Pelkkä virtuaalitalli

Hopiavuoren hevostalli kaatui vähän aikaa sitten. Tilanne on pelastettu, mutta tapaus sai minut ymmärtämään, mitä harrastukseni minulle merkitsee.

Hopiavuoren hevostalli on raskas ylläpidettävä. Se syö valtavasti sekä aikaa että rahaa. Se syö myös kaikki taiteelliset ideani. Mitä haluankin tehdä, voin toteuttaa ajatukseni siellä. Se on ihanaa, ja samalla se on kamalaa. Joskus olen miettinyt, että järkevä ihminen käyttäisi tämän kommentointienergian pitämällä maksusta kirjoituskursseja: siihenhän minut on koulutettu ja saisin tehdä ihan samaa asiaa rahaa vastaan kuin nyt teen ilmaiseksi. Ylimääräisen ajan voisin käyttää vaikka käsikirjoituksen työstämiseen, sillä kuten melkein jokainen äikänope, mieluiten minäkin olisin ennen kaikkea kirjailija. Jos käyttäisin kaiken luovuuteni, aikani ja rakkauteni kaupallisesti, mitä saisinkaan aikaan? 

En ole kuitenkaan koskaan oikeasti harkinnut sitä, ettei Hopiavuoren hevostallia enää olisi. Rakastan itsekeskeisesti omia juttujani siellä, mutta tunnen samanlaista euforista rakkautta kuin vastarakastunut vasta kun joku muu tekee tarinaa yhdessä minun kanssani. Romaanin kirjoittaminen on suunnitelmallista, pitkäjänteistä, älyllistä, tarkkaa puuhaa. Se on luovaa, mutta Hopiavuori on vielä luovempaa. Saan käyttää luovuutta paitsi puhtaaseen keksimiseen, mielikuvittelemiseen ja kirjoittamiseen, mutta myös ja ennen kaikkea muiden tarinoiden ja juonien huomioimiseen. Valitsen aina sen mieluummin kuin mitään muuta. Valitsen aina yhden vuorovaikutteisen tarinan kirjoittamisen mieluummin kuin menestysromaanin kirjoittamisen. Tämä on minun juttuni. Tämä on eniten minun juttuni koko maailmassa.

Kun hetken pelkäsin menettäneeni Hopiavuoren hevostallin, se tuntui samalta kuin perheenjäsenen kuolema, paitsi että kuolemia oli useita. Jokainen hahmo oli kuollut: minun ja muiden. Rakastan heitä enemmän kuin minkään toisen tarinan hahmoja, ja lukijana rakastan kuitenkin monia hahmoja. Ajattelen heitä yhtä usein kuin ystäviäni ja perheenjäseniäni. He ovat minun erityinen kiinnostuksenkohteeni, lohturättini, päiväuneni ja luovuuteni lähde. He ovat minun pakkomielteeni, josta en halua päästä eroon, sillä niin kuin ystävät, he auttavat minua jaksamaan arjessa. Kun luen heistä, olen monta päivää onnellinen riippumatta siitä, mitä oikeassa elämässäni on meneillään.

Sanoin viikonloppuna ystävälleni, että menettäisin mieluummin työni tai asuntoni kuin Hopiavuoren hevostallin. Rakastan työtänikin ja varsinkin kotiani, mutta töitä ja koteja löytää aina uusia, niitä on monia maailmassa. Hopiavuoren hevostalleja on vain yksi. En ole koskaan rakastanut mitään harrastusta, asiaa, objektia tai projektia niin kuin rakastan tätä. Se ei ole minulle pelkkä virtuaalitalli.

Palkitut loppuvuonna 2025

 Aloitetaan, tyypit, parhaasta jutusta! 

PKK:ssa kantakirjatut
KTK-II: Begin The Beguine, Boogie Bomb
KTK-III: Centaurea

Begin The Beguine, line horse_art_online /dA

 Ai juku! Näillä on kaikilla jonkun muun tekemä line, mutta on sentään minun tekemäni väritys. Olen piirtänyt ja värittänyt kuin puolihullu, koska olen päättänyt oppia, ja nyt päästiin ekaa kertaa KTK-kakkosiin kiinni. Kuvassa on Solgården Slottin ensimmäinen hevonen, emäntä Ingeborg Duvholmin Piki! Se on tarinaheppa, jolla on vielä vaikka mitä kivaa edessään.

 

YLA:ssa palkitut
YLA1: Matroona, Big in Japan, Kaffitauko Kasperissa, Sotahiiri, Imilac, Mariapuuronmettästäjä, Daily Devil, Skränfink, Nincompoop
YLA2: Kahvinäätä, Jugurttihiiri, Atumn in Amsterdam, Pai, Jilaiya

Pai, line Bluebirdfeathers /dA

Pai on tarinaheppa myös. Haluaisin sille varsan nimeltään Po, mutta saa nähdä, syntyykö sellaista. Siitäkin tulisi tarinaheppa. Pailla sujui YLA ihan niin kuin tarinahepoilla aina: niille pakkaa tulla kakkosta, koska en missään vaiheessa grindaa niille pisteitä. Kirjoitan niiden luonteenkin tarina edellä, eli mahdollisen tiiviin, jotta niitä olisi helppo käyttää tarinoissa. Ihmeellisiä poikkeuksia evm-sukuisten tarinahevosteni kakkospalkinnoissa ovat Big in Japan ja Nincompoop, jotka ovat saaneet ykköset.

Näistä hevosista Big in Japan on myynnissä, mutta vain piirros- ja tarinakotiin. Sillä olisi vielä annettavaa, vaikka sen tarina minulla on loppu. Siitä voi kysyä Keskustassa tai sähköpostitse, jos se inspiroi.

 

SLA:ssa palkitut 
SLA-I: Sotahiiri, Mariapuuronmettästäjä, Aimo Komia, Matroona, Skränfink
SLA-II: Kahvinäätä, Kaffitauko Kasperissa, Morsiusnäätä, 

Kaffitauko Kasperissa, line: Walsa /dA

Kaffitauko Kasperissa on Seinäjoen hevosia.  Sen suvussa ovat myös Törkiänä Törnävällä ja Normipäivä Nurmoossa. Seuraavaksi pitäisi keksiä sille pojanpoika, jolla olisi samanlainen seinäjokinen paikka nimenään. Kasperin kuva on tässä, koska se on niin äärettömän söpö. Se on tavallinen massakisaheppa, mutta söpö sellainen.

 

ERJL:ssa palkitut
ERJ-I: Nuclear Pegasus, Big in Japan, Jilaiya, Nintendon't, Imilac, Kaffitauko Kasperissa, Morsiusnäätä, Fawful, Boogie Bomb, Matroona, Skränfink
ERJ-II:  Tetris, Tiny Kitten Kisses, Atumn in Amsterdam, Kahvinäätä

Tetris 

Oli vaikeaa päättää, esittelenkö kummanko lempihevosistani: Tetriksen vai Tiny Kitten Kissesin, mutta tämä on Tetris. Lempihevosekseni pääsee olemalla mielenkiintoinen tarinaheppa, ja Tetris on! Sillä on maailman paras nimi, se on ulkonäöltään tylsä, eli sellainen, joita suosin tarinahevosina, ja se sopii niin ihanan huonosti yhteen omistajansa Alexandran kanssa! Rakastan tätä heppaa. Olen viihtynyt sen parissa kymmeniä tai satoja tunteja, ja tulen viihtymään vielä satoja ja satoja lisää. Voi kun virtuaaliheppailu olisi aina sellaista kuin se Tetriksen kanssa on!

 

KRJL:ssa palkitut
KRJ-I: Imilac, Fawful, Morsiusnäätä, Kaffitauko Kasperissa, Jilaiya, Skränfink, Old Man of Aran, 
KRJ-II: Boogie Bomb, Centaurea, Pai, Atumn in Amsterdam

Jilaiya, line: Kholran /dA

Jila on myös söpö massakisaheppa, ja sen varsa on vielä söpömpi massakisaheppa! Sen isä ja emä ovat molemmat tarinahevosia, ja Jila näyttää ihanasti kummaltakin vanhemmaltaan. Massakisapuokeista se on suosikkejani sukunsa takia, ja sen takia, miten se vanhemmiltaan näyttää. 

 

KERJL:ssa palkitut 
KERJ-I: Nintendon't, Imilac, Fawful, Jugurttihiiri, Flugsnabbare, Sotahiiri, Jilaiya, Old Man of Aran, Matroona, Skränfink, Kaffitauko Kasperissa, I Have Fury, Daily Devil, Morsiusnäätä
KERJ-II: Mokkamuisto, Mariapuuronmettästäjä, Atumn in Amsterdam, Pai, Kahvinäätä, Adiemus

Nintendon't 

Nintendon't on kuin Jilaiya: kahden ihanan tarinahepan varsa. Sillä on niin ihana nimi ja suku, että olin varma, että siitä tulee vielä tarinaheppa johonkin, ja varsa-ajalta siitä onkin oikeita tarinoita. Ei kuitenkaan lähde. Tälle kävi siis sama kuin Soittakaa Paranoid -suokille. Se on kerta kaikkiaan liian hieno ja ihana, jotta viitsisin kirjoittaa siitä. Tykkään epätäydellisistä tarinahevosista.  

 

VVJL:ssa palkitut
VVJ-I: Metsämäyrä, Helluunen, Grindelwald, Hietanopsakki, Morsiusnäätä
VVJ-II:  Suentassu, Antisosiaalinen Aamupersoona, Tero The Hero, Normipäivä Nurmoossa, Jummijammi, Kahvinäätä, Mariapuuronmettästäjä, Hiirimorsian, Aurelia
VVJ-III: Mokkamuisto

Aurelia, line Twist-Again /dA 

Onhan mulla muitakin kuin suokkeja ja puokkeja! On niitä tuolla väleissä vilahtanut. Tämä on Aurelia, ja sekin on tarinahepan varsa. Sen äippä on iki-ihana nallekarhuni Calamity Trigger, jonka tarinan kirjoitin ainakin toistaiseksi loppuun. Aurelia itse on jäänyt vähän sivuun, mutta se ja muut shiret ovat heppoja, joilla vielä aikuisenakin leikin heppaa. Nyt olen siinä vaiheessa oikeassa elämässäni, että etsin omaa hevosta, ja mieluiten se olisi shirenhevonen: sellainen kuin Aurelia. Tämä kuva on neljäsataa vuotta vanha, mutta on se söpö silti siinä. Tulisipa hevoseni jo! Jätänköhän shirenhevoset siinä vaiheessa virtuaalimaailmastani?  

