Jos virtuaalimaailmasta pitää valita yksi asia, jota inhoan, se on sukuselvitykset kaikissa muodoissaan. Sukuselvityksillä tarkoitan tietenkin evm-sukuisten keksityistä sukulaisista kirjoitettua tekstiä, enkä esim. pitkäsukuisten laajennettua sukutaulua. Inhoan sukuselvitysten kirjoittamista, lukemista, näkemistä, olemassaoloa, koko tekstilajia nykyisellään. Olen kirjoittanut tänään yhden kolmipolvisen sukuselvityksen miettien, miksi tätä teen, enkä keksi syytä toiminnalleni enää.
Sukuselvitys laatiksissa
Sukuselvitys ideana ei ole tympeä. Sehän on teksti, jonka pitäisi sisältää minikertomuksia hevosen historiasta sen sukulaisten kautta. Olisi tosi mielenkiintoista lukea esimerkiksi oman oikean koiran sukuselvitys tai tehdä se itse kasvattajia haastatellen. Samalla tavalla olisi kivaa lukea uskottavaa sukuselvitystä keksitystä mielenkiintoisesta hevosesta. Miksi ei olisi? Rakastan tarinoita!
Sukuselvitykset kuitenkin kirjoitetaan useimmiten laatiksia ajatellen, eikä laatiksissa arvioida sukuselvityksiä siltä kannalta, kuin niitä itse arvostaisin. Olen ollut haukkana paikalla kärkkymässä silloin harvoin, kun joku tuomari on tarjonnut perusteluita antamilleen sukupisteille syystä tai toisesta, ja olen huomannut jotain aika huolestuttavaa: ihan liian usen sukuselvityksestä saa pisteitä vain, jos se on tehty tietyn äärimmäisen tarkan kaavan mukaan. Jokaisesta suvun hevosesta täytyy kertoa samat asiat. Jos niiden lisäksi kertoo muita asioita, pisteet vähenevät, sillä sukuselvitys sisältää epäolennaisuuksia. Tätä ei ole taidettu kirjoittaa auki missään laatiksien sivuilla, mutta silti näyttää siltä, että laatiskansa tiedostaa asian jollain tasolla. Osa tuomareista ottaa yhden pisteen pois, kun isänemänisän säkäkorkeutta ei ole mainittu, toisen kun emänemän kuolinikä tai -tapa ei ole tekstissä ja kolme pistettä lisää kun laajennetussa sukutaulussa näkyviä värejä ei ole mainittu emänemänemän, isänisänemän ja isän kohdalla. Laatiksissa lasketaan onnistumisien sijaan virheitä: pisteitä on helppo menettää. (Esim. YLA:n luonnetuomarointi on juuri päinvastaista. Pisteitä ei voi "menettää", vaan niitä annetaan, kun löydetään onnistumisia.)
Oikeita sukuselvityksiä oikeille eläimille tehtäisiin rekisterien, arkistojen, kilpapöytäkirjojen, kasvattajien ja vaikka päiväkirjojen perusteella. Silloin osa tiedosta väistämättä katoaisi. Virtuaalihevosten tietoja ei saa kadottaa. Joka ainoalta sukulaiselta tiedetään nimen, sukupuolen ja rodun tai kantakirjan lisäksi tarkat koulutustasot, kilpailutiedot, saavutetut palkinnot, muut käyttötarkoitukset, jälkeläisten määrä ja laatu, luonne, yleinen elämänkaari, kuolintapa ja terveystiedot. Tietenkin ne tiedetään, koska ne keksitään itse. Ongelma onkin se, että jokaisesta hevosesta jokainen asia täytyy luetella, jotta saisi ne laatispisteet. Sillä lailla tehdään yksinkertaisesti tylsä teksti. Luovilla ratkaisuilla saa aikaan kiinnostavampaa tekstiä ja huonommat pisteet.
Sukuselvitys virtuaalihevosjalostuksessa
On ihan varmasti kasvattajia, joita keksitty sukuselvitys kiinnostaa heidän valitessaan vaikka tammalleen oria. Meitä on moneen junaan. En ole haastatellut kaikkia virtuaaliharrastajia, mutta tuntumani mielipiteidenvaihdon ja keskustelujen seuraamisen perusteella on, että suurinta osaa ei kiinnosta. Ainoa asia, joka oikeasti kiinnostaa, on se, saako sukuselvityksen kopioida varsalle mukaan, ettei joudu kirjoittamaan sitä itse.
Sukuselvityksellä ei ole siis kovin monelle jalostuksellista arvoa. Silti niitä kirjoitetaan. Virtuaalihevonen ei oikeasti edes peri suvultaan mitään muuta kuin sukutaulun, eli nimet. Jotkut haluavat periyttää värejä ja säkäkorkeuksia, jotkut myös koulutustasoja sun muuta, mutta se on kaikki vapaaehtoista ja tieto näistä asioista menisi kyllä sukuselvitystä pienempään tilaan, esimerkiksi laajennettuun sukutauluun. Sellainen monella onkin sukuselvityksen ohella. Sukuselvitys ei siis vaikuttane jalostukseen juuri lainkaan.
