kuvitellaan. Tallille tullessaan se riehui kuin peto, niin kuin päivittämättömästä luonteesta voi lukea. Nykyään hevonen on kuitenkin rauhoittunut sen verran, että äksyilee vain kentällä, kun yritän usuttaa sitä jonkin esteen yli. Yuuki on kapasiteetikas kilpahevonen - mutta niin vaarallinen yhdistelmä taitamattomien ratsastajien kanssa, että sen hoitaja joutuu hieman kovempaan koulutukseen. Poikkeuksellisesti Yuukilla ei ratsasteta metriäkään ennen kuin takana on sekä alkeis- että jatkokurssi.

Esittelyjä 070610

Koska uusi virtuaalitalleista (sim game stables) kertova blogi on taas avautunut, lienee aluksi parasta esitellä taustoja. Tämä postaus ei vielä sisällä maailmaamullistavia mietintöjäni erityisesti mistään aiheesta, vaan on sitä vanhaa tuttua esittäytymistä.

Käyn ht.netissä nimimerkillä Oresama, ja jokainen minut siellä nähnyt tietää, että käytän myös nimimerkkejä Reita ja Ban. Kolmen eri nimimerkin tarina on niin pitkä, että sen kertominen vain tylsistyttäisi huonoa tekstiäni entisestään, joten se säästetään myöhemmäksi - postaukseen, jossa pohdin nimimerkkejä ja niiden logiikkaa ja järjettömyyttä.

Olen siis seitsemäntoista ja puoli vuotta vanha tällä hetkellä, ja virtuaalinen hevosharrastukseni alkoi joskus vuonna 2000 tai 2001 omalla hoitohevosella. Ensimmäinen hoitsu, jonka muistan, oli Black King -niminen musta puoliveriruuna Kopsan Tallilta. Siellä hoidin myös Valoksi kutsuttua suomenhevostammaa, joka taisi olla voikko tai hyvin vaalea rautias. Oman tallin perustin muistini mukaan vuonna 2002, ja nykyisistä talleistani vanhin, Joushou Gaidou tuli kuvioihin vuonna 2004. Virtuaalihistoriani ei siis ole pitkä ja komea. Ei varsinkaan komea.

-

Tällä hetkellä olen mukana jos jonkinlaisessa virtuaalihevoslajissa. Äskeisessä Joushou Gaidoussa on vähän kaikenrotuisia ratsuja ja kivana lisänä suomenhevosravureita. Jos kasvatusrotuja pitäisi nimetä, ne olisivat suomenhevoset ja tanskanpuoliveriset, mutta koska JG ei siitostalli ole ollenkaan, voin huoletta olla sanomatta yhtäkään rotua. Hevosten tehtävänä on kilpailla ja olla omana ilonani, ja varsoja tulee vain harvoin.

Tallini eivät todellakaan kesken lopu, ja on noloa myöntää, kuinka paljon niitä onkaan. Seuraavaksi vanhin pykäys on estepainotteisia saksalaisia hevosrotuja, lähinnä hannoverinhevosia kasvattava Zurück. Siellä kävi kuoleman koura muutama viikko sitten, ja tapoin armotta pois kaikki hevoset, jotka eivät enää sovi tarkoituksiini. Ne, joissa henki vielä pihisi ja joissa oli virtaa jäljellä, myin pois. Zurück on tällä hetkellä siis lähes tyhjillään ja tarkoitus olisi tuoda sinne evm-sukuisia hannoverhyppääjiä ja holsteinpomppijoita.

Koulupainotteisten holsteinhevosten ympärillä pyörivän Visualizmin piti yhdistyä edellisessä kappaleessa mainitun Zurückin kanssa jo kauan sitten, mutta ei se sitten käynyt päinsä. On helppo pitää nämä kaksi erillään hevosten painotuksien ja rotujen mukaan, ja yhdistäminen loisi vain uuden hässäkän. Visualizmin tarkoituksiena on luoda uusia sukulinjoja evm-sukuisten kouluholsteinhevosten kautta, mutta myös jatkaa pitkäsukuisten kanssa. Meillä onkin tallissa 3-polvisia ja evm-sukuisia hevosia kaikkein eniten, ja niin se saa ollakin.

Koska vierastin ajatusta laittaa ravureita Joushou Gaidouun, syntyi Crimson. Suomenhevoset menivät kuitenkin JG'n tiloihin, koska vielä vähemmän halusin niitä hitureita sotkeumaan lämminveristen draamaan. Olen aina pitänyt virtuaalisten ravihevosten rennosta maailmasta, ja sillä meiningillä nytkin mennään, että noin kolme kolmivuotiasta talliin kerralla ja hepat saavat juosta vauvoista vaareiksi asti. Kasvatustoimintaa ei juurikaan ole, vaan varsoja syntyy vain sen verran kuin on välttämätöntä sukujen jatkumista varten.