Saavutuksia 2025

Melkein tein tänne viime uutenavuotena virtuaalisia uudenvuodenlupauksia. Sitten ajattelin, että vähänkö on tympeä olo, jos julkaisen ne enkä saavuta niitä. Päädyin siis kirjoittamaan itselleni ylös pari asiaa, jotka haluaisin saavuttaa. Kirjoitin tällaisia juttuja.

Järjestä joka viikko VMRJ:n alaiset kilpailut.
Tämän tein! Pidin taukoa yhden kuukauden, kun oli kiireitä kesälomalla. Muuten järjestin vähintään kahdet kilpailut viikossa. Se ei ollut millään lailla rankkaa, koska tuloslähetysvaihetta ei ole ollenkaan. Viimeiset kilpailut ovat vielä avoimina kalenterissa, joten osallistukaa. Seuraavana vuonna en aio tavoitella tätä erityisesti, mutta enköhän silti järjestä jotain silloin tällöin. Se on tosi kivaa! 

Kuvita Hopiavuoren hevostallin tarinoita enemmän.
Jaa-a. En tainnut kuvittaa. Kuvitin kuitenkin jotain, ja mielestäni osa kuvista on tosi kivoja! Julkaisua odottaa myös monta sellaista kuvaa, joiden aika ei ole vielä! Yksi niistä on niin hieno, että haluaisin laittaa sen heti!

Järjestä mitä tahansa kaikille avointa Hopiavuoren hevostallissa.
Järjestin!! Järjestin peräti pari kertaa! Hopiavuoren hevostalli on pieni, eikä mikään massakisalaitos, joten järjestäminen on vaativaa aivoakrobatiaa. Mikä tahansa tapahtuma ei sovi miljööseeni. Jonkin sortin maastoilu sopisi aina, mutta en ole vielä keksinyt, miten sen saisi vetoamaan myös ihan uusiin ystäviin. Kun keksin, mikä asia saisi minut lähtemään vieraalle tallille tapahtumaan, joka ei ole kisat, voisin järjestää enemmän kaikkea avointa. 2019 keksin, että krääsä ainakin motivoi. Voisin ehkä vuonna 2026 yrittää piirtää kivempaa krääsää..?

Uskalla osallistua tuotoskisoihin ja niistä myös piirroskisoihin.
Tässä ylitin itseni! Power Jumppiin lähti tekstin lisäksi peräti kaksi piirrosta, vaikka sinne on kaikkein pelottavinta osallistua! Osallistuin muihinkin tuotoskisoihin ja jopa PKK:n näyttelyihin muutaman kerran. Hevosiani on jopa PKK:n kantakirjoissa ja muutama odottelee sinne pääsemistä. Teksteillä osallistuminen on minulle helpompaa, koska vaikka saisin minkä sijoituksen ja kommentin, tiedän sisäisesti, että olen hyvä kirjoittaja. Kuvista en tiedä mitään sellaista, joten se jännittää. Joskus jätän sen takia osallistumatta. Nyt uskalsin! Uskomaton veto, Oresama! 

Ole kiltti.
En aina ihan ollut. Viimeksi marraskuussa tulin sanoneeksi viestini sisällön epäasiallisella tavalla virtuaalijutuissa. Kaikkea en aina huomaa, mutta luulisin, että suurimmaksi osaksi olin kiltti. Tämä tavoite on joka vuosi minulle sekä oikeassa elämässä että täällä tärkein. Se on myös vaikein, koska räjähtelen usein ja kernaasti myös ilmaisen sen ennen kuin olen rauhoittunut. 

Tiesitkö tämän virtuaalisesta matkaratsastuksesta?

Tässä postauksessa en mene sellaisiin perusteisiin, kuin mitä on matkaratsastus tai millaisia sääntöjä siinä virtuaalimaailmassa on. Jos haluat oppia sellaista, kannattaa tutustua Virtuaalisen Matkaratsastusjaoksen kotisivuun, tai jopa ihan oikean elämän Suomen Matkaratsastusseuran sivustoon. Sääntöjen ja esittelyn sijaan haluan jakaa teille muutaman hauskan pointin virtuaalisesta matkaratsastuksesta!

 

1. Tiesitkö, että ihan mikä tahansa hevonen voi kilpailla?

Kyllä! Eikä se ole edes epärealistista! Lyhyin kilpailtava matka, joka on käytännössä joka kutsussa aina mukana, on 15 kilometrin matka. Jos suokkisi tai shettiksesi on terve, se jaksaa mennä sen. Jos hahmollasi on sen sijaan kiiltävä koulupuokki, matkaratsastus voisi olla sille ihana erilainen maastolenkki, jolla on muitakin heppoja! 

Aloittamiseen ei myöskään tarvita ihmeitä. Hevosen on vain oltava vähintään 4-vuotias (ihanneaikamatkalla) tai 5-vuotias (nopeuskilpailussa). Jos se on kovassa kunnossa, ei ole pakko aloittaa juuri 15 kilometrin matkalta. Mitään turhia sääntöjä ei ole! 

 

2.  Oletko huomannut, mitä ihanaa krääsää saat hepallesi palkintokaappiin tai kuvituskuviksi?

Suurimmasta osasta matkaratsastuskisoja jaetaan ruusukkeita, mutta ei siinä vielä kaikki! Kun olet kerännyt hevosellesi tarpeeksi pisteitä, saat arvonimen, jonka mukana tulee aivan ihana plakaatti hevosen sivuille. Tässä on vasemmalla vanha ja oikealla uusi Novice Endurance Champion -plakaatti, jonka sinäkin voit saada heppasi sivuille VMRJ:n alaisia kilpailemalla. Kummasta tykkäisit enemmän? Minä käytän vanhoja, koska ne ovat erityisen upeita! 

3. Muistatko vielä, millaista oli entisaikojen helppo kilpailuiden järjestäminen? 

Sellaista se on VMRJ:ssa yhä! Ensin täytyy tehdä kutsu. Siinä voi olla vaikka vain yksi luokka, tai vaikka sata luokkaa. Kukaan ei sanele ylimääräisiä rajoituksia. Kun kutsu on valmis, se anotaan kalenteriin lomakkeella. Se on helppoa, koska lomakkeessa kysytään vain järjestyspaikkaa, kutsun osoitetta, kilpailun päivämäärää ja sitä, koska viimeistään pitää osallistua, jos haluaa mukaan. 

Seuraavaksi odotetaan osallistumisia, lisätään ne ja tehdään tulokset. Tuloksissa ei ole muuta erilaista esimerkiksi koulukisoihin verrattuna kuin se, että viimeiseksi tulleet hylätään tämän kaavan mukaan:
1-10 osallistujaa: 1 hylätty
11-20 osallistujaa: 2 hylättyä
21-30 osallistujaa: 3 hylättyä
31-40 osallistujaa: 4 hylättyä 
jne!

Kun tulokset on arvottu, arvaa, mitä sitten tehdään. No ei mitään! Homma on valmis! 

 

Bonus: miksi itse kilpailen ja järjestän VMRJ:n allaisia

- Ennen kaikkea: niistä on tosi kiva kirjoitella pk-merkintöjä!
- Niistä saa niin ihanaa, kaunista krääsää hepan sivuille! Mmmmm... Ruusukkeita... Plakaatteja...
- Järjestäminen on niin sikahelppoa, että se menee "siinä sivussa" silloinkin, vaikka en tarvitsisi itse kisoja (vrt. VRL:n sääntöviidakko ja etenkin tuloslähetys). 
- VMRJ:n arvonimet (eli laatis) arvioivat vain ko. hevosen kilpailu-uraa. Etenkin näin pienellä jaoksella se on reilu tapa. Tosissaan kilpailemista ei siis haittaa yhtään se, etteivät hevosen vanhemmat ole kilpailleet mitään! 

Palkitut alkuvuonna 2025

 YLA:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

YLA1: Routapeippo, Instafamous RR, Flugsnabbare
YLA2: G-Force RR,  Grindelwald, Tiny Kitten Kisses, Begin The Beguine, Mokkamuisto, Normipäivä Nurmoossa, Centaurea, Boogie Bomb, Snow-White Sorrow, Daule RR, Hiirimorsian, Tero The Hero, Rokka, Glitter Conspiracy, Bifrons, Nintendon't

Tapaan aina palkintojen luettelemisen jälkeen nostaa esiin yhden hevosista. Tavallisesti ottaisin esiin suosikkihevoseni, joka näistä ehdottomasti on tarinahevonen Tiny Kitten Kisses ja sen varsa Nintendon't. Niitä tulee kuitenkin esiteltyä aina, joten katsotaan siksi Glitter Conspiracya.

 

Kuvan line: Karisaurus /dA

Glitter Conspiracy on jotain tarinahevosen ja massakisahevosen  väliltä. Toin sen Solgården Slottia varten, kun uudelle tallille piti saada jotain tarinakäyttöön kelpaavaa ja riittävän inspiroivaa. Glitteristä on tullut mielessäni se hevonen, joka on tosi söpö - ja katsokaa nyt sitä, voi jeetuna. Sen luonne ei jää mieleen, eivätkä sen massakisat, mutta onnistuin mielestäni sen kuvan värityksessä upeasti. Nyt jo Glitter alkaa kuitenkin olla kaiken saavuttanut tamma, joka pitäisi jollain hoitaa pois tarinasta, jos vain maltan.

 

SLA:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

SLA-I: Havunopsakki, Koopa Troopa, Hietanopsakki, Tero The Hero, Jugurttihiiri, Koopa, Loppuvastus, 
SLA-II:  Normipäivä Nurmoossa, Routapeippo, Hiirimorsian, Rokka, Flugsnabbare

Tästä sakista minun tulisi esitellä lempihevosenani Normipäivä Nurmoossa tai Loppuvastus. Sen kunniaksi esitellään Erkinheimon Rokka.

