Oresaman helmikuun talli, 020311
Helmikuussa vietin enemmän aikaa Mêl Serenissä, kuin omissa talleissani. Se on ymmärrettävää, koska kirjoittelen siellä tarinoita, olen kirjoitellut jo pari vuotta - mutta joskus minun täytyi tämäkin talli valita kaikkien muiden joukosta juuri siksi paikaksi, jossa itse tahdon olla. Siksi se ansaitsee saamansa mainoksen tässä pienessä blogissa.

Miksi minä aikoinani valitsin juuri tämän? Kiinnitin ylipäätään huomiota koko paikkaan siksi, että omistaja on tosi kiinnostunut tallinsa asioista itse: hän jaksoi foorumilla esitellä paikkaa pitkästi ja kattavasti, kun muut lähettivät max kahden lauseen viestejä. Samanlaista aktiivisuutta näkyy muutenkin: Mêl Serenissä ei kaikki toiminta räjähdä sillä ensimmäisellä viikolla niin, että koko ajan löytyy jotain, vaan nica on tavattoman pitkäjänteinen, suunnitteleva ja harkitseva tallinomistaja. Asiat on suunniteltu ennen kuin ne toteutetaan, ja juuri siksi luulen Mêl Serenin pysyvän kauan toiminnassa.

Ulkoasu on vaihdettu aika hiljattain, ja täytyy sanoa, että uusi on aivan ihana. Vanha oli hieman tunkkainen, mutta muutos on niin pieni ja hienovarainen, että talli näyttää vieläkin käytännössä ihan samalta, kuin silloin, kun meikäläinen sen ensimmäisen kerran näki.

Hevosia on monenlaisia, ja koska tarinoin niistä, tunnen ne kaikki. Maya LIN oli ensimmäinen projektini, silloin kovin nuori, mutta aina kiltti ja reipas. Asderte Prektig on minun (hahmoni) suosikki, vaikka yleensä suorastaan inhoan kaikkia ponikokoisia kaviokkaita. Kearney's Anakin herättää kunnioitusta, koska esiintyy varsinkin henkilökunnan Jessen tarinoissa aina todella mahtavana ja suurena hevosena. ML Zamiro on tuon Jessen oma hevonen.

Keksitty henkilökunta ja tallin omistaja ovat mitä inspiroivimmat. Suosikkini on tottakai Jesse (ellei Reitaa - minua oteta huomioon), koska käytän häntä eniten tarinoissani. Jesse on käytännössä Reitan bestis, ja luonteenlaadultaan hieman samaan suuntaan, ainakin mitä tulee tallitöistä lintsaamiseen. Tyleristä sen sijaan en pidä, vaikka hahmo onkin kiinnostava, ja tämäkin johtuu siitä, että tarinoissa Reita ja Tyler ovat inhonneet toisiaan ensimmäisestä päivästä lähtien.

Muutenkin esittelystä löytyy infoa ihan tarpeeksi, mutta ei liikaa, ja etsimänsä löytää melko helposti. Foorumi on kuitenkin käytännössä se The Paikka, jossa on ihan kaikki. Ennen viekuteltiin, tallikirjailtiin ja selailtiin tallin sivuja. Nykyään suurin osa aikani menee foorumilla. Se ei ole huono juttu: siellä pystyy kunnolla keskustelemaan jne, ja Mêl Serenissä käyvistä ihmisistä ovan ihania ainakin ne, joiden kanssa olen ehtinyt juttelemaan.

Vaikka nykymaailmassa kuvat saa kinuttua muuten ihan mistä tahansa, nica piirtää tosi paljon itse. Ja katsokaa nyt niitä hevosia - ei tule yhtäkkiä mieleen toista, jolla on yhtä hienot kuvat, kuin esimerkiksi Kearney's Anakinilla.