Kilpailemisesta

Otetaanpa koko tekstin pohjaksi nyt ihan minun oma periaatteeni: kilpailen, jotta hevosilla olisi arvoa sukutauluissa, ja jotta ne saisivat laatuarvosteluissa täydet pisteet. Ts joka kopukan on sijoituttava se nelisenkymmentä kertaa vähintään, suuren osan useammin.

Lännenhevonen saa parhaalla säkällä 6 sijoitusta yhdestä ainoasta kutsusta. Ihan normaalia on, kun katselen, että hevoseni sijoittuu kahdesti tai kolmesti. Laatuarvostelussa (muistaakseni) 80 kisaa joista väh 40 sijoitusta + cup-pisteet = täydet kisapisteet. Jos cup-pisteitä ei lasketa, yhdeltä hevoselta (olettaen että se osallistuu kuuteen luokkaan ja että sillä on samanlainen arpaonni kuin minun keskimääräisellä kopukallani) menee n 20 kisaa aikaa saada 40 sijoitusta (ja samalla saa muutkin tulokset kokoon). Osallistun joka kisaan, ja niitä on vajaat parikymmentä kuussa. Ts yksi hevonen on valmis yhdessä kuukaudessa kisojen osalta.

Vähän liian helppoa, sanoo Oresama, joka suhteessa täydellisyyden tavoittelija. Sitä paitsi näyttää rumalta, että merkitsee neljänkymmenen sijoituksen lisäksi myös muita tuloksia kisoista vain laatispisteiden toivossa. Ei olehyvä tämä, tuumaa Oresama: lännenhevosieni on sijoituttava 80 kertaa, jotta ne olisivat valmiita. Silloin siinä menee enemmän aikaa, ja muut tulokset sijoitusten seassa eivät tunnu minusta armopaloilta. (Mitä ne eivät ole: 80 sijoitusta ON paljon, ja 40 edelleen minusta sopivasti. Mutta kun lännenkisoissa n puolet hevosistani OSALLISTUU aina kuuteen luokkaan per kisa.)

Toinen ääripää on kenttäratsastus. Hevonen saa osallistua alaisissa yhteen luokkaan per kisa = parhaassa tapauksessa se saa yhden sijoituksen, yleensä ei yhtään. Lisäksi osa luokista MENEE täyteen, toisin kuin lännenratsastuksessa. WRJ'n alaisia kisatessani inspiraatio loppuisi, jos rima olisi liian matalalla ja tavoittelisin vain neljääkymmentä sijoitusta. 80 sijoitusta pitää minut käynnissä. KERJ'ta kisatessani inspiraatio meinaa koko ajan hukkua siksi, että sijoituksia on liian vaikea saada. En viitsi avata kalenteria kuin silloin tällöin, ja silloinkaan en avaa kaikkia kutsuja, joska esm CIC/CCI2 on yleensä täynnä. Omia kisoja pidän vain kun oikeasti huvittaa.

Koulua ja esteitä minua tympii kuitenkin eniten kisata. KERJ'n alaisissa en mahdu yleensä mukaan - KRJ'n ja ERJ'n alaisissa en mahdu KOSKAAN mukaan. Olen lopettanut muiden kisoihin osallistumisen, kilpailen vain omissa kisoissani. Sijoituksia ei tule, koska a) saa osallistua vain kahdeen luokkaan per kisa ja b) minun kohdallani sääntö tarkoittaa, että saa osallistua vain kahteen luokkaan per OMA kisa. Oikein odotan sitä hetkeä, kun omiin kisoihin osallistuminen kielletään. Se on hetki, jolloin hävitän armotta joka ratsun, elleivät ole länkkäreitä (ja jos sääntö ei yllä kenttään, niin kenttäratsutkin säästän).

Ja raveihin pääsee aina melko tasaisesti, kun vahtisi vain kalentereita. Minä en vain viitsi kisata raveja juuri nyt. Mutta kun taas aloitan, sen asian suhteen ei ole vieläkään mitään valittamista.

Laukkojakaan en ole jaksanut. Nyt niitä on enemmän, mutta on pari ongelmaa.
1. yksi tai kaksi ihmistä pullauttaa minut pois aina kisoistaan, vaikka osallistuisin e-ri-tyi-sel-lä huolellisuudella aivan oikein.
2. yksi kisanjärjestäjä ei anna hevosteni KOSKAAN voittaa. Ei VOI olla mahdollista käytännössä (vaikka teoriassa voikin), että olen osallistunut hänen laukkoihinsa tasaisesti koko laukkaharrastukseni ajan (paitsi pari viime kuukautta), eli kuinkahan kauan jo, ja voittoja on tullut 1, sijoituksia pari. Ja hän ei ole ihan kaikkein laiskin järjestäjä. Enkä osallistu edes yhdellä hepalla yhteen nurkkaluokkaan, vaan aina ennen toin 3 hevosta JOKAISEEN luokkaan. Nyt vien yhtä hevosta per luokka ja silti pitäisi mielestäni enemmän voittoja / sijoituksia ropista sieltä suunnasta.
3. vituttaa se, että lempiheppani eivät pärjää ja kaikkein surkeimmat tykittävät menemään ja voittavat tyyliin joka jumalan lähdössä
4. olen edelleen katkera G1-uudistuksesta, sanotte mitä sanotte.