 

Kuva: Pikselit

Rokka on niin massaheppa kuin olla ja saattaa. Sillä on äkkiä-joku-nimi-nyt-tähän -nimi, eka-oikeen-värinen-heppa -kuva ja 200-sanaa-jotain-shaibaa-tähän -päiväkirja. Rokasta tekee kuitenkin mielenkiintoisen se, että se todistaa, etteivät laatuarvostelut toimi. Rokan kaltaisilla kakkapapanoilla vedetään ykkösrivi. Sen sijaan yhdelläkään tarinahepallani ei ole ikinä ollut ykkösriviä. En inhoa Rokkaa, vaikka sanon sitä kakkapapanaksi. En koe mitään tunteita Rokkaa kohtaan, paitsi että kiva, että on taas yksi linkki lisää sukutauluun (kakkapapanaykkösrivillä vieläpä). 

 

ERJL:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

ERJ-I: Tero The Hero, Routapeippo, Rokka, Jugurttihiiri, Instafamous RR, Equador O, Begin The Beguine, Daule RR, Flugsnabbare, Sotahiiri, Forceful, Señor Tenebroso RR, Grindelwald
ERJ-II: Mokkamuisto, Hiirimorsian, Bifrons, Snow-White Sorrow, Mariapuuronmettästäjä

Tästä joukkiosta kunniallinen ihminen esittelisi Señor Tenebroson, koska sen esiäiti on suosikkivirtuaalihevoseni Agata Jewel. Agata Jewelistä on kuitenkin paasattu tässä blogissa vaikka ja kuinka, koska en ole milloinkaan ennen jättänyt väliin tilaisuutta pitää messua sen kunniaksi. Toinen suosikkini olisi tarinaheppa Forceful. Kakkossijan jakaisivat Equador O ja Begin The Beguine. Sen takia katsotaan Mokkamuistoa! 

 

Kuva: mä

Mokkamuistolla on vartissa piirretty kuva, mutta minusta se on ihan hauska. Tykkään myös Mokan ruusukekokoelmasta ja tavallaan päiväkirjastakin, vaikkei se mikään tarinahepan päiväkirja olekaan. Sain Mokan Minniltä, ja se onkin yksi äärimmäisen harvoista ostamistani hevosista. Tykkäsin sen nimestä ja siitä, että sen jo olemassa olevalla varsalla oli Mokan nimen teemaan sopiva nimi. Nyt se on myös yhden viimevuoden suosikkikasvattini äiti. Sen kasvatin nimi on Kaffitauko Kasperissa. 

 

KRJL:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

KRJ-I: Begin The Beguine, Instafamous RR, Aurelia, Señor Tenebroso RR, Fixing My Demon RR, Nuclear Pegasus RR, Nintendon't, Rokka, Grindelwald, Daule RR, Flugsnabbare, Jugurttihiiri, Big In Japan, Mariapuuronmettästäjä, Kahvinäätä, Sotahiiri
KRJ-II: Forceful, Mokkamuisto, Tetris,  Equador O, Tiny Kitten Kisses, Hiirimorsian, Snow-White Sorrow, Tero The Hero, Glitter Conspiracy

Jos ei jo esiin nostettuja saisi nostaa uudelleen, täältä nostettaisiin tarinaheppa Minin varsa Aurelia, koska se on suosikkirotuani, sillä on tosi kaunis nimi ja se on muutenkin maailman ihanin ja söpöin. Myös Fixing My Demonia voisi katsoa. Senpä takia katsotaan Mariapuuronmettästäjää.

 

Kuva: Pikselit

Tälle hepalle oli käymässä justiinsa niin kuin Rokalle. Tulin kuitenkin kirjoittaneeksi pikkutyttö Ella Erkinheimon näkökulmasta tälle päiväkirjamerkinnän, ja sillä hetkellä Marialle kasvoi persoona. Olen epävarma, kun pitää kirjoittaa lapsen näkökulmasta, mutta joka kerta olen saanut kehuja. Siinä itsetunto on kasvanut niin, että kehtaa yrittää näille laatishepoillekin, joita ei katsota yhtä rakastavin silmin kuin tarinaheppoja. Tykkään myös Marian nimestä, koska sillä on minulle henkilökohtainen merkitys. Eräs ystäväni kolisteli kerran etuovestani sisään varoittamatta, ja tokaisi haukkuvalle koiralleni: "Mitä Nisu vanha marjapuuronmettästäjä?" ja meillähän "marja" sanotaan "maria".  

 

KERJL:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

KERJ-I: Nuclear Pegasus RR, Get Schwifty RR, Instafamous RR, Daule RR, Routapeippo, Hietanopsakki, Señor Tenebroso RR, Fixing My Demon RR, Rokka
KERJ-II: Good Luck Charlie RR,  Bifrons, Tiny Kitten Kisses, Tetris, Begin The Beguine, Glitter Conspiracy, Normipäivä Nurmoossa, Big In Japan, Hiirimorsian, Tero The Hero

Täältä noson ansaitsevat Nuclear Pegasus, Instafamous ja Good Luck Charlie, joten tättädää, tässä on Tero The Hero. 

 

Kuva: Pikselit

Tero tuli meille siksi, että tarvittiin lisää evm-sukuisia. Ok: suurin osa tuonneistani tulee niin. Harvan taustalla on aito inspiraatio. (On niitäkin!!) Terostakin oli tietenkin tulossa Rokan kaltainen kakkapapana. Tykkäsin sen nimestä enemmän, joten pullikoin vastaan. Keksin sille seitinohuen hahmon nimeltään Dima Olegov ja yritin laittaa Diman kirjoittamaan sille päiväkirjaa. Joo ei tullut mitään siitä. Yritin kirjoittaa tekstejä tosi paljon hahmojen persoonista käsin, oikein niitä dramatisoiden. Joo ei kiinnosta ketään, itseänikään. Sitten kyllästyin ja ryhdyin länttäämään vain ruusukkeita sivuille koristeeksi. Yritetty on, ja oli aika luovuttaa. Ei hevosesta, parhaimmankaan nimisestä, saa väkisin kiinnostavaa. (Tämän faktan takia itken välillä vieläkin verta hevoseni Soittakaa Paranoidin tylsyyden vuoksi. Vitsit miten upea nimi silläkin on). Teron nimi tulee... Tuota noin... Kelan vanhasta mainoksesta.. 

 

VVJL:ssa alkuvuonna 2025 palkitut

VVJ-I: Routapeippo
VVJ-II: Temppelileijona,  Satakielen Sotahuuto, Metsäruusu, Havunopsakki, Saapasjalkakäärme

Suosikkini näistä on Satakielen Sotahuuto. Valitettavasti mukana ei kuitenkaan ole nyt yhden yhtä millään lailla tylsää heppaa. Otetaan Satakielen Sotahuudon vauva Erkinheimon Routapeippo.

 

Line: Tea

Oi juutina-tuutina, miten on söpö heppa! Olen ihan rakastunut tähän kuvaan, kun Pepsi näyttää siinä niin pehmoiselta ja ihanalta. Sen söpö olo taisi tehdä sen, että Pepsille tuli söpö luonne ja vielä söpömpi päiväkirja. Tykkään tästä persoonasta ja kuvasta niin paljon, että jos tarinoissani olisi suokin mentävä kolo, Ella Erkinheimo saisi muuttaa Pepsin kanssa siihen tarinaan ja kasvaa kokonaiseksi hahmoksi. Pepsi on hyvän mielen ilopilleri! 

 

Kantakirjatut 2025
Mitä tämä on? Eihän meillä kantakirjata..?

KTK-III (PKK): Forceful, Sacramento II RR

Joo no nyt on myös paha kirjoittaa "huonommasta hevosesta" kun molemmat ovat tosi ihania. Forceful eli Jussi on kuitenkin tarinahevonen, ja sen takia olen paasannut siitä enemmän. Sen vuoksi valitaan ihana Sacramento II RR.

 

Kuva: Le Minä!

Tämän ii on nica.n Sacrament, joka oli minusta tosi hieno heppa. Tämän isä puolestaan on Southern Sacramento RR, jolla on nica.n piirtämä kuva. (Jep. Olen nica.n fani.) Nyt kun Mêl Sereniä ei enää ole, nämä tuntuvat harvinaisuuksilta, joita tulee vaalia ja suojella. Ne eivät ole kuitenkaan minulle tärkeinta tässä hepassa, vaan sen kuva. Minä. Tein. Sen. Itse. Minä tein sen alusta asti ihan omin pikku kätösin! Muistan, että katsoin mallia väritykseen just nica.n kuvista enkä valokuvista. Nyt näen kuvassa vaikka mitä hiottavaa, mutta se oli ihan eka piirroskuva ikinä, jonka tein kokonaan alusta loppuun itse, ja jossa en saanut välivaiheissa neuvonta-apua, ja josta olin ja olen kovin ylpeä. Nyt sillä kuvalla on kantakirjattu heppa. Minun tekemälläni. Virtuaalimaailmassa tosi, tosi harva asia tuntuu enää saavutukselta. Ensimmäinen serti tuolle kuvalle tuntui, ja nyt kantakirjaus tuntuu. Ei mitään väliä, vaikka palkinto on vain KTK-III. Se on silti kantakirjassa, ja minä tein sen.  

Palkitut loppuvuonna 2024

 Nyt on ollut näemmä yksipuolisia postauksia vähintään puolen vuoden ajan, mutta silti taas mennään! 

 

YLA:ssa palkitut loppuvuonna 2024

YLA2: Tetris*, Forceful*, Aimo Komia, Equador O*, Havunopsakki, Horcrux, Temppelileijona, Antisosiaalinen Aamupersoona, Hietanopsakki
YLA3: Kuuras Hallankajo, Satakielen Sotahuuto, Suentassu, Aurelia

*tarinahevonen

Hevosesittelyn sijaan teen päätelmiä. Hevoseni saavat huonoja pisteitä erityisesti lisäpisteistä. En enää erityisesti "valmistele" hevosiani tai yritä kalastaa pisteitä niin kuin ennen. Jokaiselle saisi ilman ekstratyötä 4 pistettä lisää täysin ilmaiseksi, jos copypastettaisi jokaisen sivulle saman varustekollaasin ja hoito-ohjeet, ja vielä muutama vuosi sitten olisin jaksanut käyttää tätä porsaanreikää. (Käytän kyllä yhä Yorca-ikääntymistäni: hevoseni ikääntyvät omaan tahtiinsa, mutta laatispäivän ajan ovat aina tasan 8v.) Muilta osin YLAn lisäpisteet ovat kuitenkin sellaisia, että niiden pitäisi teoriassa tukea juuri minun harrastustani. Siellä palkitaan esim. muista laatispalkinnoista ja tarinakisoista. Toki (kaikkien) laatisten tarinakisa-ajatus on yleisesti vanhentunut. Huomioon ei oteta muuta kuin pitkät tekstituotokset. Lisäksi nykyaikaisempia tuotoskisoja, joissa tuotoksella saa lisäpisteitä, ei lasketa laatiksissa tällä hetkellä tuotoskisoiksi ("tarinakisoiksi"). Me harrastajathan tästä kuitenkin päätämme. Koskahan ehtisin kirjoittamaan tästä ehdotuksen selkeällä suomen kielellä?

