Inspiraationpuutetta 131010

Wohoo. Mikä on kamalinta virtuaalimaailmassa? Vastaus: ne hetket, kun ei vain huvita. Mikään ei suju. Olen hehkuttanut lähiaikoine uusia holsteininhevosiani ja suomiputtejani, ja niiden kanssa touhuaminen inspiroisikin ihan mielettömästi - mutta mitä hittoa, en saa aikaiseksi sivuja. Holstien kanssa se ei olisi edes vaikeaa, sanoinhan kirjoittavani tekstitkin "sitten joskus", mutta JG-hevosille tulee kaikille luonne heti ja nyt. Ja se minua raastaa. Kirjoittaminen.

En ole pyörinyt foorumillakaan. Tai onhan ht.net minulla auki jokaisena päivänä edes viisi minuuttia, mutta pari päivää olen vain pyörinyt rinkiä siellä, availlut kiinnostavia viestiketjuja sanomatta sanaakaan kenellekään. Olisin halunnut muutaman hevosen, mutta tarjousta ei vain ole tullut tehtyä juuri sen sivunrakennusongelman vuoksi. Samaten uusi shirenhevoseni on EDELLEEN sivutta, ja sille pitäisi jotain tehdä, koska pyysin myyjältä jo kertaalleen lisäaikaa...

Tiedän etukäteen reipastuvani tänäiltana. En ole ennustaja, vaan tiedän, että selvitän muutaman ikävän asian tänään ja huomenna, koulujuttuja lähinnä. Olen vältellyt oikeastaan niitä, en virtuaalihevosia, ja koko inspiraationpuutteeni johtuu siitä, että kirjoitellessani mietin aina kaikenlaista muuta, teksti kun syntyy itsekseen, ja tällä hetkellä pohdiskelisin vain niitä koulujuttuja. Tästä eteenpäin muutama päivä menee hiljaisessa työssä ja yritän vältellä foorumia, mutta tiedän olevani jo illalla back in business.

Nauttikaa syksystä: virtuaalihepoillekin syysmaastoja pukkaa enemmän, kuin ehtii osallistumaan. Minä järjestin viimesyksynä Runtum Falkensteineja omassa Zurückissani, mutta nyt on parin päivän päästä aika kirjoittaa kommentit Mêl Serenin syysvaellukselle. En ole tainnutkaan ennen blogissani mainita, että olen jo pitkälti yli yhden irl-vuoden päivät ollut tallipoika-nimikkeellä tarinoimassa sillä tallilla... ...ja nyt pidän näköjään jo omaa showta.