Esittelyssä: voimakaksikko!!

Haluan esitellä teille kaksi virtuaalihevosta, joista on tullut minulle tärkeitä. Olette tavanneet niistä toisen jo aiemmin tämän blogin kautta, mutta nyt on aika tuoda poika uudelleen esiin. Saanko esitellä:

 

Erkinheimon Muskettianubis

© Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä

Haluaisin näyttää teille Antin sukua. Moni pitkän linjan suokkikasvattaja pyörittelisi silmiään nyt, mutta minusta Antin suku on upea. Olen tehnyt sen ihan omin pikku kätösin ja hellinyt jokaista yksilöä. Rakastan niiden kaikkien nimiä ja nimihän on minusta virtuaalihevosen tärkein ja oleellisin osa. Nyt sukulaiset ovat ns. laatisvalmiita ja alkavat saada palkintojakin.

Olen ostanut muilta kasvattajilta (etenkin Mörkövaarasta) suokkeja, joilla on omaan silmääni yhtä hieno (ja yhtä palkittu) suku. Siihen on kuitenkin aina vain joku muu panostanut. Olen katsellut kateellisina tuollaisia sukuja ja nyt minulla on sellainen ihan kokonaan itselläni. Olen tosi ylpeä! Eikä Antti siis tietenkään ole sukunsa viimeinen vesa, minä kun en "kasvata lyhytsukuisia" eli tallaa
paikallani. Upea suku jatkuu niin kauan kuin minä harrastan virtuaaliheppoja!



***

Toinen ori jonka haluaisin esitellä, on tässä:

Veljeni Rottamieli

 

© Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä

Taas moni kysyy, että miksi, mitä spesiaalia tuossa nyt on? Vastaus: nimi (tärkein osa heppaa) ja LUONNE! Mikään kirjoittamani luonne ei ole noin sataan vuoteen saanut inspiraatiotani käyntiin, vaan tämäpä luonne saa. Veikolla on nyt jokaiselle elinkuukaudelleen päiväkirjamerkintä ja voisin kirjoittaa niitä lisää vaikka sadoittain. Ja vinkki: lukekaa päiväkirja. Veikon luonne tulee esiin siinä enemmän kuin varsinaisessa luonnekuvauksessa.

Laatisragetusta vaihteen vuoksi

Tästä lähtien jokaisen Yorcan hevosen sivuilla on seuraava teksti (kunhan jaksan sen niille päivittää):

Kaikilla Yorcan hevosilla on käytössä YORCA-ikääntyminen:
Oma ikääntyminen kunnes hevonen ilmoitetaan ensimmäiseen laatuarvosteluun.
8v kun hevonen on laatuarvostelussa.
Laatuarvostelujen jälkeen taas oma ikääntyminen.
Laatistuomarit: hevosen ikä on 8v.

Tähän on monta syytä.

1. Laatiksissa hevosen pitää olla tietyn ikäinen.
2. Ei riitä, että sivulla on ikääntyminen (jota ei siis tarvitse päivittää), vaan pitää olla myös ikä (jota pitää päivittää käsin ja jonka voi kyllä meidän kaavalla ihan kivasti laskea vaikkei se ole matemaattisesti kaunis kaava.).
3. Olen iän suhteen huolimaton ja saan koko ajan hylkyjä laatiksista.
4. Olen ihan sairaan laiska.
5. Olen lapsellinen.

Tämä on siis testaus! Tuosta tekstistä hevosen ikä arvosteluhetkellä käy varmasti selville, mutta mistä vetoa, että tuollainen merkintä saadaan jotenkin vielä kiellettyä. Mikään asia ei saa olla liian helppo!

***

YORCA-ikääntyminen on vapaasti kaikkien käytössä, koska se on lähinnä paska vitsi. Mutta jos se toimii, se on hyödyllinen paska vitsi.

Oresama opettelee osa 2: lisää väritysharjoittelua

En tiedä teidän mielipidettänne, mutta minusta nämä kuvat ovat parempia kun edelliset.

 

Orivarsa, jolle tämä kuva kuuluu, on jo syntynyt, mutta sivuton. En vieläkään osaa valoja ja varjoja, niin kuin näkyy, mutta omasta mielestä tämä on jo paljon kivempi kuin edellisen postauksen suokin väritys. :) Varjo on miten sattuu, koska olen idiootti, mutta ei se menoa haittaa.
Line: chronically (dA)
Tausta: Juli

 

 

 

 

 

No mutta, mitäs tässä tapahtuu, onpa hieno ponski päätynyt seisomaan Kivikon Koirapuistoon Helsinkiin. :oo Rakenne ei ole kukkanen, mutta tykkäsin tästä linestä kuitenkin, joten hommiin vain. Tämä on tuoreempi, tältä päivältä, ja onnistui niin hyvin kuin vain tässä vaiheessa voi toivoa. Taustalla piilossa hevosen takana kirmaavat minun koirani. :) Olisi varmaan aika valokuvata sopivia taustoja. (Tai lopettaa huijaaminen ja piirtää ne!!!)

 

Tämä kuva ei ainakaan vielä tule käyttöön. Minulla ei ole tähän kuvaan sopivaa heppaa juuri nyt. Tiedän, että tein silmästä ja jouhista hassun väriset, mutta se oli tarkoitus tällä kertaa. Tätä nykyä en niin perusta realistisuudesta. Haaveilen esim. siitä, että kaikilla puokeillani olisi piirretyt kuvat ja joka ainoalla olisi niin jännittävä merkki (tmv ulkoinen tunnusmerkki), ettei olisi realistista omistaa ainakaan tallillista sen näköisiä hevosia.

Kimon linet: Eduscia (dA) (pieni muokkaus by minä)
Muu on itse tekemääni.


(Hei oikeesti kamoon, tällainen kehitys parempaa kohti muutaman kuvan harjoittelulla. Aika naurettavaa. Kun oppisi muutakin yhtä nopeasti...)


Oresama opettelee

Väritin joskus 1600-luvulla koneella. Jouhia oli tosi vaikeaa tehdä ja hevoseni näyttivät jostain kumman syystä aina märiltä. Piirsin kauan käsin, opettelin ja opettelin, kunnes lopulta eilen avasin Gimpin pitkästä aikaa piirtämistarkoituksessa...

No, tämä ei ole mestariteos, ja moni sanoisi, ettei tämä ole edes kelvollinen. Mutta eipähän näytä märältä. :))) Lisäksi vaikka tämä ei olekaan mikään tekniikan kukkanen, minusta tästä tuli ihan söpö. Jos jatkan koneella piirtämistä (ja etenkin värittämistä), varmaan nauran, kun luen tätä postausta vaikka vuoden päästä. Silti minun on sanottava se: juuri tällä hetkellä olen ylpeä taidoistani. :D Lähtötaso kun oli lähempänä kamelia kuin heppaa.

(Linet ovat muuten ensimmäiset, jotka olen tehnyt ihan ite. Opeteltavaa on, mutta olisi voinut huonomminkin käydä!!)

Tänään aloin värittää vapaasti kopioitavia linejä. Pitäisi piirtää itse, mutta, teki mieli aloittaa suoraan värityksestä, jotta oppisin jotain. Ei tullut häävimpi väritys kuin tuosta suokistakaan. (Näkeehän siitä, että se on suokki???) Nyt katson oikein kunnolla ja pitkään mallia jonkun paremman kuvista ja ei kun uusi yritys taas.

 

 

Ylempi kuva on siis kokonaan (C) minä.

Alempi kuva väritys (C) minä, linet (C) linet Eduscia (dA), tausta (C) Juli.

Ja kyllä, molemmat kuvat menevät käyttöön, vaikka ovat sellaisia kuin ovat! Suokki on Kukka Nimeltään Tähti ja puokki on todnäk. Southern Sacramento RR:n tänä vuonna syntyvä varsa, tai evm-sukuinen fwb.



EDIT:
Löysin Photobucketista säästöstä vielä Bakabakashiin kuvan. SEKIN on ollut käytössä, koska SEKIN oli aikoinaan parasta, mihin pystyin. Nyt se näyttää lohikäärmeeltä. :) Sympaattinen kuva.

 

 

//EDIT 2:
APUA!!! MITÄ TÄSSÄ TAPAHTUU :DDDDDDDDDDDDDDDDD Tämä on ajalta ennen veritiara.org -sivuston olemassaoloa. Ilmeisesti shettis?? Näyttää vähän Saatanan lähettiläältä :DDDDDD

Virtuaaliharrastuksen monet mutaatiot

Puolisoni kysyi minulta eilen, että miksi virtuaalihevoset viehättävät minua vuosi toisensa jälkeen. Miten niillä pelataan, vai leikitäänkö niillä kenties? Kyse ei voi olla pelkästä heppaleikistä, koska olen jaksanut leikkiä samaa leikkiä vuosikaudet. Tämä mahtava kysymys sai minut huomaamaan, miten monipuolinen harrastus virtuaalihevonen onkaan, ja miten paljon pikseliponeista saa irti. Tässä minun kehityskulkuni...

***

Vaihe 1: Olisipa minulla hevonen!
Ensimmäinen virtuaalihevoseni oli unelmahevoseni, jollaisen haluaisin oikeasti. Se oli mahdottomuus, superhevonen, ja unelma. Leikin, että se oli oikea hevonen, kun kirjoitin sille, ja pihalla keppihevoseni oli sama hevonen. Kun isä rakensi minulle puuhevosen, sekin oli sama kuin virtuaalihevoseni, ja haaveilin ostavani samanlaisen hevosen vielä joskus.

Vaihe 2: Opettelen kaiken hevosista!
Ratsastin hieman, mutta ratsastus jäi, kun sain ensimmäisen oman hoitohevoseni ravitallilta. Opin käytännössä, että unelmahevoseni oli mahdottomuus, enkä jaksanut enää leikkiä sillä. Loin uusia hevosia, mahdollisimman erilaisia, ja hieman realistisempia. Edelleen mukaa oli muutama unelmahevonen, vaikka ne olivatkin realistisempia kuin ensimmäinen, ja edelleen haavelin omistavani vielä joskus juuri sellaisen oikean hevosen, kuin The Virtuaalihevonen (joka yleensä oli Agata Jewel). Loin hevosille mahdollisimman paljon eri rotuja ja ammatteja ja opettelin hevosasioiden teoriaa. Olin kiinnostunut melkein kaikesta ja opin ihan hirveän paljon hevosasioita. Tallilla kokeilin oppimaani käytännössä, ja kotona kirjoitin hoitotarinoita virtuaalihevosille sen pohjalta, miten oikeiden hevosten kanssa oli sujunut.

Vaihe 3: Olisipa minulla hevosalan yritys...
Olen nyt tässä vaiheessa. Pidän tallia epärealistisesti, mutta tiedostan sen. Olen opetellut laskemaan raha-asioita. Esimerkiksi jos Erkinheimot olisi oikea 25-karsinainen talli ja siellä asuisi kaksi hevostani, tiedän, kuinka paljon tulisi pyytää vuokraa karsinasta jotta saisin maksettua verot, ruuat, purut, sähköt, vedet, lainanlyhennykset jne jne jne ja saisin vielä pitää itse vaikka pari tonnia palkkaa kuukaudessa. Mielessäni virtuaalihevoset ovat yhä enemmän eriytyneet oikeista hevosista ja vaikka minulla olisi suuri talli oikeasti, harrastaisin yhä virtuaalihevosia, toisin kuin ennen. Enää ei ole edes tärkeää, että virtuaalihevonen on hevonen.

Tulevaisuuden vaihe: Aina voi oppia lisää!
Jos unelmani toteutuu ja minulla on joskus oikea talli, virtuaaliharrastus ei katoa, vaan todennäköisesti muuttuu. Todennäköisesti alkaisin esim. kasvattamaan mahdollisimman realistisesti pyöritellen kaiken maailman genetiikka-asioita sun muita mielessäni. Tai sitten nysvään jonkin muun osa-alueen kanssa. Vaikka opettelen maailman parhaaksi piirtäjäksi. Todennäköisesti kaiken maailman yrityslaskelmat eivät minua enää kiinnostaisi, sillä niitä olisi pakko tehdä ihan oikean tallin kanssa.

***

Monen muun harrastus on kulkenut omia erilaisia polkujaan, mutta huomaan, että vain harva meistä enää "leikkii hevosilla". Suurin osa meistä nysvää jotain omaansa niin kuin minä leikkiyritystäni. Toisaalta joskus on mukava palata menneeseen! Ostin pari kuukautta sitten "unelmahevosen" pitkästä aikaa. Haluaisin juuri sellaisen oikeasti, mutta tiedän, että todennäköisesti en sellaista saa. Sen sijaan on todennäköistä, että yritykseni on joskus oikea edes jossain mittakaavassa. Ellen nysvää silloin genetiikan kanssa, kukaties haalin taas tallillisen unelmahevosia! On virkistävää kirjoittaa taas hoitotarinoita yhtä tosissaan kuin silloin 1600-luvulla, kun shirenhevoseni Sensatone (yritin kirjoittaa Sensation) hyppäsi kaksi metriä ja tappoi ihmisiä.

(Ja tässä luku 2 kirjasta Oresaman Kronikat: Minun Nuoruudessani kaikki oli paremmin)

MYYNNISSÄ Erkinheimon Aavetyttö: mitä tehdä "valmiilla hevosella"?

Kävi niin, että innostuin virtuaalihevosestani vasta, kun se tuli ns. "valmiiksi". Erkinheimon Aavetyttö on ollut minulla pelkkänä täytehevosena suvunjatkamistarkoituksessa. Kuluvana ja edellisenä kuukautena olen kuitenkin kirjoittanut sille päiväkirjaa ja saanut sille aikaan persoonan. Kaiken lisäksi pidän paljon tästä tamman persoonasta.

Kuva: AK

Mitään jännää en kuitenkaan enää tammalla tee, vaikka haluaisin. Jos se jää minun omistukseeni, vien sen vain laatiksiin saadakseni pumpattua siitä ulos jälkeläispisteitä, ihan niin kuin suunnittelin alun perinkin. Siksi laitan nyt Veerani hiljaiseen myyntiin: jos joku muu jaksaa rakastaa sitä enemmän, annan sen pois. Ainoa ehto on, että Veera ilmoitetaan myös laatiksiin asap (siltä ei puutu enää oikeastaan mitään, huom, eli ei vaadi töitä). Sen jälkeen sillä saa tehdä vaikka mitä. Esim. itseäni inspiroisi ostaa Veeran kaltainen vireä ja v-mäinen ex-kilpuri tarinaprojektiksi ja "jonkun tytön harjoituskilparatsuksi" jolle voi kirjoittaa tarinoita... Varsakoneeksi ei Veeraa myy, sillä se tulevaisuus sille on mahdollinen kotonakin (toki MYÖS jalostukseen saa käyttää!!)

Veeran kuva on vapaasti kopioitava, mutta minusta se on tälle tammalle ihan mahtava. Sitä ei kuitenkaan ole pakko pitää Veeran mukana. Luonne on minun tekemäni, ja sen saa mukaan ilmaiseksi jos ilmoittaa Veeran seuraaviin laatistilaisuuksiin (YLA, KRJ, ERJ). Päiväkirja on tietenkin Veeran ikioma ja tulee mukaan joka tapauksessa.

(Veeran vanha karsinapaikka on mahdollista vuokrata Erkinheimoista myös omistajan vaihduttua.)

Uuden omistajan mahdolliseen löytymiseen asti Veera on myös tavallaan tarjolla jalostukseen. (Miten niin tavallaan? Siten niin, että astuttaisin sen mieluiten Erkinheimon omalla orilla, eli tekisin tilausvarsan.)

Ascuns Farmi upeat tarinkisat 10.5.2015

Ascuns Farm järjesti hulvattomat tarinakisat 10.5. ja todella suosittelen lukemaan osallistujien tarinoita. Osallistuminen oli tehty suorastaan luvattoman helpoksi, joten luokissa oli monia osallistujia ja siksi sijoittuneitakin paljon. Itse osallistuin tällä kertaa vain kahdella hevosella luokkaan 2, ja molemmille tuli sijoitus. Kyseessä ei ollut taidolla saatu sijoitus, vaan tehtävä oli vain keksiä puuttuvia sanoja tarinaan, jota ei saanut lukea etukäteen. Ihan niin kuin aina lapsena tehtiin, ja taas se oli yhtä hauskaa kuin kymmenen vuotta sitten...

Alla ovat omat tarinani, ja kutsusivulta löytyy vielä paljon hienompia!

***

Ascuns Farm 10.5.2015, luokka 2., heA
30 osallistujaa
http://ascuns2.weebly.com/krj056.html


1.  Oresama (VRL-02753) - Hey-Ho Hollywood RR

Kilpailupäivä alkoi armollisissa merkeissä, sillä tunnelma verryttelyalueella oli epäilyttävä. Olin myös kitunut koko edellisen yön, joten unet olivat jääneet hieman vähiin. Mikään ei kuitenkaan saanut keskittymistäni herpaantumaan. Ratsustani en voinut sanoa samaa, sillä se hurmioitui kuin kellertävä kikkare vielä oman vuoromme alkaessa. Haasteet eivät loppuneet tähän, sillä hämmästyksekseni rata oli täynnä esiaviollisia kissakaloja, mikä luonnollisesti hankaloitti suoritustamme. Selvisimme kuitenkin kunnialla loppuun, mutta mieleni olisi tehnyt antaa palautetta kisojen järjestäjille. Tulin kuitenkin heti paremmalle tuulelle, kun radalta poistuessani joku toimitsijoista lykkäsi käteeni odottamattoman syntipukin. Nostin sen ilmaan voitonriemuisesti tuulettaen. 

4. Oresama (VRL-02753) - Erkinheimon Kristallijumala VH14-018-1564
Kilpailupäivä alkoi siloposkisissa merkeissä, sillä tunnelma verryttelyalueella oli tautinen. Olin myös mahtaillut koko edellisen yön, joten unet olivat jääneet hieman vähiin. Mikään ei kuitenkaan saanut keskittymistäni herpaantumaan. Ratsustani en voinut sanoa samaa, sillä se hönki kuin kauhistuttava Ismo vielä oman vuoromme alkaessa. Haasteet eivät loppuneet tähän, sillä hämmästyksekseni rata oli täynnä hilpeitä abstraktioita mikä luonnollisesti hankaloitti suoritustamme. Selvisimme kuitenkin kunnialla loppuun, mutta mieleni olisi tehnyt antaa palautetta kisojen järjestäjille. Tulin kuitenkin heti paremmalle tuulelle, kun radalta poistuessani joku toimitsijoista lykkäsi käteeni miellyttävän jesarin. Nostin sen ilmaan voitonriemuisesti tuulettaen. 

ERJ-Cup 4/15, tarinaluokka

Osallistuin ERJ-Cupin tarinaluokkaan omalla kasvatillani, Ghost RR:lla. Luokka meni paremmin kuin odotin: kuudesta osallistuneesta ratsukosta sijoituimme kakkossijalle, eli sijoitus sieltä tuli. :) Teki tosi hyvää saada tällainen positiivinen palaute tekstistä pitkästä aikaa. Laitan tarinan teidänkin iloksenne tänne: se on erilainen kuin yleensä kirjoittamani, kiitos luovan tehtävänannon.

***

2. Oresama (VLR-02753) - Ghost RR (150cm)
http://raitatossu.net/solo/k/erjcup0415.htm

"Iskä! Iskä!" hirnuin malttamattomana jo kun Tallimestari-niminen
ihmisystäväni käveli kanssani kohti tarhoja, "iskä, siellä oli ihan
mahtavaa!"
"No Ghost hyvä, muista käytöstavat! On kohteliasta odottaa paikallaan,
kunnes ihminen päästää sinut vapaaksi", iskä hörähti lempeästi.

Isä oli minusta ylpeä, kun odotin hiljaa ihmisen päästävän minut vapaaksi
preerialle, tai siis aitaukseen, näin sen heti korvien asennosta. Taisi
ajatella, että olen oikea kilpahevonen! Niin kuin olenkin, muistin, ja
ravasin ylpeänä häntä pystyssä iskän luokse.

"Siellä oli kasveja esteiden vierellä! Ja päällä! Kuvittele! Enkä syönyt
niitä yhtään, niin kuin neuvoit! Ja siellä oli muitakin nuoria, ja yksi
tamma oli vasta vuoden vanha, mutta se ei hypännyt yhtään, vaan oli vain
pihassa aitauksessa, eikä sanonut hei, vaikka minä huusin, ja siellä oli
koira-"
"Ghost!" isä pärskähti ja nosti päänsä ylös, "et kai hirnunut siellä
täyttä kurkkua? Se on aika moukkamaista, vain kylmäveriset ovat sellaisia
mämmikouria, etteivät pysty säilyttämään arvokasta vaikutelmaa!"
"Anteeksi, mutta kun siellä oli niin paljon kaikkea!"

Isä huski hännällään pää ylhäällä ja näytti ankaralta, mutta näin, miten
hän lientyi lopulta.
"No? Millaisia esteitä siellä oli?"
"Punaisia ja valkoisia. Ja vähän vihreitä harjoituskentällä", vastasin heti.
"Voi sinua, Ghost. Niin nuori vielä... Tarkoitin, että millaisen radan
hyppäsit?"
"No sellaisen kuin sinä eilen, kun harjoittelit sen uuden ihmisen kanssa.
Paitsi että siinä oli kasveja myös!"

Olisin halunnut kertoa isälle vielä linnuista, joita ui ojassa ja joiden
äänet kuulin koko ajan ja joilla saattaa olla tänä keväänä munia, ja
siitä, miten Tallimestari laittoi minulle loimen niin huonosti, että
kutitti. Ja pienikokoisesta naaraspuolisesta ihmisestä, joka otti minusta
kuvan, kun hyppäsin. Isä näytti kuitenkin mietteliäältä, joten olin
hiljaa. Isä aina suuttuu, jos sille hirnuu päin turpaa, kun sen aivot
heittävät kuperkeikkaa sen pohtiessa jotain oikein ankarasti.

"Tuliko ruusuketta? Pokaalia? Mitään, mitä voin osoittaa muille oreille ja
sanoa, että minun poikani ensimmäiset suuret kisat menivät mahtavasti?"
"Eeei..." hirnahdin välttelevästi korvat luimussa. Käänsin pääni sivulle
ja kuopaisin kainosti maata.
"Olitko kuitenkin kymmenen parhaan joukossa?" isä varmisti.
"Eeen", hörähdin yhä välttelevästi. Toivoin, ettei tätä keskustelua olisi
tarvinnut käydä, mutta ovela isi huomaa aina kaiken, mitä yritän
piilotella.
"No? Mitä tapahtui? Pudottiko tuuli puomeja? Et kai kompastunut?" isä
hörisi huolestuneena ja nuuhki minua tarkistaakseen, olinko ehjä.
"Oikeastaan, iskä, kun se pieni tamma siellä haassa näytti niin
surulliselta, niin minä taisin vähän niin kuin saada arvosanaksi hylätyn.
Kun se ei vastannut, kun hirnuin sille, niin ajattelin mennä katsomaan. Ja
kun siellä otettiin valokuviakin! Iskä! Valokuvia! Salamalla!!"

Iskä suttui, sen näki. Se kuopaisi mahtipontisesti maata, pudisteli
päätään ja pärski sanatonta harmiaan. Ihmettelin ääneen, eikö isä muka
ollut tehnyt mitään kummaa epähuomiossa ensimmäisissä isoissa kisoissaan,
ja mitä väliä sillä oikeastaan oli, yhdellä kisalla.

"Kuules Ghost! Tuollaisilla sijoituksilla on erittäin paljon väliä!
Tiedätkö, mikä on jalostusori? Se on ori, joka saa enemmän herkkuja ja
parempaa ruokaa kuin muut, ja jota ihmiset puunaavat ja hoivaavat tarkasti
joka ainoana päivänä, ihan niin kuin minua! Ja jalostusoriksi pääsee vain
voittamalla isoja kisoja! Käyttäytymällä kuin ammattilainen! Haluatko muka
päätyä rahvaanomaiseksi harrastehevoseksi, niin kuin se ikäisesi
suomenhevonen? Harrastehevosen elämä on kamalaa! Ei saa pehmeintä lointa
ylleen, ei uudenkarheaa satulaa, ja ratsastajanakin toimii toistaitoinen
ihminen, joka ei uskalla hypätä kuin puolen metrin esteitä! Ja poika, en
mokannut ensimmäistä ERJ-Cup -luokkaani, vaan voitin sen, niin kuin aidon,
hienostuneen puoliverisen kuuluu!"

Olin onnellinen, kun Tallimestari tuli portille huhuilemaan minua. Isän
vihainen hirnunta kuulosti melkein karjunnalta. Onneksi isä asuu eri
tallissa. Kävelin rauhallisesti mutta erittäin innokkaasti portille, niin
kuin isä oli opettanut, vaikka teki mieli laukata. Seuraavalla kerralla
keskityn ihan varmasti kunnolla, niin minusta tulee jalostusori ja saan
pehmeän loimen, uuden satulan ja parasta ruokaa!

Huhtikuun palkinnot

Niin siinä taas kävi, että muutama laatispalkinto saatiin tässäkin kuussa, ja taas on Oresama ylpeä. Etenkin Hollywood Lifen suorituksesta, mutta siitä lisää myöhemmin...

***

  Mielikuvituksen Tuote
YLA2, SLA-II

YLA:n tuomari oli kirjoittanut Miinalle kommentin, että kivoja päiväkirjamerkintöjä. Olen niin superiloinen aina, kun tekstejä kehutaan! Kakkosta lähdettiin hakemaan, ja se saatiinkin. Miinalla on edessään vielä KRJ:n laatis ja ERJ, johon se on ilmoittautunut tälle kuulle, mutta tuloksia ei vielä ole.

SLA-palkinto on ihan jees. Oman kämmin takia tuli kakkonen, mutta koska minulla palkitsemattomia on miljoona, en vitsi nostaa palkintoa. Opinpa taas tarkistamaan sivut ennen kuin ilmoitan hevosen.

(Kuvan © Kuvaaja Laura Alatalo, sephy.kuvat.fi)
***

Hollywood Life xx
YLA1

En voisi olla ylpeämpi! Evm-sukuiselle hevoselle YLA1 ei minusta ole mikään pikkujuttu! Taas olen kaikkein iloisin tuomarin kommentista, jossa kehutaan sukuselvitystä hyväksi. Hollyn kanssa lähdettiin hakemaan ihan kakkosta tai kolmosta vaan, koska ykkönen on "mahdoton" evm-sukuiselle, vaan Hollypa ykkösen kävi hakemassa. Nyt suntaamme lajikohtaisin laatiksiin, kunhan ehditään.
(Kuvan © Final Turn Gallery)

***

  J-Rock
HANN3, ERJ-III, YLA2, KRJ-III

Roki valmistui viimein KRJ-palkinnon myötä. Kolmonen on ihan jees estepainotteiselle hevoselle. Ori ei tee enää mitään, todennäköisesti se ei tee enää lapsiakaan. Sillä on niin törkeä nimi, että kukaan ei halua sitä sukutauluun (saa toki, jos haluaa). Itselläni on Rokin poika ja pojanpoika, ja koska ori on rumasta nimestään huolimatta minulle yksi tärkeimmistä, rakennan sen pohjalta jonkinlaista isälinjaa tai jotain. (Orivarsa X syntyy tänä vuonna, i: G-Force, ii: F-Word, iii: J-Rock.)

(Kuvan © EK)

***

ERJ:n laatiksesta odotellaan tuloksia.
WRJ:n laatiksesta odotellaan yhä ja vielä tuloksia.

Kaikki postauksen hevoset tarjolla jalostukseen.