Piikevä ei ole enää minun, 111210
Piikevä - unelmieni tarinatalli. Se oli sitä jo ennen, kuin omistin paikan. Etsin hoitohevosta ikuisuuksia sitten, oikein siis syynäten, kun kaikki virtuaalihepat tapaavat nykyaikana olemaan samanlaisia tylsimyskisakoneita samanlaisissa masentavissa huipputalleissa. Silloin löysin Paven, josta tuli saman tien elämäni hevonen.

Kun minusta myöhemmin tuli tallin toinen omistaja, en voinut kuvitellakaan olevani enää onnellisempi. Päivitin tallia suurin piirtein puolen tunnin välein, siitä tuli rakkain kaikista, ja hevosista Pave oli ylitse muiden. Kun katselin Piikevän hevosia, tuntui melkein samalta kuin silloin, kun katselisin taas ensimmäisiä omia oikeita lemmikeitäni. Koko talli vain oli olemassa minulle ihan oikeasti. Pystyin haistamaan hevoset ja tallikämpästä tulevan tuoksun, kahvin. Pystyin näkemään tallirakennuksen, ja se näytti ihan samalta, kuin ensimmäisen irl-hoitohevoseni kotitalli.

Piikevästä tuli kuitenkin kysely ihan muutamia päiviä sitten: annanko pois sen? Epäröin ihan mielettömästi. Olen kauan halunnut tallista eroon siksi, että en vain pysty pitämään yllä sen tasoa. Toisaalta olen väkisin puolustanut reviiriäni, koska rakastan joka ikistä hevosta. Vastasin kuitenkin myöntävästi, ja sanoin tahtovani itselleni Piikevästä Pave-hepan ja muutaman muun. Minulle jäi kuusi hevosta, ja kilpailen edelleen myös Piikevän lämminveriravureilla, koska sitähän minä olen kautta aikojen tehnyt. Ihan alusta asti.

Nyt, kun tallia katson, tiedän tehneeni oikein. Piikevä on taas loistossaan, ylläpitäjä rakastaa sitä vähintään yhtä paljon, kuin minä. Melkein tippa tuli linssiin, kun huomasin, että Lento-niminen tamma on kuollut. Sen selässä minäkin alkeistuntini ratsastin. Se pieni murhe, vaikka minua koskettaakin, ei kuitenkaan ollut minun päätökseni. En olisi itse voinut tehdä sitä, mutta joskushan se oli tehtävä. Sitä paitsi hevoskanta on muutenkin uudistunut paljon: epävarmoimmat tuntihevoset saivat potkut hommistaan, ja uusia, parempia tuli tilalle. Taas kerran en olisi voinut toimia niin, koska rakastan joka ikistä hevosta, mutta koska uusi omistaja ei ole viettänyt hevosten kanssa montaa irl-vuotta, pystyi hän tekemään järkevät ratkaisut helpommin. Se on oikein.

Piikevä on edelleen suosikkitallini. Se tulee ikuisesti olemaan rakkain kaikista - vieläkin, vaikka se ei enää ole minun. En enää liity talliin muuten kuin muutaman hevosen omistajana. Pave lohduttaa minua suuresti: sen kuparikarvaan on ihana painaa pää ja rauhassa muistella Lentoa... Sitä aikaa, kun minä olin se, joka aamulla juoksi talliin... Niitä hetkiä, kun juuri minä seisoin keskellä kenttää ja huusin ohjeita pienille ratsastajanaluille... Muistoja, joita minulla on siitä ajasta, kun olin Pavelle, rakkaimmalle hevoselleni, pelkkä hoitaja.

Käykää Piikevässä, se on yksinkertaisesti maailman ihanin talli.