SLA:ssa palkitut loppuvuonna 2024

SLA-I: Erkinheimon Helluunen, Erkinheimon Siipisupi
SLA-II: Satakielen Sotahuuto, Temppelileijona, Antisosiaalinen Aamupersoona, Mokkamuisto, Suentassu, Saapasjalkakäärme

SLA:sta oli  mielestäni joskus vaikeaa saada hyviä pisteitä, mutta kun siihen on tutustunut kunnolla, on se ihan kiva ja sopiva laatis. Hevoseni saavat mielestäni just loistavasti tarpeeksi vaikeassa suhteessa ykköstä ja kakkosta. SLA:n tekstipisteet muuten muuttivat joskus kirjoitustottumuksiani pitkäksi aikaa. Pidin aina huolta, että laatishepan pk-merkinnässä on 201, 301, 401 jne sanaa. SLA:ssa sillä yhdellä sanalla saa kokonaisen pisteen... :D Toisaalta välkympi olisi kirjoittanut parin sanan pk-merkintöjä. SLA:ssa yksisanaisesta merkinnästä saa nimittäin myös pisteen. Tässä olisi viisi pistettä jollekin:
"Tänään Helluunen oli maastossa."
"Helluunen sai ruusukkeen."
"Satoi ja Helluunen tykkäsi."
"Helluunen varsoi."
"Kengityspäivä!"
:D

ERJL:ssa palkitut loppuvuonna 2024

ERJ-I: Havunopsakki, Saapasjalkakäärme, Suentassu, Satakielen Sotahuuto, Erkinheimon Hietanopsakki
ERJ-II: Temppelileijona, Antisosiaalinen Aamupersoona, Normipävä Nurmoossa

KRJL:ssa palkitut loppuvuonna 2024

KRJ-I: Antisosiaalinen Aamupersoona, Erkinheimon Routapeippo, Erkinheimon Hietanopsakki, Normipäivä Nurmoossa
KRJ-II: Suentassu, Bifrons*

*tarinahevonen

KERJL:ssa palkitut loppuvuonna 2024

KERJ-I: Temppelileijona, Ursula, Erkinheimon Metsämäyrä, Erkinheimon Helluunen, Satakielen Sotahuuto, Daily Lion RR, Equador O*
KERJ-II: Suentassu, Metsäruusu, Antisosiaalinen Aamupersoona, Havunopsakki, Snow-White Sorrow

*tarinahevonen

Palkitut alkuvuonna 2024

ERJL:ssa palkitut alkuvuonna 2024
ERJ-I: G-Force, Pöyröö
ERJ-II: Metsäruusu, Karhumuori

G-Force eli Gene. Kuvat ©: Benny de Ruiter Stables

 ERJL-hevosista haluan esitellä kaikkein vanhimman, Genen, jonka ei pitäisi olla enää hengissä. Minulla hengissä säilyvät vain kaikista rakkaimmat hevoset, joihin Gene ei kuulu, sekä kaikista hienoiten nimetyt hevoset, joihin Gene ei varsinkaan kuulu.

Ostin joskus ht.netistä hevosen nimeltään J-Rock. Senkään nimi ei ole kaunis, mutta muistan, että jotain yllytystä siihen liittyi. Päätin, että sen jälkeläisten nimet ovat samanlaisia: yksi kirjain, yhdysviiva ja sitten yhdyssanan varsinainen sanan muotoinen osa. Sen varsa oli F-Word: silloin ihan kiva nimi. No F-Wordin varsa oli sitten G-Force. Voi raukkaa.

En usko, että Genen suvun tarina jatkuu enää tästä. Onpahan nyt palkittu kuitenkin tällainen reliikki lapsellisemmilta ja ihanammilta ajoilta.

KRJL:ssa palkitut alkuvuonna 2024
KRJ-I: Satakielen Sotahuuto, Havunopsakki, Saapasjalkakäärme, Temppelileijona
KRJ-II: Metsäruusu, Karhumuori

Havunopsakki eli Noppa. Kuva © Pikselit

Noppa on elämäni pikaisin hevonen heti Roskajälkeläisen jälkeen. Tarvitsin sikanopeasti uusia laatisheppoja. Keksin niitä. Sitten tein niillä varsoja. Läimin kuvia sivuille. Kirjoitin koko päiväkirjan ja kaiken muun roskan. Nopan kohdalla otin aikaa: kisoja vaille valmiiseen laatisheppaan menee aikaa 12 minuuttia, jos teksteillä on jonkinlainen sisältö ja jos sukarin saa vanhemmilta. Ei huano. Jälkikäteen menin sitten kiintymään tähän kahdentoista minuutin hevoseen. Voi kattokaa ny mikä nöösi se Noppa on!!

KERJL:ssa palkitut alkuvuonna 2024
KERJ-I: Tarmo, Waluigi, Daily Lion, Toivo, Pikkuvarpunen
KERJ-II: Saapasjalkakäärme, Forceful, Pöyröö, Karhumuori

Pikkuvarpunen eli Virpi. Kuva © Virpin kasvattaja.

Päivän teema on näemmä nostaa esille vanhimmat ja kummallisimmat hevoset. Tässä on Virpi. Oli hieno olo, kun ostin sen ja se myytiin juuri minulle. Se oli uusi ja jännä, koska se oli kenttäheppa, enkä ollut ennen kisannut kenttää ollenkaan. Lisäksi sillä on ihan mahtava nimi. Ne olivat ostopäätökseni tärkeimmät vaikuttimet. Saadakseni Virpin lupasin kisata kenttää ja viedä laatiksiin. No kenttälaatiksissa vähän venyi, koska kun kerran kisasi Virpillä kenttää, se tarvi kenttää kisaavan varsan laatiksiin. Ja kun kerran kisasi varsalla Virpiä varten kenttää, miksei suoraan tekisi sille kenttää kisaavaa isää. Ja kun isä kerran kisasi kenttää...

Virpi on siis syy siihen, miksi Erkinheimon suokit ovat neljän lajin suokkeja eivätkä kahden. Vaikka sen jalostuksellinen merkitys meillä jäi minimaaliseksi, se muutti koko tallin kurssia paljon isommin kuin yksikään toinen yksittäinen hevonen.

VVJL:ssa palkitut alkuvuonna 2024
VVJ-I: Koopa Troopa, Siipisupi, Waluigi, Pöyröö, Toivo, Ursula, Tarmo,
VVJ-II: Honkahärkä, Konrnknarr, Vanamo, Karhumuori

 

Koopa Troopa eli Topi. Kuva © VRL-10444

Topi samanlainen hevonen kuin Hietanopsakki, mutta se on Noppaa edeltävältä hulluuden aalloltani. Sen kantaisä on Super Mario, ja tietenkin Super Marion kaikki pojat tulee nimetä Super Mario Bros -örkkien mukaan. Koopa Troopa on yksi niistä örkeistä. Jännä homma, että olen fanaattinen Super Mario kolmosen pelaaja, enkä tiennyt minkään örkin oikeaa nimeä ennen tätä tutkimusmatkaa.

YLA:ssa palkitut alkuvuonna 2024
Helmikuun tilaisuudesta saatiin tulokset 5. elokuuta. Siinä palkittiin Metsäruusu (YLA2), Saapasjalkakäärme (YLA2) ja Karhumuori (YLA3).
Huhtikuun tilaisuudesta saatiin tulokset 20. heinäkuuta. Siinä palkittiin Temppelileijona (YLA3) ja Matroona (YLA2). Forceful hylättiin muotoseikan vuoksi, ja myöhästyneet tulokset ovat tehokkaasti taanneet sen, että myös se on yhä tukkimassa jonoja.
Kesäkuun tilaisuudesta odotellaan tuloksia, mutta joka on pidättänyt henkeään, on jo menehtynyt.
Olen huolissani YLA:n tilanteesta ja entisenä tuomarina olen tarjonnut apuanikin. Ylläpitäjä vastaa, että apua ei tarvita tuomarointiasioissa. Muussa en voi auttaa, joten toivottavasti löytyy tekijöitä toisaalta.

SLA:ssa palkitut alkuvuonna 2024
SLA-I: Waluigi, Pöyröö, Super Mario, Ursula, Vanamo
SLA-II: Honkahärkä, Toivo, Metsäruusu, Karhumuori, Metsämäyrä, Tarmo

Super Mario eli Mario. Kuva © Narien vapaat

Kun etsin Mariolle kuvia, ajatus oli, että ihan sama, kunhan on punainen. :)  No on punainen, mutta on myös komia mölli!

Kristallijumala.net kaatuilee

Hopiavuoren hevostalli ja muut sivustoni ovat on-off poissa pelistä. Syytä huoleen ei kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä ole, eivätkä Hopiavuoren tarinat ole kadonneet minnekään. Sivusto on vain liian raskas ja kävijämäärät aivan liian suuria nykyisille saatavilla oleville tehoille. Tehoja kasvatetaan jo, mutta päivittyminen voi viedä pari päivää. Emmeköhän me jo viimeistään viikonloppuna pääse takaisin Hopiavuoreen ilman rasittavia käyttökatkoja!

Suunnitelmat muuttuu (ja miksi se on ihanaa)

 Tässä ovat hahmoni Oskari Susi ja Alexandra Tiederberg. 

 

Oskarilla ja Alexandralla piti olla selvät sävelet, kun heidät loin niin kuin kristinuskon Jumala, joka loi omat hahmonsa omiksi kuvikseen. :D Yhtä pöljä luoja kun olen, minäkin annoin hahmoilleni kuitenkin vapaan tahdon ja nyt nämä kaksi ovat kääntäneet kaiken päälaelleen -- ja se on ihanaa!

