Jos vain olisin tiennyt... 160111

Piikevä, joka siis ei enää ole minun, on käynyt läpi muodonmuutoksen. Osoite on sama (http://www.rausku.org/piikeva), mutta koko talli on täysin eri. Olen edelleen suuresti mustasukkainen tallista, vaikka en saisi - minua ei enää tarvita siellä.

Kun luovutin lempitallini pois, se hyppäsi uudelleen elävien kirjoihin niin kauniina ja ihanana, kuin vain olla ja saattaa. Vanha keltainen, yksinkertainen (monesti sekä mailitse että viekun kautta ihailtu) ulkoasu jäi, mutta muutettiin lempeän siniseksi. Hevosista suurin osa jäi, ja tunnit polkaistiin uudelleen käyntiin. Olin niin onnellinen, että päästin irti. Piikevä ansaitsi täsmälleen tuollaista hoitoa.

Seuraavaksi vaihtui ulkoasu. Minä ja suurin osa muista on aina rakastanut vanhaa, mutta kuten olen moneen otteeseen sanonut, vihaan tuota nykyistä. Se on ahdas, tylsä, venyttynyt ja vaikka mitä - mutta pahinta kaikesta on, ettei se ole ollenkaan sellainen, millaisena minä Piikevän näen. Piikevä on punainen, pieni talli aavistuksen repsottavine mutta täysin turvallisine hakoineen ja kenttineen. Siellä paistaa aina aurinko. Tuosta ulkoasusta tulee mieleen vain teennäisen fiini piha ja ikuinen, harmaa talvi.

Viimeksi kun kävin, suosikkiosani Piikevää oli vielä jäljellä. Tallin perustaja, Rosette, lisäsi esittelysivulle rotankokoisen koiran, jonka nimi oli Paksukallon Piut Paut Poks, eli Pirppa. Se oli maailman ihanin, ja hoitajatkin rakastivat sitä, koska se näkyi ainakin viidessäkymmenessä prosentissa tarinoista. Pirppa on nyt kuitenkin ilmeisesti lähtenyt. Samoin kissat, joita oli aikamoinen määrä - ja jotka myös olivat tarinoissa jatkuvasti.

Miten kävi hevosten? Kun minä jätin Piikevän, tallin mukana jäi täydellisiä tuntihevosia: oli kolme alkeiskurssiratsua, viisi keskitason hevosta ja neljä sellaista huippua, joilla voi valmentautua tai mennä vaativilla tunneilla. Lisäksi oli pari nuorta tuntihommia opettelevaa, äärimmäisen kilttiä hevosta, ja lisänä pari ravihevosta. Mitä on jäljellä? Aivan oikein - ei yhtäkään vanhaa hevosta. Se ei tietenkään kuulu minulle, mutta yleisesti voin arvostella Piikevää tallin tasolla: sen hevosista ei ole ratsastuskoulukäyttöön.

Heppoja on kahdeksan. Shettiksestä kirjoitetaan näin: "hieman hapan ja irvistelee hoitajilleen turhista asioista. Se on mieluummin yksin", mikä minusta ei kuulosta ponilta, jonka tulisi olla jatkuvasti myös lasten läheisyydessä. Ratsastuskoulun hevoset valitaan kaikkein tarkimmin. Toinen shettis olisi kiltti - mutta jostain syystä ei käy tunneilla. No mitäs se tunneille paremmin sopiva sitten tekee? On kuulemma maskotti. Piper-niminen kolmas poni taas käy tunneilla, mutta ei kulje pukittelematta. Minä en laittaisi ketään sellaisen selkään ratsastuskoulussa. Balloon saa hoidettaessa "aina kaiken haluamansa", eli uhkailee hoitajaa. Ratsastaessakaan se "ei ole helpoimmasta päästä", eli ei sovi lapsille. Koska se on pieni poni, harva aikuinenkaan sen selkään nousee. Minä olisin ottanut sen tilalle kiltin suokin tai jonkin KUNNOLLISEN ratsastuskouluponin. Mimosan olisin minäkin ottanut ratsastuskoululle, ja se on ihan totta ainoa hyvä hevonen tallissa tuihon käyttöön. Inka on kyllä taitava ja kiltti, mutta en pilaisi tuollaista löytöä tunneilla, vaan antaisin jonkun ostaa sen kisaponiksi tms. Fjojordia kuvaillaan näin: "mitään ei neiti välillä suostu tekemään", ja se saa myös jokaisen ratsastajan jalat tutisemaan. Kuulostaako tuntihepalta? Tamminka taas pelkää kaikkea ja kaikkia, eikä näinollen sovi yhdellekään tuntiratsastajalle, koska koululla turvallisuus on tärkeintä.

Siinä missä Piikevä oli ennen erilainen (toiminta kokonaan tarinointia, hoitajat pääosassa, tarinatunteja), on se uponnut nopeasti massaan. Nyt siellä kasvatetaan islanninhevosia (vaikka ratsastuskoulun hulina ei liene hyväksi kasvaville kaviokkaille, eivätkä uhmaikäset varsat hyväksi kuusivuotiaille tuntiratsastajille), ja hoitajatoiminta näyttää nyt sysätyn sivualalle. Minulla ei ole ennustajanlahjoja, kun tämän sanon, mutta voin vaikka lyödä päästäni Pirun kanssa vetoa, että Piikevä ei enää kauaa ole ratsastuskoulu. Siitä tulee kilpatalli ja issikkasiittola. Massaan uponnut läjä hevosenlantaa.

Ei saisi haukkua kenenkään tallia, mutta onneksi kritiikkiä saa esittää. Piikevä on monen mielestä edelleen hieno paikka, ja siellä on edelleen hienoja hevosia - mutta minä olen nähnyt sen todellisen loiston. Minä olen nähnyt, millainen on täydellinen virtuaalinen ratsastuskoulu. Piikevä ei enää ole sitä. Se on luotaantyöntävä kuoleva ratsastuskoulu-nimellä toimiva issikkasiittola täynnä tuntikäyttöön sopimattomia hevosia.

En silti ottaisi sitä takaisin. Miksen? Siksi, että en saisi nostettua sitä suosta. Jos se tulisi takaisin juuri siinä kunnossa, mihin sen jätin, saattaisin onnistua. Silloin se oli täydellinen talli - mutta ei toiminut. Nyt se on kuin sotkuun mennyt lankakerä, mutta saahan siitä lankakerästäkin vain vedettyä lankaa, jos ei jaksa selvitellä solmuja. Ei ikuisesti... ...mutta ainakin metrin, eikös?