Näitä kuulkaas riittää. Ostin jonkin aikaa sitten ensimmäisen laukkurini, Joonan (jolle muuten pidän omaa blogia huvikseni). Se hevonen avasi tien laukkamaailmaan ja innosti minutkin noista upeista menijöistä. Pakkohan se oli saada oma tallillinen hevosia, ja niin syntyi R-Core. Laukkahevosista ei ainakaan tähän mennessä ole ollut samalla tavalla "vaivaa", kuin ratsuista ja ravihevosista, joten en yleensä laske R-Coren staffimiehiä ja -naisia hevoslaumaani, kun sitä kysytään.

Viimeisenä tulee talli, joka jäi minulle vahingossa. Piikevä oli alun perin nimimerkin Rosette talli, ja minä toimin siellä suomenhevosori Vauhti-Paavon hoitajana. Rosette etsi aikoinaan toista omistajaa, ja koska pelkäsin tallin joutuvan hunningolle, hain hommaan. Piikevän kanssa vääntäminen vie kaikkein eniten aikaa, vaikkei sitä uskoisikaan, ja se on kaikkein raskain talli ylläpitää. Muutaman kerran on käynyt mielessä, että olisi ihanaa lyödä hanskat tiskiin, mutta onneksi niin ei ole päässyt käymään. Tämän tallin kanssa touhuaminen ja sen hevosten väänteleminen hyvään järjestykseen on ehdottomasti virtuaalitouhuistani palkitsevinta hommaa.

-

Minulla on siis ravi-, laukka-, este-, koulu-, yleis- ja työpainotteisia hevosia. En ole uskaltanut kokeilla westerniä tai kenttäratsastusta, koska jäisin kuitenkin koukkuun myös siihen. Vaikka hevoslaumani on suuri, tunnen joka kopukan, eikä yksikään unohdu. Välillä joudun lataamaan akkuja viikonkin tauolla, mutta yleensä vietän hevosteni kanssa ainakin hetken aikaa joka ikisenä päivänä. Tämä ei ole koskaan ollut minulle pakkopullaa, vaan rentoutumistapa siinä missä toiselle lukeminen, urheilu tai jokin muu harrastus. Virtuaalihevoset eivät ole työtä, vaan huvitusta.

Usein kysellään virtuaalitalleilijoiden lempihevosia. Minun suosikkini on ensimmäinen hevonen, jonka ostin muualta. DWB-tamma Agata Jewel, joka on ensimmäinen koskaan toiselta tallilta ostamani hevonen. Se tuli minulle siinä vaiheessa, kun en todellakaan tiennyt, mitä olin virtuaalimaailmassa tekemässä, ja vain ostelin päättömästi hevosia. Tammaruippana oli koulutettu heC-tasolle, ja se hyppäsi 70cm. Vuosien saatossa opetin sitä, kunnes se 2007 oli pyrkinyt aina int II -tasoiseksi puolentoista metrin hyppääjäksi.

Jos täytyisi valita ratsumaailma, ravimaailma, laukkamaailma tai työhevosmaailma, valitsisin ravimaailman. Syynä on se, että ratsupuolella on kamalaa vääntöä useammin ja työhevosten tai laukkureiden maailmassa taas ei kovaa kilpailua ole ollenkaan. Ravihevoset ovat todella hurmaava välimuoto. Laukkapuolelta on muuten sanottava sen verran, että olen aina, aina saanut niiltä ihmisiltä mielettömän ystävällisen vastauksen tyhmimpäänkin kysymykseen. Kun kysyin, mitä tarkoittaa allowance, selitystä tuli pitkät pätkät, ja heti tarjouduttiin auttamaan vielä lisää. Jos olisin ratsumaailmassa kysynyt, mitä tarkoittaa heB, olisin todennäköisesti saanut vastaukseksi "google on kaveri" tai "kouluratsastusluokka."

-

Viimeiseksi asiaa blogista. Tämä ei kerro yhdenkään virallisen tahon mielipidettä tai kantaa, vain minun omia höpötyksiäni. Todennäköisesti bloggailen suurimman osan teksteistäni omaksi ilokseni ja horisen omista hevosistani ja vertailen niitä, mutta välillä saatan ottaa kantaa myös suurempiin aiheisiin. Ken tietää, vaikka tämän blogin viimeisillä hetkillä ainoa tallini olisi Joushou Gaidou, jossa kasvateittaisiin shetlanninponeja ja arabialaisia täysiverisiä. Tiedoksi vielä kaikille, että inhoan sydämeni pohjasta kumpaakin rotua, enkä tiedä miksi. Yksilöissä ei ole vikaa, mutta en pidä yleisesti roduista.