Oskari ja Alex luotiin sivuhahmoiksi. Oskarin oli määrä käydä läpi pari hevosta, mielellään hankkia rakas ystäväpiiri ja kuolla niin, että muut saavat kriisiytyä. Hänen kuolinpäivänsä kuitenkin oli ... ja meni ... ja sitten yritin saada hänet hengiltä paria vuotta liian myöhään, vaikka hänellä ei mitään ystäväpiiriä ollutkaan. Kun Oskari sitten makasi kuolinvuoteellaan ja taisteli, Alex oli jo paikalla ja kasvattanut sielun.

Alex on myös sivuhenkilö. Hänen tarkoituksensa oli muuttaa päähenkilö Inarin suuntaa Hopiavuoressa. Inarihan tutustui Alexiin Instassa ja kuvitteli Alexin olevan lyhenne Alexanderista tai jostain sellaisesta, kun kerran Alexin olemus viittasi siihen suuntaan kaikissa hänen heppakuvissaan. Toisin kävi, ja Alex oli pettymys. Sen sijaan, että Inari olisi kyseenalaistanut itseään ja olemistaan ihan kauheasti, hänen elämänsä kuitenkin jatkoi urillaan kohti tuhoa, jolta häntä yritin säästää, ja Alex kasvatti sielun Ilonan kirjoittamien tarinoiden avulla. Nyt Alex on Hopiavuoren hevostallilla. Inari ei.

Alexista ja Oskarista tuli nopeasti erottamattomat. He ovat tarinassa ystäviä pitkältä ajalta, mutta ennemminkin he kasvoivat yhteen ja yhdessä minun päässäni.

Kun minulta on kysytty, kuka minä olen, olen vastannut aina kertomalla rakkaasta työstäni, rakkaista lemmikeistäni, saavutuksistani ja harrastuksistani. Minä olen vaikka kirjoittaja. Olen hemmetin hyvä kirjoittaja. Olen hemmetin hyvä, joskin ilmeisen itseäni (kirjoituksellisesti) täynnä oleva kirjoittaja. Kun nämä kaksi hahmoa kasvoivat omin päin, se oli jotenkin terapeuttista. En ole Oskari, enkä ole Alex, mutta minussa elää Oskari ja minussa elää Alex niin kuin kuulemma jokaisessa on kaksi sutta. :D Miten siis voisinkaan pysyä suunnitelmissani ja tehdä näille pahaa niin kauan, kun he eivät itse ajaudu henkiensä kanssa umpikujaan? Silloinkin, jos ei ole enää muuta vaihtoehtoa, suren näitä kahta niin kuin lempikirjojeni hahmoja ja oikeita ystäviä.

Jos joskus käy niin, että Hopiavuoren hevostallin tarina päättyy vaikka minun terveyteni päättymiseen, kaipaisin jokaista hahmoani. Näille kahdelle toivoisin sellaista onnenpotkua, että joku muu kirjoittaisi ne vielä kauan senkin jälkeen. Itsekkäistä syistä toki toivon samaa kaikille rakkaille hahmoilleni: on ihanaa, kun saa jakaa parhaat lelunsa muiden kanssa. On mitä suurin kunnia, kun joku toinen valitsee minun hahmoni kirjoittaakseen siitä kuin omastaan.

Mun kisojen lempiosallistujat

 Olen taas järjestänyt jaoksien alaisia kilpailuita, vaikka olin sitä mieltä, että en enää järjestä. Samaan aikaan Keskustassa on käsitelty sitä, tapaavatko harrastajat kiittää osallistumisissaan kisanjärjestäjää. Näiden kahden seikan myötä aloin miettiä, mikä olisi paras konkreettinen kiitos mun kaltaiselle, maailman laiskimmalle ihmiselle kisajärjestäjänä. Keksin heti: se olisi se, että tekisi mun työstä niin helppoa kuin sillä kertaa on mahdollista olemalla mun lempiosallistuja kisoissa.

Miten mun lempiosallistuja sitten toimisi?
- Osallistuisi kerralla koko kutsusarjaan. (Onneksi tätä on saanut jo muutaman vuoden vaatia! <3)
- Osallistuisi samalla kokoonpanolla kaikkiin mahdollisiin samanlaisiin luokkiin. (Saispa tätäkin vaatia vaikka edes silloin, kun rypäs on yli 10 kutsua. Puolittaisi meinaan tulostentekoajan.)

Hetkinen, siinä se. Nykyään vaaditusta muodosta ei poiketa niin paljoa, että aika menisi sen korjailemiseen niin kuin ennen. Otsikointikin onnistuu niin hienosti, ettei viestejä katoile mihinkään vääriin rööreihin sähköpostissa. Eipä tässä tarvitse siis enemmästä haaveillakaan!

"Sensatone" all over again: esittelyssä... Equador...

Tiedätkö, minkälainen oli ensimmäinen virtuaalihevoseni ikinä? Sitä ei ole ollut olemassa enää 2000-luvulla, mutta muistan sen tarkasti. Se oli shirenhevonen, koska rakastin ja rakastan shirenhevosia. Tämä upea musta ori oli melkein parimetrinen. Sen verran siitä voisi oikeasti olla olemassa. Muu ei voisi olla totta. Orini oli nimittäin, köh, shirenhevosille tosi tyypillisesti, köh, aivan hullu päästään. Se tietenkin salli vain hahmoni, minun, käsitellä itseään. (Siihen aikaan minulla ei vielä ollut varsinaisia hahmoja, vaan se "hahmo" oli olevinaan ihan minä-minä, mutta toki tiesi kaiken hevosista ja oli ihan jeesus joka asiassa jne.) Lisäksi se hyppäsi 160-senttisiä esteitä. (Niin muuten tekivät arabinikin. En muista, kuinka paljon 120 cm korkea shettikseni hyppäsi.) Hauskinta oli sen nimi. En osannut yhtään englantia, ja olin lukenut jostain väärin sanan sensation. Sen takia mustan orini nimi oli Sensatone. Oi niitä aikoja. Saa nauraa!

Kerron Sensatone-juttuani aina joskus, kun kysytään, ja joskus silloinkin, kun ei kysytä. Se on hauskaa, koska itselleen voi nauraa, kun ei enää tee noin hassuja virheitä. Eikö niin? Eikö niin??? Mutta entä jos tekee?!

Herran vuoden 2023 lähes loppuun asti elin sellaisessa todellisuudessa, jossa Ecuador kirjoitettiin Equador. Tasan kirjoitettiin. :D Tarvitsin sen nimisen hevosen. VRL:oon oli rekisteröity jo Equador, jonka huomasin vasta, kun Equadorin tarina oli jo alkanut aikapäiviä sitten. Onneksi se oli niin iänkaiken vanha ja todennäköisesti joka suuntaan suvuton, että tein jotain, mitä periaatteessa vastustan: lätkäisin yhden kirjaimen lisää nimeen kasvattajaliitteeksi, ja niin minulle tuli uusi tarinahevonen. Tässä se on.

Equador O

Line: Rosenhill /dA

Nyt saa taas nauraa, mutta hyvässä hengessä hei. :D Voi olla, että orini tulevia jälkeläisiä sorsitaan suvuissa isukin nimen takia, mutta ei haittaa (ainakaan kauheasti). Sain aikaan nimittäin tarinani kannalta tosi kivan hevosen. Se on ensimmäinen tarinahevoseni, joka on olevinaan jollain lailla arvokas ja taitava, koska yleensä en tykkää kirjoittaa arvokkaimmista ja taitavimmista hevosista. Tarinassa sen päätehtävä on tällä hetkellä tehdä yhdestä tai hyvällä säkällä kahdesta hahmostani taitavia ratsastajia elämänsä aikana. Minulle sen tehtävä on opettaa kirjoittamaan taitavistakin hevosista niin kuin persoonista, eikä niin kuin roboteista, jollaisina olen taitavia massakisahevosiani liian kauan pitänyt.

Olisin ehtinyt vaihtaa Equadorin nimen vielä ennen rekisteröintiä. Olisin voinut  muokata kaikki tarinat uudelle nimelle. En halunnut: tämä hevonen ei ole enää täydellinen, joten se on minusta heti mielenkiintoinen. Sitä paitsi saan tarjota teille muille naurut.

Sensatone-ei-kun-Equador on tarjolla jalostukseen. :)

Kommentin voima

Olen paasannut aiemminkin siitä, että toisen luovien töiden kommentointi pitää tekijän yleensä hyvällä päällä pitkään. Yksi ainoa yksittäinen kommentti voi olla se, joka nostaa kirjoittajan tai piirtäjän blokin alhosta tai estää ajautumasta sinne.

Silti komentteja tulee säästeltyä. Aina ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Se on ymmärrettävää, eikä aina ole edes viisasta ammentaa tyhjyydestä. Yleensä kommentoimattomuuden syy tuntuu kuitenkin olevan se, että ajatellaan, että en mä osaa kommentoida. Ei mulla ole mitään tähdellistä sanottavaa. Ei toi ihminen halua kuulla mun juttuja. Toi tietää sanomattakin olevansa hyvä. Toi on itse asiassa parempi kuin mä, joten mitä se tällaisen räpiköijän mielipiteillä tekee?

Kirjoittajan tai piirtäjän näkökulmasta on kuitenkin ihan eri asia tietää jollain tasolla olevansa hyvä kuin tuntea saavansa arvostusta. Moni sanoo, ettei taiteile arvostuksen toivossa, mutta vaikka se olisi kuinka totta, arvostus tuntuu hyvältä. Arvostusta ei myöskään tarvitse saada miltään jumalmentorilta, vaan juuri siltä tavalliselta ihmiseltä, joka on työtä katsonut ja arvostanut. Sitä paitsi en ole kuullut vielä kovin monesta niin ikävästä taiteilijasta, että hän ensinnäkään edes laittaisi kanssaharrastajiaan tai seuraajiaan jotenkin taitojen mukaiseen paremmuusjärjestykseen tai vielä sen päälle arvostaisi vain valmiiksi taitavien aikaa, tsemppiä, kehua, pointteja, ajatuksia ja kritiikkiä. Ei ei: minä tiedän vain tyyppejä, jotka ovat iloisia siitä, että ihan kuka tahansa on katsonut, on lukenut, on ehkä jopa viihtynyt, vihastunut, pahastunut, naurahtanut.