Sukuselvitys sivujen koristeena
Mihin sukuselvitystä sitten tarvitaan? Miksi laatiksissa se halutaan? Miksi sukuselvitys mittaa osaltaan hevosen hyvyyttä?
Minulla on uutisia, jotka itseltäni meni monta vuotta ymmärtää: laatiksissa ei oikeasti mitata hevosen hyvyyttä. Laatiksissa mitataan sitä, kuinka paljon työtunteja on käytetty hevoseen. Evm-sukuisella niitä työtunteja ei mene vanhempien sivuttamiseen ja kilpailuttamiseen, joten työtunnit mitataan sillä, että on sanoja peräkkäin keksityn sukutaulun alla. Suvunkin osalta työtunnit pitää laatiksissa mitata jollain. Ratkaisuksi on ehdotettu, että evm-sukuiset eivät saisi ollenkaan pisteitä suvustaan. Se taas ei kannustaisi tekemään tuontihevosia, jolloin hevosten kasvattaminen olisi vähän niin kuin sitten siinä. Minun ratkaisuni olisi muuttaa lisäpisteet oikeasti lisäpisteiksi: ykköspalkinnon voi saavuttaa ilman lisäpisteitä, "täydet pisteet" voi saavuttaa ilman lisäpisteitä. Lisäpisteillä pystyisi kuitenkin kompensoimaan vaikka kokonaan jonkin osa-alueen, joka ei kuitenkaan ole arvioitavan lajin kisat. Silloin lisäpisteitä pitäisi tietenkin antaa enemmän muista teksteistä ja muutenkin muokata järkevämmiksi ja motivoivammiksi historiallisesta asustaan.
Kun joskus ht.netin aikoina raakuin, miten sukuselvityksiä ei saisi vaatia, ajatus herätti kuitenkin vastustusta ihan muusta kuin laatisten näkökulmasta. Yksi yllättävän yleinen vasta-argumentti oli se, että ilman sukuselvitystä sivu näyttää tyhjältä. Virtuaalihevosen ilmeisesti pitää olla romaani, ja lisäksi jokaisen hevosen pitää olla samanlainen romaani menestyäkseen. Huomauttaisin kuitenkin, että vaikka sukuselvityspakosta luovuttaisiin laatiksissa ja tilalle keksittäisiin jokin muu kannustava systeemi, se ei estäisi sukuselvitysten kirjoittamista, jos ilman niitä sivu näyttää jonkun mielestä tyhjältä. Se ei estäisi edes sukuselvityksen pisteyttämistä lisäpisteissä muiden tekstien ohella, kunhan pisteitä olisi mahdollisuus ainoastaan saada eikä "menettää" niin kuin nyt. Sen sijaan sukuselvityspakosta luopuminen antaisi lisää vapautta valita, minkä tekstilajin tekstejä kirjoittaja haluaa tuottaa hevosestaan. Vapaus puolestaan ei ole keneltäkään pois, jos vaatimustason saa pidettyä kaikille samana -- ja sekös on helppoa, jos pelkistä sanamääristä kuitenkin puhutaan.
4 kommenttia:
Tunnustan, että olen tosiaan ihan pihalla tästä laatis-skenestä kaikkinensa, mutta enpähän tätäkään asiaa tiennyt. Silloin josks harvoin kun olen jonkun laatispalkitun/sinne menevän hevosen sukuselvitystä lueskellut, olen kyllä huomannut että ovatpa kaavamaisia ja tylsiä. Syynä tähän olen pitänyt kenties sitä, että hevosten omistajat nyt ovat niin nääntyneitä ylenmääräiseen tekstien kirjoittamiseen, että sukuselvityksessä he sitten menevät mistä aita on matalin ja tekevät vain sen, mitä minimissään pisteisiin tarvitaan, koska eivät jaksa enää panostaa yhtään enempää.
Mutta että pisteet vähenevät, jos kirjoittaa jotakin "epäolennaista"? Sano, että puijaat nyt meitä laatis-idiootteja? Eihän noin voi tehdä?
Lisäksi olen kuvitellut olevani hyvinkin joustava harrastaja kun olen tarjoutunut tarvittaessa kirjoittamaan jonkin hevosen EVM-sukulaisista sukuselvitystä. Nehän ovat olleet laatisten näkökulmasta ihan vääränlaisia ja vahingollisia, kun en minä ole tiennyt että ne pitäisi olla kaikki samalla kaavalla tehtyjä. Niin kuin vaikkapa Lännen Lokarin sukuselvitys, tai "sukuselvitys". Tuollako ei olisi pisteitä herunut? Ja minä kuvittelin, että ihmiset haluaisivat noita jopa joskus kopioida jälkeläisten sivuille. Hah hah.
No, tulipahan taas vain selvemmäksi mielipiteeni laatuarvosteluista...
