Loistouutisia + itkemisen aihetta, 040111

Agata Jewel on aina ollut suosikkiheppani. Se on myös ensimmäinen "oikea" virtuaaliheppani koskaan - aikaisemmat olivat vain freewebs-valmisleiskatallille listattuja (luvattomia) kuvia ja parin lauseen selityksiä. Niillä ei koskaan ollut minulle merkitystä - mutta Agata Jewel on ollut mukanani oikeasta alusta asti. Se on ainoa hevonen, jonka hävittämistä en ole koskaan edes ajatellut harkitsemisesta puhumattakaan. Vaikka minä olisin lopettanut virtuaaliheppailun, Agata Jewel olisi ollut olemassa.

Välillä ajattelin siitä kuin oikeasta hevosesta. Välillä se eli. Se tuli uniini, ja unelmoin ratsastavani sillä, kun tosiasiassa ratsastin hoitohevosillani, ravihevosilla.

Tänään Agata Jewel kuoli pois, 26 vuotta juuri täytettyään. Kaunis, ihana, pitkäjalkainen, älykäs, taitava lempiratsuni on poissa, eikä tule takaisin - ei, vaikka voisin taas kerran rukata sen ikääntymisen hitaammaksi. Se ei olisi oikein. Olen tehnyt sen liian monesti säästääkseni kultatammani hengen. Olen tehnyt sitä uudelleen ja uudelleen, aina vuodesta 2005.

R.I.P. Agata Jewel
- YLA2
- ERJ-II
- KRJ-IV

***
***

Jotenkin liitän myös ilouutiset Agata Jeweliin. Oikeastihan irl-elämäni ei mitenkään liity tähän yhteen mielikuvitushevoseen, mutta ehkä Agata Jewelin kuviteltu sielu inspiroi minut niin, että opin vihdoin koodaamaan yksinkertaisia ulkoasuja.

Olen vääntänyt ulkoasun toisensa perään, ja epäonnistunut poikkeuksetta kaikessa vähänkään vaikeammassa. Kerran sain siedettävää jälkeä, mutta pilasin koko homman yrittämällä "viimeistellä yhtä pikkujuttua", jolla onnistuin ryssimään kaiken.

Koko juttu lähti siitä, että tein Erkinheimoille (Joushou Gaidoun uusi nimi) ulkoasupohjan ja yritin etsiä jotakuta koodaamaan pohjaa. Ainoa vastaus, jonka topaan sain, oli "on kyllä harvinaisen ruma pohja" tmv. Olin huonolla tuulella monta päivää: miksi kaikki minun tekemäni on rumaa? Miksi edes yrittäisin ikinä yhtään mitään, kun en osaakaan? Miksi en vain ruinaisi ulkoasua ja antaisi parempien tehdä hommaa? Miksi upittelinkaan topaa?

Unohdin topani ja otin lusikan kauniiseen käteen. Nyt hitsi vie tehdään ulkoasu. Ihan itse. Otin pohjan uudelleen käsittelyyn ja käytin kaikki ne vähäiset taidot, jota minulla oli. Tahdoin koodata sen. Pengoin oppaita, kysyin kavereilta apua ja tutkin muiden sivujen lähekoodia saadakseni ongelmat ratkottua. Kopioin koodinpätkän sieltä, toisen täältä. Vertailin ja ihmettelin: miksi tässä leiskassa joku on tehnyt näin, miksi tuossa se onkin noin. Lopulta sain ulkoasun pysymään kasassa ja toimimaan oikein ainakin omalla koneellani kahdella eri selaimella.

Mutta mappaus. Sitä en ole koskaan tehnyt. Uskokaa tai älkää, sen oikeasti oppii kolmessa minuutissa. Itse asiassa linkkien mappaaminen on niin naurettavan helppoa, että minua ihan tosissaan hävettää, kun joskus pyysin jotakuta mappaamaan linkit valmiiksi muuten tekemästäni ulkoasusta. Olin tyhmä!

Ja hupsista, nyt minulla on vapaa ulkoasu. Minulla on entisessä Joushou Gaidoussa, nykyisessä Erkinheimoissa ulkoasu, jonka joka ikinen kohta otsikon valokuvia lukuunottamatta on täysin minun, vain minun tekemääni. Vaikka se on monille pikkujuttu, minä olen ihan mielettömän ylpeä.