Kommentoinnin haastavuus sen sijaan on ihan yleinen kokemus. Kommentointi on taito: siinä kehittyy, kun sitä tekee. Jos on vasta-alkaja kitaran soittamisessa, tietää kyllä, että on turha verrata itseään vielä maailmantähtiin. Jos on vasta-alkaja kommentoinnissa, jostain syystä tulee kuitenkin verranneeksi itseään niihin muutamiin, jotka tekevät 6000 merkkiä pitkän kirjallisuusesseen julkaistusta tarinasta. Tein itsekin sellaista vertailua ryhtyessäni kommentoimaan. En tiedä, mistä se johtuu, että ihminen itse olettaa syntyvänsä kommentointitaidon kanssa, vaikka tietää syntyneensä jopa ilman lukutaitoa.

6000 merkkiä pitkä kirjallisuusessee on toki ihana kommentti, mutta kirjoittajana minulla on järisyttäviä uutisia kaikille, jotka eivät jaksa, ehdi, pysty tai halua kirjoittaa 6000 merkin kirjallisuusesseetä. Se uutinen on tämä: kahden lauseen tai vaikka kahden sanan sisältöön keskittyvä kommentti on ihan yhtä rakas. Moni taiteilija palaa lukemaan sen kerta toisensa jälkeen, vaikka sen oikeastaan osaisi jo ulkoa. Ei sen kommentin sisältöä tarvitsisi niin monesti tankata, mutta taitelija tankkaakin tunnetta. Se tunne on pitkäaikainen ilo: jes, joku katsoi, joku arvosti. Se tunne kestää paljon kauemmin kuin kommentin lukeminen tai edes kirjoittaminen, kauemmin kuin kuvan tutkiminen tai tekstin lukeminen. Joskus joku kommentti tarttuu mieleen ikuisiksi ajoiksi. Joskus taas kommenttia tutkitaan vähemmän aikaa, mutta silti se teki vastaanottajastaan iloisen.

Haasta siis itsesi: kirjoita tänään jollekulle yksi kommentti, ellet ole jo tyhjiin ammennettu. Kirjoita yksi sana, yksi lause, tai jos jaksat, kirjoita yksi kappale. Jos omalla nimellä kommentoiminen tuntuu kerta kaikkiaan liian jännittävältä, käytä vaikka toista nimimerkkiä tällä kertaa. Teet oman taiteilijasi päivästä mitä ihanimman tänään!

Palkitut hevoset 2023

 Mihinkäs sitä ihminen pääsee tavoistaan? Joka vuoden palkitut on lueteltava, vaikka niitä harrastukseni siirryttyä yhä enemmän Hopiavuoreen on aina vain vähemmän. :)

YLA:ssa palkitut 2023

Erkinheimon Metsämäyrä sai YLA2-palkinnon. Siinä se. Yksi hevonen ilmoitettu koko vuonna. Syy ei ole YLA:ssa. Vaikka olen joistain asioista yhä eri mieltä kuin YLA:n pisteytys, tämä on silti yhä lempilaatikseni. Sen ajatus hyvästä hevosesta vastaa eniten omaa ajatustani.

Metsämäyrä menee siinä.
Line © SheWolff/dA, muu mä

ERJL:ssa palkitut 2023

Ykkösiä: äsken esitelty Erkinheimon Metsämäyrä, Erkinheimon Waluigi, Erkinheimon Loppuvastus ja Ursula
Kakkosia: Erkinheimon Helluunen, Vanamo ja Honkahärkä

Näistä hevosista tosi moni vaatisi mainintaa erikseen, koska pidän näistä kovasti, mutta näytetään teille Honkahärkä. Sen nimi tarkoittaa oravaa ja se on niin juutinan tähden lutuisen näköinen!

Siinä päjöttää mun pikkuorava, ihana Honkahärkä! <3
Line © Marjahilla; muokattu. Muu mä.

KRJL:ssa palkitut 2023

Ykkösiä: äsken mainittu Erkinheimon Helluunen, aiemmin mainittuu Metsämäyrä, Erkinheimon Tarmo, Erkinheimon Koopa, poikansa Koopa Troopa ja Erkinheimon Siipisupi
Kolmonen: Metsäruusu

Metsäruusun kolmonen on vahinko. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että hevosellani on kolmonen (ja joillain onkin), kunhan se ansaitsee sen. No Metsäruusu ei ansaitse, vaan minä itse: jotenkin en ollutkaan päivittänyt sen kisakalenteria, vaikka luulin! No, ei hätä ole tämän näköinen. Metsäruusu on ilmoitettu jo tammikuun tilaisuuteen uusimaan.

Nostetaan esiin näistä hevosista vanhin tuttuni: Siipisupi. Sillä on ihana naama, ihana punainen väri ja ihana nimi! Ja kerrankin olen viitsinyt tehdä mielestäni tosi söpön taustan kuvaan. <3

Siipisupi vahtaa.
linet © Elisa, muu mä

KERJL:ssa palkitut 2023

Kaikki vanhoja tuttuja ja linkitetty aiemmin. Olimme oikein yhdessä tilaisuudessa mukana viime vuonna.

Erkinheimon Loppuvastus ja Erkinheimon Siipisupi saivat ykköset, Vanamo ja Honkahärkä kakkoset.

Ei jäänyt paljoa lapsille kerrottavaksi. :D 

 

VVJL:ssa palkitut 2023

Myös nämä palkinnot ovat samasta tilaisuudesta. Olen nukkunut aina onneni ohitse. No, ei haittaa.

Erkinheimon Koopa sai kakkosen. Sen luonteessa ei kerrota kuulemma erikseen valjakkoajosta. Se on totta, mutta tässä on uutinen: ei kerrota kenenkään muunkaan hevoseni luonteessa tai se on kuitattu jotenkin sivulauseessa. Ei haittaa, kakkosen ansaitsi, kun ei tosiaankaan kerrota, ja muutenkin.

Ykköset menivät sitten Erkinheimon Loppuvastukselle ja Super Mariolle. Tykkään Marion tylsästä luonteesta valtavasti. Virtuaalihevoselle ei tarpeeksi usein kirjoiteta tylsää luonnetta, niin se erottunee tylsyydellään.

Loppupohdinnat

Mietin, mitä tämä palkittujen lista kertoo harrastuksestani. Se kuvastaa ainakin muutamaa asiaa.
- En jaksa enää laatiksia samalla tavalla. Laatikset eivät ole muuttuneet huonommiksi, vaan minä erilaiseksi. Haen merkitystä tarinahepoista.
- Olen suomenhevoskasvattaja. Vannoin aina, etten ikinä olisi. Hyi, miten tylsä rotu oikeasti ja varsinkin virtuaalisesti. No kappas keppanaa: niillä on kivoimmat nimet, eikä virtuaalihevonen muuta oikeasti omistakaan kuin oman nimensä ja sukulaisten nimet. Oikeatkin suokit ovat jees, ja nyt, kun on aika etsiä heppaa, olen katsellut suuria suokkeja ja muhkuja kylmäverisiä.
- Aktiivinen kauteni on syksyllä ja alkutalvella. Olen tiennyt tämän vuosia, mutta en käsitä, miksi. Silloin ei ole sen enempää aikaa tai muitakaan resursseja kuin muutenkaan.
- Mulla on kivempia hevosia kuin ennen. Ennen kun ne saivat kaikki laatispalkinnot, rambotin ne hautaansa sillä siunaamalla. Nyt ne ovat niin kivoja, että suurin osa saa pitää henkensä. Tämä tuo jotain merkitystä laatisheppoihinkin omalla kohdallani.

Hevoset jonossa

Näistä on jotenkin kiva pitää tilastoa, vaikka tätä nykyä hevosten seisominen jonossa johtuukin tasan siitä, etten ilmoita niitä... SLA:n tilaisuuksiin pääsevät nyt vain tuomarit, ja se on poka niin hyvä motivaattori, että haluaisin tuomariksi. Ei vain ole aavistustakaan, että otetaanko sinne tuomareita enää sellaisiin kohtiin, jotka minua kiinnostelevat.

Laatis	2015	2016	2017	2018	2019	2020	2022	2023
YLA	53	63	45	40	17	43	17	22
SLA	3	4	10	2	3	0	0	30
ERJ	31	28	26	27	20	38	30	27
KRJ	39	36	44	68	39	32	30	26
KERJ	1	3	32	48	28	34	28	29
VVJ	0	0	0	24	16	20	22	22
WRJ	0	3	12	0	1	0	0	0
yhteensä	127	137	169	209	124	157	127	156

Etuuspisteiden nollaaminen: tehokas pelote

VRL on käyttänyt iät ajat etuuspisteitä, joilla määritellään, kuinka monta avointa kutsua harrastajalla voi olla kerrallaan kalenterissa. Se on varsin tehokas systeemi. Etenkin uutena kisanjärjestäjänä on hyvä pitää ensin yksi kisa, sitten viisi ja sitten muutaman kerran enintään 10 ennen kuin avoimia kilpailuita voi olla rajattomasti auki samaan aikaan. Minusta etuuspisteet ja niiden avulla hankittavat rajattomat avoimet kutsut ovat hyviä ideoita.

Etuuspistesysteemillä on kuitenkin toinen funktio: etuuspisteiden nollaus on rangaistus. Sekin on varsin tehokas systeemi nyt, kun se vuosia etuuspisteiden myöntämisen jälkeen on todella otettu käyttöön. Jos kilpailuiden tuloksia ei ilmoiteta ajoissa, etuuspisteet nollautuvat siitä lajista, jonka tulokset ovat myöhässä. Kätevää, eikö? Sehän vähentää tulosten myöhästymistä ja puuttumista ihan hirveän paljon, eikö??

Kyllä, se vähentää tulosten myöhästymistä omalta osaltani ihan nollaan prosenttiin asti. Joskus oli aika, kun järjestin satoja kisoja vuodessa. Niistä hetkistä on jo aikaa, ja viimeiset vuodet kisani ovat keskittyneet yksittäisiksi jättirutistuksiksi niihin hetkiin, kun todella tarvitsen tietyn lajin kilpailuita. Nyt, kun on todellinen uhka, että etuuspisteet nollataan nopeastikin (riippuu kalenterityöntekijöiden aktiivisuudesta), en järjestä enää lainkaan kilpailuita. En voi myöhästyä tuloksissa tällä tavalla. Kätevää! Kuten sanoin, tuloksistani 0% myöhästyy.

