Pelastakaa virtuaalihevoset 090610

Onnittelen ht.netin väkeä erityisen asiallisen, rakentavan ja kaikin puolin loistavan keskusteluaiheen kehittämisestä. Ketjussa Pelastakaa virtuaalihevoset on esillä virtuaalisen hevosjalostuksen kaameita totuuksia ja loistavia parannusehdotuksia. Esimerkiksi pitkäsukuisten kouluholsteininhevosten sukutauluissa toistuvat aina samat nimet jo toisessa ja kolmennessa polvessa, mutta mitään ei muka voida tehdä. Uusilta kasvattajilta ei osteta hevosia, heille ei myydä hevosia eikä Ihmeellistä Holsteinia voida risteyttää esimerkiksi englantilaisten täysiveristen kanssa.

Mutta mitä sitten voivotellaan, kun on niin kurjaa? Aina ollaan patistamassa muita töihin, kun VRL'n toimimattomuudesta ruikutetaan, mutta nyt patistelijatkin pyörittelevät peukaloitaan. Muutama toki innostui tuontihevosten kehittämisestä eteenpäin ja uuden kannan kokonaan pystyttämisestä, ja osa myönsi vierastavansa esimerkiksi epätasaisuuksia hevosten suvuissa ja niin edelleen. Sekin on jo jotain, mutta mikäli joka ikinen ketjussa kauhisteleva toisi vaikka viisi uutta tuontihevosta, sekin auttaisi jotain.

Minä pistin ajatukset pyörimään. En pidä erityisesti pitkäsukuisista hevosista, jos en ole itse omistanut koko sen lähisukua. En pidä hevosista, joiden kanssa ei pääse tavoitteisiin - ja minun tavoitteeni ovat aina olleet meriitit. Toisaalta taas olen aina kuvitellut, että esimerkiksi YLA-palkintoon vaaditaan älyttömän paljon hevosen suvulta, mutta tuossa ketjussa silmäni aukaistiin. Suvun ei tarvitse kehittyä "valmiiksi" ennen itse hevosen kehittymistä. Voin aivan vapaasti teettää raaoilla vanhemmilla varsan ja pyrkiä niihin tavoitteisiini, laatuarvostelupalkintoihin vasta sitten. Huomasin vasta eilen, että siinähän on oikeasti järkeä, ja minä tumpelo olen harrastanut jo vuosia virtuaalihevosia kokonaan nurinperin.

Toin saman tien paperille hevosia. Visualizmiin muuttaa kahdeksan uutta hevosta, kunhan ehdin siirtää ne paperilta sivuille. Neljä oria ovat nimeltään Das Alte Leid, Wiener Blut, Halt ja Messerschmit. Neljä tammaa ovat Frühling In Tokyo, Eifersucht, Liebning, Morgenstern ja Wo Bist Du. Kaikkein hulluinta on, että minä luonne- ja sukuselvitysfriikkinä en edes kirjoita tekstejä hevosilleni kuin "vasta sitten joskus", eli saa nähdä koska. Astutan saman tien vanhan kunnon Kannan Das Alte Leidillä, ja varsasta tulee Alte Song. Dada puolestaan saa kantaa Viener Blut -orin varsaa, ja annan sille pienokaiselle nimeksi Roter Sand. Uuden Morgensternin ja Haltin varsalla ei ole nimeä vielä, mutta se jää myös kotiin.

Ja sitten sanottakoon kaikille, että en todellakaan puhu saksaa enkä pidä Rammsteinista, vaan nimet kehitteli (tai siis varasti biiseistä) eräs ystävä. Vain Messerscmit on minun käsialaani.

Okei, seuraavaksi ajattelin nopeuttaa koko homman pyörimistä. Meillä hevoset ikääntyvät kaksi vuotta yhdessä IRL-vuodessa, mutta ajattelin ottaa käyttöön laukkapuolen CAS-ikääntymisen myös ratsuille ainakin joksikin aikaa. Asetin ensimmäiseksi tavoitteekseni, että saan tehtailtua ihan kokonaan omista hevosistani morsiamen Eskolle, mutta nyt sitten potkin itseäni persauksille, että en jämähdä kolmanteen tai neljänteen polveen.

Minulla on monen muun tapaan ongelma tasasukuisuudesta, mutta vain toiseen polveen asti. On aivan täysin OK, että hevosen toisella vanhemmalla on kaksi polvea sukua ja toisella kolme tai neljä ja puoli tai vaikka viisi. Tästä pikku asennevammastani en edes pyristele eroon, koska jotain haastetta sitä olla pitää. Tehköön muut mitä tahtovat, mutta minä en tahdo helppoa elämää edes virtuaalimaailmassa.