Olen itse pohtinut sukuselvityksen tarpeellisuutta oikeastaan lähes joka kerta, kun joudun sellaista kirjoittamaan. Sukuselvitykset ovat teksteistä ehdottomasti inhokkini! Luonteen, valmennusten ja päiväkirjamerkintöjen kirjoittamiseen on laatuarvosteluissa jätetty melko paljon tilaa luovuudelle, mutta sen sijaan sukuselvityksen vaaditaan olevan kaavamainen ja tietyt asiat pitäisi kertoa jokaisesta kuudesta hevosesta (jos riittää sukuselvitys kahdesta polvesta), mikä tekee tekstistä toivottoman tylsän - juuri kuten itsekin kirjoitit.
S.,
En ole itse sukuselvitystuomari juuri tekstilajia kohtaan tuntemani inhon vuoksi. En aio lukea niitä milloinkaan, ellei ole pakko. En siis tiedä, miten nämä tuomarit koulutetaan tehtäviin ja väitteeni perustuvatkin ainoastaan keskusteluihin joidenkin (nykyisten ja entisten) tuomarien kanssa, sekä perusteisiin, jotka tuomari ovat pyydettäessä pisteytyksestään kirjoittaneet ja jotka on sitten näytetty minullekin asiaa tutkiessani. En voi siis sanoa, että kaikki sukuselvitystuomarit järjestelmällisesti ottavat pisteen pois aina, kun yksi kaavamaisista tiedoista puuttuu, tai kun jotain mielenkiintoista on lisätty. Aika moni (eli kaikki, joiden kanssa olen jutellut ja kaikki, joiden muille harrastajille antamia perusteluja olen lukenut) näin kuitenkin tekee. Näiden keskustelujen ja perustelujen perusteella Lännen Lokarin sukuselvitys olisi todennäköisesti siis vain muutaman pisteen arvoinen siitä huolimatta, että se on kaavamaisia sukuselvityksiä miellyttävämpi lukea.
*
Tähän tekstiin olisi pitänyt kirjoittaa myös siitä, miten kaikkien evm-sukuisten hevosten on oltava hyvin samanlaisia laatiksissa. On vain pari elämänuraa joista valita, ja luonteenpiirteitä vielä vähemmän. Se ei kuitenkaan tappane luovuutta ihan yhtä tehokkaasti kuin tämä negatiivinen, virheitä etsivä ja pisteitä vähentävä arvostelutapa. :)
Onneksi tämä kaikki on vain leikkiä. Joskus kauan sitten minullekin tuli paha mieli, kun tuomari kirjoitti sanalliseen arvosteluun mielestäni tosi hienosta sukuselvityksestä, että se sisältää epäolennaisuuksia. Nyt kommentista osaisi jo lukea, että sukuselvitys lienee siis jonkun muunkin kuin minun mielestäni edes vähän kiinnostava. :D
Mä rakastan ja inhoan sukuselvitysten tekoa. Tykkään kamalasti hevosten luomisesta ylipäänsä: nimien, luonteiden ja ulkonäköjen keksimisestä. Tavallaan EVM-sukulaisista kirjoittelu ei poikkea uuden virtuaalihepan luomisesta muuten kuin että se tupsautetaan vaan yhden kappaleen mittaiseksi tekstihepaksi eikä koodata kokonaiseksi sivuksi. Mulle se suvun miettiminen on myös osa tuontihevosen tekemistä ylipäänsä: jo uutta heppaa tehdessäni mietin, millainen se on sukuunsa nähden ja mitä se on suvustaan saanut. Vaatimattomasta suvusta ponnistava supertähti? Äkäisten sukulinjojen lauhkea lammas? Supersuvun vaatimaton vesa? Vai saatiinko kerrankin tasan sitä mitä tilattiin: huippusuvusta huippuhevonen?
KUITENKIN: en usko kenenkään koskaan lukevan sukuselvitystekstejäni, paitsi joskus jonkun tuomariraukan, joka on hommaan puolipakotettu. Suoraan sanottuna en itsekään lue muiden sukuselvitystekstejä, silmäilen vain joskus poimiakseni inspiraatiota suvusta polveutuvaan hevoseen ja sen käyttäytymiseen. Siksi tuntuu joskus vähän yhdentekevältä edes yrittää keksiä niistä sukulaisista kivoja.
Haluaisin kirjoittaa sukuselvityksiä eri tavoilla, mutta kun ne on jo lähtökohtaisesti tekstejä, joita tuskin koskaan luetaan muussa kuin pisteytystarkoituksessa, aina ne ajautuvat kaavaan. Olisi kiva tehdä tarina siitä, kuinka hepan omistaja yritti selvitellä sen sukutaustoja ja siellä täällä selvittely tyssäsi kuin seinään ja jostain puolestaan paljastui jotakin tosi omituista, tai kasvatin kohdalla kirjoitella virtuaaliharrastajan näkökulmasta miksi ko. virtuaalihevoset on yhdistelty yhdeksi suvuksi. Toistaiseksi on jäänyt nämä jutut tekemättä, mikä sekin on vähän hassua, kun käytän laatiksissa vaan murto-osan hevosista ja niiden sivujen sisältö saisi niinollen olla ihan mitä tahansa muuta kuin kaavaa :D
Lähetä kommentti