Tuontihevosista ja ht.netistä 170710

Katselin tuossa äsken listaa tuonneista, jotka olen viime talvena tehnyt, ja yllätykseni oli aivan järjettömän positiivinen. Tottakai noin neljäsosa hevosista on kadonnut, muutamalta on häipynyt Joushou Gaidou tuojan kohdalta jne - mutta suurin osa silti on tallella.

Ja "tallella" on hieman liian lievä ilmoitus. Puolet hevosista omistaa luonteen, jonka eteen on nähty vaivaa, parille omistaja kirjoittaa ihanasti päiväkirjaa, ja suurin osa on kisannut edes muutaman kerran. Siinä vaiheessa, kun näin Sinest Highestin, With a Vampiren ja Schatzin, olin aivan älyttömän otettu. Sitten, kun avasin Sankariinan ja muutaman muun suokin sivut, olin itkeä onnesta. Minun tuomillani hevosilla tehdään jotain. Niitä rakastetaan, niihin panostetaan - ja kaiken lisäksi osasta on tullut ihan mielettömän hyviä. En olisi itse voinut antaa esim Sankariinalle noin hyvää kotia, mutta luopuminen meinasi tappaa minut, koska rakastin, RAKASTIN sen tamman nimeä. Ja rakastan edelleen. Sen vuoksi pitäisi kilpailuttaa oma ori kuntoon ja ehdottaa astutusta, ja tahtoa varsa itselleni...

Toin nuo kaikki palkatta. Moni ihmetteli jo silloin, että minkä ihmeen takia. Kuka hullu keksii kolmen polven sukutauluja huvikseen? Paljastan syyn ensimmäistä kertaa vasta nyt ja tässä. Se on niinkin yksinkertainen, kuin oma suuruudenhulluuteni. Ulkopuolelle näyttää, että teen työtä palkatta, mutta minä itse tiedän ujuttavani maineeni laajemmalle hevosten kautta. Kukapa ht.nettiä tarkasti katsellut ei tiedä, mitä tarkoittaa "oresamaluonne", for example? Se ei ole luonteen merkki, vaan laatukuvaus. Yleisesti tiedetään, että oresamaluonteet ovat hyviä - ihan oikeasti. Ehkä joskus on olemassa myös sellainen sana, kuin oresamatuonti? Millä te luulette, että minä sain maineen luonteenkirjoittajana? Tein sen kirjoittamalla ilmaisia luonteita ensialkuun, myymällä niitä kymmenen kisan nimelliseen hintaan jne - ja nyt saan hyvästä huutokauppaluonteesta viisikymmentä kisaa, hienot hevoskuvat tai piirrosorjan! Ei, minä en tee mitään ilmaiseksi.

Kyllä minä muistan, millaista oli tulla ht.nettiin. Minua pidettiin ääliönä, ja sellainen olinkin. Vaikka tuonnit olivat ihan samanlaisia, kuin nuokin, kukaan ei tahtonut niitä. Luonteet olivat toki lapsellisempia, mutta ehdottomasti ainakin viidentoista kilpailun arvoisia, eikä kukaan tahtonut niitäkään. Kaiken huippu oli, kun yritin lahjoittaa pois yhden arabialaisen hevosen kuvia - kuvittelin olevani Hieno Valokuvaaja ja kiukuttelin, kun kukaan ei tahtonut niitä kamalan rumia kuvia arabialaisesta, joka näytti nälkiintyneeltä kamelilta. Siitä on vuosia, mutta joka tapauksessa.

En tiedä, mikä on muuttunut, mutta jotain täytyy olla. Nykyään minulle sanotaan hevosesta tarjouksesta vain noin kerran vuodessa, että "Oresama, mietintään" (suomennos: "et saa, mutta en sano heti, jos kukaan muu ei tarjoakaan"). Silloin niin kävi joka toisen kaviokkaan kohdalla, vaikka tein kaiken samoin, kuin nytkin. Siinä vaiheessa, kun Barkensten Weich ja Agata Jewel palkittiin YLA'ssa, minulla oli mahdollisuuksia hienoihinkin hevosiin. Joskus sain niitä omaan talliin. Nykyään asia on toinen - harvoin tahdon hienojakaan hevosia, ja jos tahdon, saan ainakin 95% tahtomastani. Sainhan minä jopa ne kaksi hevosta, joita olen koskaan kuolettavasti kadehtinut: orit Mörkövaaran Leijonaraita ja Blood Tattoo O' Polo.

Kavereita en ole löytänyt foorumilta ainoatakaan, enkä oikein ymmärrä sitä, miten niin moni on. On muutama nimimerkki, joiden omistajista ihan pidän ja joita autan mielelläni, tai joita ihailen jollain tapaa. Silti mieleeni tulee tällä hetkellä tasan tarkkaan kolme tyyppiä, joihin edes tahtoisin tutustua paremmin. Yhteen heistä olen lähentänyt välejäni sen verran, että ehkä se on vielä mahdollista, yksi juttelee minulle foorumilla kuin tutulle, ja yhden kanssa olen puhunutkin kerran messengerin välityksellä henkilökohtaisesti. Silti jotenkin en usko, että meistä tulisi koskaan oikeita ystäviä. Nettitutut eivät ole koskaan olleet minun juttuni.

Koskaan minua ei olla kuitenkaan syrjitty. En minäkään myy hevosiani tomppeleille tai niiden tasoa täysin vastaamattomiin paikkoihin, joten se ei missään nimessä ollut syrjintää. Sama homma esimerkiksi kuvien kanssa - en ota huonoja vastaan. Moni kirjoittaa ihan hyviä luonteita, mutta niitä en ota, koska kirjoitan itse vielä parempia. Poikkeus on nimimerkki Hawering, jonka luonteita ihailen joka ikinen kerta, kun näen - ja jonka tasolle yritän itsekin kohota. Häneltäkään en silti ottaisi luonteita, kirjoitan itse, eikä se todellakaan ole syrjintää tai kiusaamista. Miksi sitten monen muun kimppuun käydään?

En enää myy hevosiani muuta kautta, kuin ht.netissä. Niitä on ihan turha listata tallien sivuille - ei siellä käy kukaan kuitenkaan. Sen sijaan foorumi pyörii vuorokauden ympäri. Ht.net on paikka, jossa minä ostan, myyn, mainostan, juttelen, kadehdin, kiukuttelen, laiskottelen ja miljoonaa muuta netissä tapahtuvaa asiaa.