Ymmärrän hyvin, mitä etuuspisteiden nollaamisella ajetaan takaa, ja ajatus on järkevä. Se ei kuitenkaan toimi. Kaikenlainen virtuaalihevostelun hidastaminen ja vaikeuttaminen, kun harrastus on muutenkin kuolemassa, on huono ajatus. Ennen kuin etuuspisteiden nollausta oikeasti tehtiin, vain pieni osa kisoista sai tuloksensa kovin myöhässä tai jäi kokonaan tuloksetta. Nyt varmasti muutamat kisat saavat tuloksensa varmemmin ja nopeammin, mutta samalla jotkut varmasti lopettavat järjestämisen kokonaan joko suosiolla tai sitten etuuspisteiden nollauduttua. Minäkin lopetin, enkä ole missään asiassa uniikki. Nollaus on siis todella on tehokas pelote: pelote olla järjestämättä kisoja enää!

Koskaan ei saa kritisoida niin, ettei ole antaa omasta mielestään toimivampaa ideaa tilalle. Mitä sitten voitaisiin tehdä? Voitaisiin laskea etuuspisteitä myöhästymisestä niin, että kisajärjestäjä saisi yhdellä tai kahdella kymmenen tai kahdenkymmenen kisan ryppäällä etuuspisteet takaisin täyteen. Se olisi harmittava rangaistus, ja harmittaahan rangaistuksen kuuluukin. Se ei kuitenkaan ainakaan omalta kohdaltani lopettaisi kisanjärjestämistä kokonaan, ja vaikka etuuspisteitä joskus käytäisiin vaikka unohdukseni takia laskemassa, viitsisin jatkaa, koska en joutuisi aloittamaan nollasta yksittäisten ärsyttävien kutsujen kanssa.

Toisaalta tarvitseeko tilalle edes toimivampaa ideaa? Koen vain kovin mietoa ärsytystä, jos rypäs silloin ja toinen tällöin jää ilman tuloksia. Paljon enemmän ärsyttää tarinallisten, panostettujen kisojen tulosten ja palkintojen myöhästyminen tai kokonaan unohtuminen, eikä niitä tietenkään kukaan edes vahdi. Ja miksi vahtisi: aina tulee kuitenkin uusia kisoja, niin massakisoja kuin niitä tarinallisempiakin.

Huomaan, että minusta on tullut jonkin sortin virtuaaliheppa-anarkisti kasvettuani aikuiseksi. Etenkin kun harrastajista on pulaa, kannatan tätä nykyä kaikkien sellaisten sääntöjen purkamista, jotka eivät joko palvele minua ollenkaan tai joiden puuttuminen harmittaa minua vain vähän ja ilahduttaa joitakuita toisia. :)

Uusi suokkiperheeni

 Halusin vain poiketa näyttämään teille jotain, mistä olen kovin innoissani. No se tulee tässä.

Olipa kerran tamma. Sillä oli ihan mainio nimi, jonka olen odottanut jo pari vuotta saavani antaa jollekulle tuontihevoselleni. Sen nimi on nimittäin Satakielen Sotahuuto, ja jotenkin se on minusta ihan liikuttavan ihana nimi!

Line: Lynn

Se tamma tapasi orin, jonka nimi tuntui myös ihan sairaan hyvältä muutama vuosi takaperin, Herran vuonna 2020. Enää en ehkä ihan puhkea hurraamaan aina kun luen sen, mutta on sillä orillakin aikas mukava nimi. Sen nimi on Temppelileijona. Temppelileijona-parka on ollut vuoddesta 2020 ihan sairaan hirveän pääkuvan kanssa jumissa, mutta eilen jaksoin värittää sille nopsan rakenteen, josta tuli aika hauska, vaikka nopeus näkyykin. 

line: Tea

No mutta sitten, sitten tarina vasta paraneekin! Satakielen Sotahuudosta ja Temppelileijonasta tuli isi ja äiti. Pieni vauva oli tyttö, ja sen nimeksi tuli kaikista maailman hienoista nimistä (Satakielen Sotahuudon jälkeen) tokahienoin ikinä: Routapeippo!! Eikä siinä vielä kaikki! Olin niin äärettömän ahkera, että väritin tänään Routapeipollekin ihan oman kuvan!! Enkä edes hutiloitua pikakuvaa niin kuin isälleen, vaan ihan oikean!!

line: Tea

Siitä on nyt useampi vuosi, kun olen viitsinyt intoilla tavallisista kisahepoista. Ehkä tämä innostus johtuu enimmäkseen tuosta Satakielen Sotahuudosta. Rakastan sitä niin, että haluaisin siitä tarinahevosen, mutta en missään tapauksessa saa hankkia enempää hahmoja, eikä tamma sovi kenenkään nykyisen hahmoni tarinaan. Muutenkin kirjoittaminen on ollut pidemmän aikaa niiiiiiiiiiiin vaikeaa, ettei ikinä ennen ole takunnut näin kovasti. Näiden tekstittäminen sen sijaan tuntuu ihan kivalta. Ne ovat laatishevosia, joten kukaan ei niiden tekstejä kuitenkaan lue. Niille kirjoittaminen on kuin verryyttelyä ennen oikeaa urheilusuoritusta, eli Hopiavuoressa ryhdistäytymistä.

Palkitut 2022

 Laatuarvostelupalkittuja hevosia on yhä vähemmän ja vähemmän. Olen miettinyt jo muutaman vuoden, että miksi jatkaa laatuarvosteluiden parissa. Laatuarvostelupalkinto ei suinkaan kerro minulle hevosen hyvästä laadusta. Se on ennemminkin leima hevosen takapuoleen, että OK, valmis. Massakisaaminen on joskus kivaa ja muotoonlaitot ovat mukavaa nollausta, joten pidän laatishevosia kuitenkin toistaiseksi. Puuhaan niiden kanssa aina kun huvittaa. Tämän vuoden palkittujen määrästä näkee, että ihan joka kuukausi ei huvita. Se on ihan okei ja tosi hyvä asia. Virtuaalihevoset on monipuolinen harrastus, joka muuttuu vuosien varrella harrastajan mukana.

YLA:ssa palkitut 2022 (+ marraskuu 2021)

Fixing My Demon, Waluigi, Loppuvastus, Qiana Ring YLA1
Super Mario, Koopa, Siipisupi, Jassoo, Kornknarr, Koopa Troopa, Tarmo, Nuclear Pegasus, Toivo, Apache Moon, Pullagallup, Pöyröö, Helluunen, Vanamo YLA2
Ursula, Honkahärkä YLA3

Näistä palkituista mielenkiintoisin on Apache Moon, sillä se on ainoa tarinahevonen tällä kertaa. Apache Moon, eli Apassi, on Mikael Kontiokorven hevonen ja elää tällä hetkellä Orange Wood Ranchilla.

Toinen mielenkiintoinen hevonen on Nuclear Pegasus. Se on erikoisen näköinen kuten emänsä ja jaksaa inspiroida siitä syystä, että sen isä on yksi suosikkitarinahevosistani, itse Hopiavuoren Eetun Jussi. Nuclear Pegasus ei kuitenkaan ole tarinahevonen. 

ERJL:ssa palkitut 2022

Toivo, Siipisupi ERJ-I
Tarmo, Koopa ERJ-II
Koopa Troopa ERJ-III

Näistä hevosista, jotka palkittiin siis myös YLA:ssa, voisin nostaa esiin Siipisupin. Pidän sen kuvasta ja nimestä kovasti. Nimesin Siipisupin erään lastenkirjan mukaan, jota isä luki minulle, kun olin pieni. Siitä on niin valtavan kauan, etten enää muista tarkalleen, mitä kirjassa tapahtui. Tiedän, ettei kirja ollut suosikkejani, koska suosikkini muistan. Siipisupi on kuitenkin mielenkiintoinen nimi.

KRJL:ssa palkitut 2022

Toivo KRJ-I
Ursula, Honkahärkä KRJ-II
Vanamo, Pöyröö KRJ-III

Ursula on myös sellainen hevonen, jonka kuvasta ja nimestä tykkään. Ursula on nimetty tietenkin Disneyn Ursulan mukaan, ja hän oli mielessä myös Ursulan kuvaa suunnitellessani. Aluksi ajattelin piirtää itse ja puettaa Ursulani jonkin sortin violetteihin lonkeroihin. Laatishevosten maailma ei kuitenkaan tue itse piirtämään opettelua niin paljoa, että viitsisin käyttää siihen aikaani.

KERJL:ssa palkitut 2022

Super Mario, Koopa Troopa, Pepper Imp KERJ-I
Koopa KERJ-II

Pepper Imp on ihan mahtava hevonen. Siis siinä mielessä, että se on oikein monumentti sille, mikä kaikki laatishevosissa on minun mielestä tällä hetkellä pielessä. Miksi kisata kisaamisen takia? Miksi kirjoittaa tekstejä, joita yksikään elävä ihminen ei lue, paitsi laatiksen tekstituomarit? Muutama vuosi sitten tämä oli virtuaalihevosteluni tarkoitus. Voi olla, että se on vielä joskus, mutta juuri nyt ei ole. Samalla olen kierosti ylpeä Pepper Impistä ja sen suvusta!

VVJL:ssa palkitut 2022

Skitsahdus, Juukelis Puukelis VVJ-II

Tuntuu kuin Skitsahdus olisi tullut minulle noin miljardi vuotta sitten, vaikka ei siitä edes kauaa ole oikeasti. Sillä vain meni tosi kauan hommata itselleen laatispalkinnot, koska jonoa on ja aina motia ei. Se oli hyvä heppa, mutta kaiken saavuttaneet EVM-sukuiset palaavat maaksi, sillä maasta he ovat tulleet.

