Joo no, ainakin suuri osa, jos eivät kaikki virtuaaliheppailijat, käyttävät harrastusta todellisuuspakoiluun. Joskus. Minä myös. Aina. Ja jos on tylsää, minä istun hevosteni kanssa. Jos pitäisi tehdä jotain tärkeää ja tylsää, kirjoitan luonteita. Tuttu juttu? Joo on se.
Nyt on ensimmäistä kertaa elämässäni sellainen tilanne, että oma eloni on aivan uskomattoman jännää, mielenkiintoista, onnellista, kiireistä ja täydellistä samaan aikaan. Olen juuri nyt kesälomaansa viettävä Reita, Helsingin yliopiston opiskelija, pääaineenaan suomi niin kuin aina olen haaveillut. Minulla on nyt niin paljon kavereita ja tuttuja jne iltoja istumaan, että en ehdi edes nähdä kaikkia, joita tahtoisin. Minä seurustelen taas, ja olen niin onnellinen, ettei virtuaalihevosonni tunnu miltään. Näen oikeita hevosia.
Ja en tahdo lopettaa virtuaalihevostelua. Enkä vähentää. Enkä muuttaa mitään. Tämä on rakas harrastus. Niin kuin lentopallokin oli iät ajat sitten. Mutta lentopalloharjoituksistakin pidettiin kesälomaa ennen Power Cuppia.
Hevoset voivat hyvin, kaikilla kisaillaan, pidän mailini melko lailla ajan tasalla. Oukei? Mutta en istu ht.netissä nyt, kun vietän viimeistä kesää Laihialla. Istun siellä sitten, kun olen muuttanut Helsinkiin, en tunne ketään ja angstaan yksin pienessä ahdistavassa yksiössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti