Piikevä, ihana Piikevä, 190212

Hyviä uutisia! Piikevän nykyinen omistaja harkitsee tuovansa takaisin ensirakkauteni. Ainoan todellisen kultani. Mussukkani. Rakkaimpani. Aarteeni. Ylpeyteni. Piikevän ratsastuskoulun.

Olen muutaman kerran kitissyt täälläkin Piikevästä. Kuinka annoin sen hyviin käsiin, kuinka se alkoi nopeasti parantaa. Kuinka se pääsi ylös kuopasta, johon olin sen pelkällä ajanpuutteellani ohjannut. Myöhemmin siitä, kuinka se meni tauolle. Kuinka tauko venyi. Kuinka Piikevä ei palannut puoleen vuoteen. Kuinka se ei palannut vuoteen. Kuinka uskoin, että se on heitetty roskiin ja hylätty, vaikka tein sen eteen aikanaan kaikkeni, ja etsin sille paremman omistajan, kun en enää jaksanut. Vaikka yritin varmistella, että uudenkin omistajan häivyttyä Piikevä jatkaa ja jaksaa.

Mutta nyt se ehkä palaa. Ja sitä on kannattanut odottaa, ja sitä kannattaa odottaa edelleen. Millainen tahansa se on takaisin tullessaan, se on täydellinen joka tapauksessa. Se on aina ollut! Ja minä rakastan sitä, niin kauan kuin se pysyy samana tallina - tarinapainotteisena ratsastuskouluna.

En aio kritisoida uutta omistajaa hänen valinnoistaan tallin ylläpidossa, niin kauan kuin toiminta pysyy samantyylisenä kuin aina = tarinapainotteisena. Olen tottakai surullinen kun esim Lento-tamman annettiin kuolla, mutta ei sekään valinta ole huono, vaikka pidinkin hevosesta. On oikein, että hevoskantaa uusii jatkuvasti, tasaisesti, ja tottakai on joskus luovuttava jostain. En varmaan koskaan jaksaisi sitäkään, jos tallimestari Jumpe saisi potkut, mutta vaikka sellainenkin katastrofi sattuisi, se olisi ylläpitäjän ratkaisu, oikea ratkaisu. Ei minulla ole sananvaltaa, koska luovutin sen, enkä haluaisikaan sanoa mitään, kunhan tarinatoiminta pysyy.

Piikevä. Tervetuloa takaisin!