Esittelyssä (ja TJ) tarinaori Apache Moon

 Mikael Kontiokorpi haluaa olla syvänmenensukeltaja. Sitä varten pitää harjoitella. Hän ei halua enää olla syvänmerensukeltaja. Hän haluaa olla sittenkin Englannin kuningatar. Ikävä kyllä Englannissa on jo kuningatar. Lisäksi Englannin kuningattaren tulee olla ihan toista sukupuolta kuin Mikael Kontiokorpi ja olla vieläpä syntynyt oikeaan sukuun. Mikaelilla olisi toki sellainen  vaihtoehto, että hän menisi naimisiin jonkun tulevan kuninkaan kanssa, mutta se vaikuttaa pitkäveteiseltä, eikä Mikael ole homoseksuaali. Hän päättää mennä naimisiin Helenan kanssa, mutta se päättyykin jo kihlajaisvaiheessa. Mikael huomaa rakastaneensa Helenan hevosta enemmän kuin Helenaa, ja niin Mikaelinkin on saatava oma hevonen. Omaa hevostahan on turvallista pitää jossain osaavalla ratsastuskoululla? Niin juuri Mikael tekee! Hän varmasti ostaa myös jonkin vanhan opetusmestarin samaiselta ratsastuskoululta ensihevosekseen, eikö niin?

Väärin!

Kun Mikael näkee Apache Moonin, hänen on saatava se. Ihan sama, että se on pikkasen pitkän lentomatkan päässä, oripuolinen ja, tuota noin, preerialta pyydystetty mustangi. Se on saatava. Valitettavasti Apache Moonin hankkiminen ei ole samalla tavalla mahdotonta kuin Englannin kuningattareksi ryhtyminen, eikä samalla tavalla pitkäveteistä kuin syvänmerensukelluksen opetteleminen. Siksi Apache Moon törröttää vain joidenkin kuukausien päästä Hallavan ratsastuskoulun pihassa Mikael Kontiokorpi riimunarun toisessa päässä ulkoisesti hämmentyneen näköisenä (niin kuin aina), mutta sisäisesti kuplien onnesta (niin kuin melkein aina).

Apache Moon

Apache Moon eli "Apassi" on 2013 syntynyt mustangiori. Se on evm-sukuinen.

Apassi on tällä hetkellä Mikael Kontiokorven lännenratsu. Se on kunnostautunut WRJ:n vauhdikkaammissa ja ketteryyttä vaativissa lajeissa, kuten suosikissaan barrel racingissa sekä pole bendingissä. Se on porrastetuissa maksimitasolla.

Ennen kaikkea Apassi on kuitenkin tarinahevonen, jolla on pitkä tarina takanaan ja myös edessään. Tällä hetkellä se kyyditsee holtitonta isäntäänsä uskollisesti läpi Kanadan länsirannikon metsien ja mantujen tukikohtanaan Orange Wood Ranch. Sitä ennen se on tarponut Suomen kesässä ja talvessa kaitsien omaa Mikaeliaan. Edes (varsinkaan) Mikael ei tiedä, mihin seuraavaksi päätyy kera uskollisen ratsunsa. Onneksi Apassi ei ota moisesta turhaa stressiä. Kunhan se saa pidettyä isäntänsä hengissä, kyllä se uusi päivä seikkailuineen sieltä stressaamattakin koittaa.

Oresaman & Hopiavuoren radiohiljaisuus

 Olen kertonut tähän mennessä ainoastaan Hopiavuoren foorumin rekisteröityneille avoimella puolella, miksi olen ollut niin hiljaa harrastuksen parissa oikeastaan koko talven. Nyt olen kerännyt sen verran voimia, että voin kertoa myös täällä.

Olen työnarkomaani, yliempaattinen, perfektionisti, ylityöllistetty opettaja ja annan liian helposti anteeksi muille vaikka en ikinä itselleni. Viime joulun aikoihin asti jaksoin painaa töissä ja jaksoin pitää Hopiavuoren sellaisena kuin haluan sen olevan (ja Hopiavuori ei muuten ole pienitöinen). Sitten mäiskähdin oikein kunnon mahapläiskällä todellisuuteen: nyt ei enää pysty venyä, ei jaksa enää, ei onnistu yhtään mikään (edes lepääminen).

Sain lapun, jossa luki, että minulla on masennus ja ahdistuneisuushäiriö, ja samalla tuli piiiiiiiiitkä saikku ja lääkkeet. Meni aika kauan, että pääsin sen verran elämään kiinni, että ruokakaupassa käyminen ei väsyttänyt niin, että nukuin koko loppupäivän.

Nyt olen taas periaatteessa työkuntoinen (ja jo hyvän aikaa töissä ollutkin), mutta vieläkään ei suju niin kuin ennen. Kun töistä on selviydytty, jaksan olla koirien kanssa, mutta en keskittyä kunnolla mihinkään oleelliseen. Olen virtuaalihevostellut sen verran, että olen ilmoitellut hevosia laatiksiin ja tuomaroinut. Välillä koen siitä huonoa omatuntoa, koska Hopiavuoren hevostallilla ansaitaan parempaa. Usein on itsellä suunnaton ikävä Hopiavuoreen, mutta kun avaan tiedoston, sinne ei tule tekstiä sitten millään. En ole ikinä ollut näin kauaa kirjoittamatta! Tämä on ainoa teksti, jonka olen saanut tehtyä aikoihin!

Hiljaisuus jatkuu yhä. Teen sen, minkä jaksan, enkä yhtään enempää, vaikka mieli tekisi koko ajan. :) Perfektionisti ja työnarkomaani eivät ole kuolleet minusta. :D

Mielenterveydestä on vielä sanottava se, että ainakaan minulla ei ollut aavistustakaan, millaista se on, kun ei oikeasti vain jaksa ja pysty enää. Luulin sen maalaisjärjellä ymmärtäväni, mutta ei sitä voinut kuvitella etukäteen. Olen saanut olla tässä mielessä terve koko elämäni ajan, ja huh huh, onneksi! Joulun maissa velloin niin pelottavissa ajatuksissa, että voi kun en enää ikinä joutuisi sellaiseen paikkaan päässäni.

Loppuvuoden palkitut 2021

 YLA:ssa palkitut loppuvuonna 2021

Ykköspalkinnoilla palkittiin YLA:ssa heinäkuusta joulukuuhun Toxic Fox,  Vohvelieläin, Get Schwifty, Abraham, Kuuralehdon Artturo, Kettupolun Kiirus, Pepper Imp, Fixing My Demon,

Kakkospalkinnolla on palkittu Queen's Never Late ja Super Mario.

Qiana Ring joutuu uusimaan kolmospalkintonsa jos joskus on tilaa ilmoittaa se, sillä en havainnut, että YLA alkoi marraskuussa vaatia sijoitusten laskemista.

YLA:ssa tällä kertaa palkitut hevoset ovat melko vanhaa kantaa. Harrastan nykyään niin hitaasti, että itse pidän toki Vohvelieläintä ja Pepper Impiä ihan upouusina, sillä ne ovat niin tuoreita, että muistan, mitä mietin keksiessäni niiden nimet ja kirjoittaessani niiden luonteet.

Erityisesti Vohvelieläin on minulle rakas. Siinä näkyy kasvatustyötäni, ja se on tärkeä linkki sukutauluissa. Sen lisäksi se on myös piirretty, eli olen käyttänyt siihen enemmän aikaa ja vaivaa kuin valokuvalliseen hevoseen. (Näin käy minun harrastuksessani: se ei tarkoita, etteikö joku toinen panostaisi valokuvalliseen yhtä lailla tai enemmän!) Nimikin on mielestäni kiva ja onnistunut! Vohvelieläin onkin jo valmis virtuaalihevonen, mutta en malta luopua siitä. 

Vohvelieläin (line Tea, muu mä)

Fixing My Demon on mielestäni myös hauska heppa. Sen nimi ei ole yhtä kiva kuin Vohvelieläimen, mutta kuva on, ja Yorccan vaatimattomamman kasvatustyön kontekstissa Demo on myös onnistunut kasvatti. Se myös inspiroi minua tekemään juttuja kanssaan, vaikka laatishevonen enää harvoin inspiroi tekemään muuta kuin kasvattamaan ja keksimään nimiä.

Super Mario on osa Erkinheimon Uusia Tuulia, eli uutta Nintendo-linjaa. Koko Nintendo-linja on tosi kiva, mutta koska en ole vielä puuhannut sen parissa yhtä kauaa kuin esimerkiksi Vohvelieläimen sukulaisten parissa, en rakasta linjaa vielä yhtä paljon kuin vanhempia. 

SLA:ssa palkitut loppuvuonna 2021

SLA:ssa on käyty koko vuosi tosi harvakseen, joten montaa palkittua ei ole. Aiemmin esitellyt Vohvelieläin ja Kettupolun Kiirus hakivat ykköset samasta tilaisuudesta. Toisessa tilaisuudessa käytiin poikaan voimin hakemassa ykköset, kun Esi-Isä ja Kuuralehdon Artturo pyörähtivät näytillä.

ERJL:ssa palkitut loppuvuonna 2021

Myös ERJL on ollut vähällä käytöllä. Vain Super Mario ja Pullagallup kävivät hakemassa ykköset.

Pullagallup (kuva © VRL-03840)

Pullagallup on mielestäni ihana hevonen. Se on niin soma, söpö, pikku nisupulla! Sen nimi on ihana, ja sen takia sen aikoinaan ostinkin. Haluan, että sen varsojen nimet ovat samanlaisia kuin sen oma nimi: sama teksti, luki sen sitten oikein- tai väärinpäin. Seuraavan varsan (tai jopa lapsenlapsen) nimi on jo suunniteltu, mutta puoliso on oltava täydellinen!

KRJL:ssa palkitut loppuvuonna 2021

Ykkösiä hakivat Super Mario, ikivanha G-Force sekä Waluigi.

 Waluigi (kuva © Narien vapaat)

Waluigi on Super Marion yhteydessä mainitsemaani Nintendo-linjaa. Linjansa edustajana se on onnistunut ja kiva heppa, mutta tykkään siitä myös nimenä ja persoonana. Luigi on tällä hetkellä Nintendo-linjan suosikkini, mutta se johtuu varmaan suurimmaksi osaksi siitä, että olen puuhannut sen kanssa oreista eniten. Luigi on myös periaatteessa valmis, kunhan pääsisi laatiksiin asti.

KERJL:ssa palkitut loppuvuonna 2021

Ykkösiä hakivat Ton-Tongue Toffee, Kornknarr ja Kuhdon Jassoo.
Kakkoset saivat Qiana Ring ja Horcrux.

VVJL:ssa palkitut loppuvuonna 2021

Esi-Isä ja Jeskamandeera hakivat ykköspalkinnot. Ei voi kovin lihavaksi sanoa loppuvuoden palkintosaalista myöskään VVJL:ssa.