20190320

Hopiavuoren hevostalli on vihdoin avattu!

Hyvät naiset ja herrat ja kaikki muut. Haluaisin esitellä teille jotain.

Hopiavuoren hevostallin 

Hopiavuoren hevostalli on turvapaikka ja luonnollinen asuinympäristö kaikille sellaisille kuin minä, koska minunlaisiani täytyy olla muitakin. Tämä on paikka, jossa saa tuottaa tekstiä ja kuvaa niin paljon ja maanisesti kuin kerkiää, ja lepäillä sitten vähemmän maaniset kautensa rauhassa. Ei haittaa, vaikka hakkaisi näppäimistöään monta kertaa päivässä. Ei ole mitään väliä, liittyvätkö tarinat edes hevosiin: on meillä spin off -päiväkirjakin. Rakastan ihmissuhdedraamaa, kriiseilyä ja hevosetonta arkeakin. En ikinä väsy lukemaan ja kommentoimaan. Ikinä. Ei haittaa, vaikka kirjoittaisi toisen tarinasta syväluotaavan henkilöanalyysin. Sellaisia on ihana saada. Sekään ei haittaa, jos lukee jonkun tarinan ja siitä tulee hyvä mieli, eikä oikein tiedä, mitä sanoisi. Saa nimittäin jättää sellaisenkin kommentin, jossa lukee, että tästä tarinasta tuli hyvä mieli.

Silläkään ei ole väliä, jos ei osaa piirtää rakennuksia perspektiivissä
niin kuin minä en osaa. Koska kyllä tällainenkin kuva
välittää tunnelman aivan hyvin, vaikka talli on vinon näköinen!
Sitä paitsi näitäkin vääntäessään kehittyy koko ajan!

Minua jännitti oikeasti tehdä Hopiavuoren esittelytopa Keskustaan. En ole ikinä ennen esitellyt mitään. Pahin pelkoni oli, ettei kukaan sano mitään. En olisi ottanut nokkiini edes siitä niin kovin, jos joku olisi sanonut, että paska talli. Onneksi kukaan ei kuitenkaan sanonut sitä, eikä topassa ollut edes ihan kaikuvan hiljaista. Olen ollut esittelytopan ekoista kommenteista asti paremmalla tuulella kuin aikoihin.

Olen haaveillut Hopiavuoresta vuosia, mutta onneksi sain sen julkisuuteen vasta nyt. Ihan vielä pari vuotta sitten olisin suhtautunut tähän kaikkeen lapsellisesti ja hampaat irvessä. Mähän saan tämän menestymään, vaikka mun pitäisi tehdä mitä olisin ajatellut, ja niin siitä tarinoinnista olisi mennyt ilo. Olen vähän kasvanut siitä. Olen tajunnut, ettei Hopiavuoren niinsanotulla menestyksellä ole merkitystä. Se on minun tarinani, ja rakastan sitä. Minä kuitenkin vain tiedän, että on myös muita, joilla on tarina kerrottavanaan. Silloin tästä tallista tulee heidänkin tarinansa, ja se on yhtä paljon kaikkien muiden kuin minunkin. Minä vain jouduin käynnistämään sen, muuta eroa ei ole.

Ei ole suurempaa tuskaa kuin pitää kertomatonta tarinaa sisällään. Jos sinulla on sellainen, piipahda Hopiavuoressa. Siellä sinua osataan auttaa. Ihan totta.

Ei kommentteja: